.... elää Jumalan sanan ulkopuolella, itse tehdyssä vanhurskaudessaan.
Nämä omassa vanhurskaudessa rypemisen ajat eläneenä ja Jeesuksen rakkaudessaan sieltä pelastamana, tiedän millainen ero on Kristuksen lahjaksi antaman vanhurskauden omistamisella USKON kautta, ja tienatulla omalla vanhurskaudella.
En vaihtaisi osia omassa vanhurskaudessaan rypevien kanssa enää mistään hinnasta. Paavali kuvaa tuota itse tehtyä vanhurskautta saastaiseksi vaatteeksi, ja sitä se todella on.
Mutta ihminen joka ei ole vielä kohdannut Jeesusta elävänä ja kuolleesta ylösnousseena VAPAHTAJANAAN syntiensä sovittajana, ei håän voi tietää paremmasta mitään.
Näitä rääsyjään hän koittaa muillekin "hyvyydessään" kaupata, voivotellen, voihkien, muita ja itseään tuomiten, itseään mitätöiden pelkoa häpeätä ja sairasta syyllisyyttään kantaen, hän luulee kohtaavansa Jumalan laupiaana Isänään. Hän on antanyt ylpeytensä estää Jumalan armon vastaanottamisen lahjaksi. Ja näin hän raataa vuosikymmenestä toiseen orjan lailla.
Nämä omassa vanhurskaudessa rypemisen ajat eläneenä ja Jeesuksen rakkaudessaan sieltä pelastamana, tiedän millainen ero on Kristuksen lahjaksi antaman vanhurskauden omistamisella USKON kautta, ja tienatulla omalla vanhurskaudella.
En vaihtaisi osia omassa vanhurskaudessaan rypevien kanssa enää mistään hinnasta. Paavali kuvaa tuota itse tehtyä vanhurskautta saastaiseksi vaatteeksi, ja sitä se todella on.
Mutta ihminen joka ei ole vielä kohdannut Jeesusta elävänä ja kuolleesta ylösnousseena VAPAHTAJANAAN syntiensä sovittajana, ei håän voi tietää paremmasta mitään.
Näitä rääsyjään hän koittaa muillekin "hyvyydessään" kaupata, voivotellen, voihkien, muita ja itseään tuomiten, itseään mitätöiden pelkoa häpeätä ja sairasta syyllisyyttään kantaen, hän luulee kohtaavansa Jumalan laupiaana Isänään. Hän on antanyt ylpeytensä estää Jumalan armon vastaanottamisen lahjaksi. Ja näin hän raataa vuosikymmenestä toiseen orjan lailla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ilottomuus ja monelaiset pakotteet, paljastavat orjan. Jumalan rakkaudessa elävä toimii milellään, ja palvelee rakkaudesta.
Kun hän on itse saanut kokea Jumalan suunnattoman rakkauden ja syntiensä sovituksen Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa, niin siitä kokemuksesta tulee voima myös ajalliseen toimintaan.
Jer. 17:4 Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti.
Jer. 17:5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.
Jer. 17:6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
Jer. 17:7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.
Jer. 17:8 Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen on tuskien äiti.
MIssä synti syyttää, siinä sydän on kowa.
Palveletko minua rakkaudella?
Jos joku luulee nostavansa päätään, se raukka ei vielä tunne itseään !
oliko tuttu mietelause eräässä porukassa.
En tunne sellaista porukkaa. Esikoisuudessa on kehoitettu nostamaan päätä, niin kuin raamattukin neuvoo:
28. Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin lähestyy.