Vaikeat lastennimet

meillä on Ida, nimi tulee suvusta & olin tarkka että se on nimenomaan yhdellä Ii:llä !
ei minua haittaa, tulevatko tytön synttärikortit nimellä Ida vai IIda, samoin nimen saa lausua kummin tahtoo. tai vaikka Iitaksi..

hankalimmat nimet, johon olen törmännyt oli sisaruspari Yasmin & Yoosa (tai joku semmoinen!)
lasten äiti kävi joskus samassa perhekerhossa ja oli kovasti tuohtunut, kun kukaan ei tuntunut osaavan lausua hänen kullannuppujensa nimiä oikein.. kirjoitetaankin kuulemma aina väärin..hmm.. miksiköhän?!

Kyl mun mielestä Yo'hanna olis ihan ok kirjotusasu :D

Helpotusta vaivaan tuskin tulet saamaan, Suomi kansainvälistyy väistämättä, vaikka pyristeltäisiin vastaan. Anastasiat, Juliat, Yasminit, Mohamedit (myös Mohamad, Mohammad, Muhamed, Mehmet....), Aroninit, Emilit, Rebecat, Aurorat ym. tulevat koulukavereiksi, työkavereiksi, asiakkaiksi, vanhainkotinaapureiksi.

Jotenkin ymmärrän vielä nuo "oikeasti" ulkomaalaiset nimet, tai siis eihän tietenkään voi olettaa, että joku muuttaisi ristimänimensä siksi, että on muuttanut Suomeen.
Silti näitä näkee, Tanyah Korhonen, ylpeät vanhemmat Maija ja Matti...
Eikä nuo ulkomailla yhtään helpompia ole, jos ajatus oli antaa nimi, jota ei matkustaessa myöskään tarvitse tavata. Marjah ei taivu ulkomaalaisen suuhun yhtään Marjaa helpommin.
Tuttujen lapset olivat Emma ja Leo, juurikin siksi, että perhe aikoi asua ulkomailla töiden takia, ja nimistä haluttiin kansainväliset.

No itse olen Ninaja esittelen itseni Ninana, en Niinana yhdellä iillä, eli jos joku onnistuu siitä huolimatta kirjoittamaan Niina, niin täytyy olla kuuro. Kirjoitetaan Nina ja lausutaan Nina. Eihän kukaan sekoita Saraa ja Saaraakaan? En yleensä kyllä näytä sitä, että minua mitenkään ärsyttäisi. Lähinnä huvittaa tuo Niinattelu, kun kerran oöen itseni Ninana esitellyt.

Komppaan kyllä, suurin merkitys luulisi olevan sillä miten nimi halutaan lausuttavan ja siihen sitten valitaan helpoin kirjoitusasu. Anja on anja vaikka sen kirjoittaisi Anya. Joidenkin mielestä vaan nimi tuntuu olevan jotenkin hienompi vaikeasti kirjoitettuna, mutta ainakaan minun mielestäni sellainen erikoisuuden tavoittelu ei ole kovin älykästä.

Toisaalta/lisäksi oma nimeni kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla, mutta silti ihmiset tunkevat siihen molemmissa tapauksissa lisäkirjaimen, koska nimi on yleisempi siten. Tätä olen pitänyt aina jokseenkin ärsyttävänä.

Nimeni on Mia ja mä tunnen tän tilanteen. Kaikki kysyy "yhellä vai kahella iillä?" - argh, niin ärsyttävää. Mikä siinä on vaikeeta, että Juliasta tulee Juulia, Idasta Iita/Iida, Mariasta Marja ja Nillasta Milla. Älkää antako lapsellenne vaikeita nimiä, joista tulee enemmän harmia kuin erikoisuuden hyötyä.

Olen puhunut, ehkä vähän liian vähän.

Tulee mieleen koulukaverini vuosien takaa: Henrika yhdellä Iillä ja yhdellä Koolla :) Näin hän muisti aina korjata, jos joku lausui tai kirjoitti nimen eri tavalla.

Noh, nimi on Angelika ja jostain syystä kaikki lausuu sen siitä huolimatta "Anselika..ja kirjoittavat "Ancelika"... ;) mut nimi on kaunein maailmassa (mielipide) joten sama se vaikka kirjoitettaisiin "Anselika"...

Ni ien "vaikeellisuus" ei ole aivan yksoikoinen asia. ns. vaikeita nimiä on ollut aina. Esim. 1900-luvun alussa monet nimet olivat ruostaisperäisiä, ja ne lausuttiin vain suomalaisittain (esim. Lydia>Lyyli, Emil>Eemeli, Ida>IIta, jne).
Vielä tänäkin päivän tapaa vanhuksia, joiden nimet lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Tuttavapiirissänikin on aivan suomalainen Albin-niminen mies, joka käyttää (epävirallisesti?) nimeä Aapeli.

Kun suomalaisetkin osaavat edelleen puhua, ei liene vaikeaa korjata, jos joku NIna lausutaan vahingossa väärin! Ei mokomasta asiasta pitäisi ärsyyntyä!

Lisään vielä edelliseen (ja pyydän samalla anteeksi kirjoitusvirheitä, jotka huolimattomuuteni aiheutti), että on myös sellaisia sukunimiä, joiden kirjoitusperää joutuu selittelemään.
Sukunimi määräytyy (useimmiten) suoraan suvusta, eikä siihen juurikaan voi vaikuttaa. Itsellänikin on sellainen sukunimi, jonka kirjoitusasua joudun usein selittämään. Ja kyseessä on sentään AIVAN suomalainen, VAIN suomalaisia kirjaimia sisältävä nimi! Onneksi osaan puhua, ja asia selviää usein sillä. Toki saan postia "väärällä" nimellä, mutta sehän on pääasia, että posti tulee kuitenkin minulle perille;)

Mun yks kaveri oli carolina tai jotain sinnepäin mut se itsekkin sano karoksi ja kaikki kirjotti sen karoliina.