Tuolla toisessa, vl-naisen80 aloittamassa ketjussa kaivattiin yksioikoiseen keskusteluun laajennusta ja nyansseja. Yritän osaltani niitä tähän tuoda.
palstakirjoittaja:
"Saarnamiehet ja vanhurskautetut pitävät selvänä että uskovainen ei voi---raskautta torjuakseen edes pidättäytyä yhdynnästä."
Enpä ole joutunut kasvotusten kohtaamaan ketään puhujaa, joka olisi julistuksessaan näin ehdoton.
PIDÄTTÄYTYMISESTÄ
Tunnen erään uskovaisen miehen, jonka avioliitossa ei ole ollut sukupuolista kanssakäymistä yli kymmeneen vuoteen. Miksi näin?
Mm. siksi, että vaimolla on sellainen sairaus, jonka hoito tarvitsee jatkuvakäyttöisesti vahvaa lääkitystä. Nämä lääkkeet vaikuttavat muun muassa sen, että mahdollisesti alkunsa saava lapsi olisi (ainakin lääketieteen tutkimusaineiston perusteella 100%) niin vakavasti sairas, että jos jotenkin synnytykseen asti elossa pysyisi, kuolee viimeistään synnytyspöydälle. Puhutaan sekä sisäisistä että ulkoisista epämuodostumista, joidenkin sisäelinten kokonaan puuttumisesta jne. Ei siis ole kyse esim. Downin syndrooman kaltaisesta kehityshäiriöstä, joka ei estä ihmistä syntymästä, elämästä ja iloitsemasta elämästä vaan paljon vakavammista kromosomi ym. häiriöistä, trisomioista. Samankaltainen syys-seuraussuhde nähtiin aikanaan ns. Talidomid-lapsissa, joiden kehityshäiriöt voitiin aukottomasti osoittaa johtuvan Talidomid-nimisestä pahoinvointilääkkeestä.
Hoitavalla lääkärillä on tämän avioparin yhdyntöihin ja lapsen hankinnan yrittämiseen ehdoton kielto. Ja avioparin kesken yhteistä neuvottelua ja sopimista sukupuolielämän jakamisesta tuskin voidaan kunnolla edes käydä, koska keskusteluasetelma ei ole tasapainoinen: toinen on terve, toinen on monin tavoin fyysisesti ja psyykkisesti sairas ja kuormittunut.
Ehkäisyn käyttäminen ei sekään ole tässä tilanteessa parempi vaihtoehto, koska jos mies ylipäätään päättää toteuttaa avioliitossaan sukupuolielämää ja yhdyntöjä, hän syyllistyy väkisinmakaamiseen sairaudesta kärsivän naisen kanssa. Hän tekee väärin sekä ihmisten että Jumalan edessä.
Näin ei yksikään sydämestään uskovainen, ei saarnamies eikä seurakunta voi saarnata=julistaa pidättäytymistä tuosta vain "ehkäisyn synniksi". Tilanteita on monenlaisia. Sitä paitsi, sukupuolisuutta on myös läheisyys ja hellyys. Tässä seksiä ylipursuavassa maailmanajassa ei muisteta, että terve seksuaalisuus on muutakin kuin yhdyntöjä.
Jos pidättäytyminen muitta mutkitta olisi syntiä, silloin Paavalikin olisi tehnyt syntiä, koska hän piti yksin elämistä kristitylle jopa parempana osana. Terveille puolisoillekaan ei ole ohjetta eikä käskyä yhdyntöjen määrästä. Kuinka usein ja pitkään miehen pitäisi yhtyä vaimoonsa, ettei pidättäytymisellään tekisi syntiä? Tämmöinenhän pohdinta johtaa vain mielettömään saivarteluun. Sellaisessa Jeesuksen Kristuksen kutsuva ja armollinen sanoma painuu taka-alalle.
EHKÄISYSTÄ
Mitä ehkäisyyn tulee, siinäkin on tilanteita monenlaisia. Voidaan kysyä, mitä ehkäisy on?
Tuskinpa ehkäisyä on se, että miljoonat siittiöt siemennesteessä ovat jo lähtökohtaisesti kuolleita, liikkumattomia, epämuodostuneita tai jostakin muusta syystä hedelmöittämiskyvyttömiä, teratogeenisiä. Terveitäkin siittiöitä syntyy ja kuolee satoja miljoonia miehen kiveksissä päivittäin. On myös suuri ero siinä, käyttääkö ehkäisymenetelm(i)ä vapaasta tahdosta vai tilanteen pakosta. Tällainen tilanteen pakko, aika radikaali, on kohdunpoisto. Onko kohdunpoisto ehkäisyä esim. silloin, kun se on suoritettu naiselle, jolla on koko elämänsä ajan ollut vaikeat pms-oireet ja kuukautiset. Eloonjäämisen kannalta leikkaus ei tällöin ole ehdoton, mutta elämänlaadun kannalta merkityksellinen. Onko kohdunpoisto tällöin primääristi nautinnollisen sukupuolielämän tavoittelua vai sairaudenhoitoa? Onko se ehkäisyä ensinkään?
Joskus on niin, että toinen aviopuolisoista ei ole uskovainen. Kuinka silloin menetellään? Ehkäistäänkö, pidättäydytäänkö? Jos jotakin, millä tavalla tai kuinka pitkäksi aikaa? Eräs puhuja sanoi kerran suviseuroissa ohjeen viisaasti tällaiseen avioliittoon: Herra näkee tilanteet, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja pyritään sovintoon.
Uskovaisen elämä on joka tapauksessa päivittäistä parannuksen tekemistä. Elämme päivä kerrallaan. Uskovainen ei etsi epäuskoisesta puolisostakaan eroa, Jumala suorastaan vihaa eroa (Malakia 2:16), vaan haluaa rakentaa rakkautta – sellaisessakin avioliitossa, jossa toinen ajattelee ehkäisystä ja pidättäytymisestä eri tavoin.
palstakirjoittaja:
"Saarnamiehet ja vanhurskautetut pitävät selvänä että uskovainen ei voi---raskautta torjuakseen edes pidättäytyä yhdynnästä."
Enpä ole joutunut kasvotusten kohtaamaan ketään puhujaa, joka olisi julistuksessaan näin ehdoton.
PIDÄTTÄYTYMISESTÄ
Tunnen erään uskovaisen miehen, jonka avioliitossa ei ole ollut sukupuolista kanssakäymistä yli kymmeneen vuoteen. Miksi näin?
Mm. siksi, että vaimolla on sellainen sairaus, jonka hoito tarvitsee jatkuvakäyttöisesti vahvaa lääkitystä. Nämä lääkkeet vaikuttavat muun muassa sen, että mahdollisesti alkunsa saava lapsi olisi (ainakin lääketieteen tutkimusaineiston perusteella 100%) niin vakavasti sairas, että jos jotenkin synnytykseen asti elossa pysyisi, kuolee viimeistään synnytyspöydälle. Puhutaan sekä sisäisistä että ulkoisista epämuodostumista, joidenkin sisäelinten kokonaan puuttumisesta jne. Ei siis ole kyse esim. Downin syndrooman kaltaisesta kehityshäiriöstä, joka ei estä ihmistä syntymästä, elämästä ja iloitsemasta elämästä vaan paljon vakavammista kromosomi ym. häiriöistä, trisomioista. Samankaltainen syys-seuraussuhde nähtiin aikanaan ns. Talidomid-lapsissa, joiden kehityshäiriöt voitiin aukottomasti osoittaa johtuvan Talidomid-nimisestä pahoinvointilääkkeestä.
Hoitavalla lääkärillä on tämän avioparin yhdyntöihin ja lapsen hankinnan yrittämiseen ehdoton kielto. Ja avioparin kesken yhteistä neuvottelua ja sopimista sukupuolielämän jakamisesta tuskin voidaan kunnolla edes käydä, koska keskusteluasetelma ei ole tasapainoinen: toinen on terve, toinen on monin tavoin fyysisesti ja psyykkisesti sairas ja kuormittunut.
Ehkäisyn käyttäminen ei sekään ole tässä tilanteessa parempi vaihtoehto, koska jos mies ylipäätään päättää toteuttaa avioliitossaan sukupuolielämää ja yhdyntöjä, hän syyllistyy väkisinmakaamiseen sairaudesta kärsivän naisen kanssa. Hän tekee väärin sekä ihmisten että Jumalan edessä.
Näin ei yksikään sydämestään uskovainen, ei saarnamies eikä seurakunta voi saarnata=julistaa pidättäytymistä tuosta vain "ehkäisyn synniksi". Tilanteita on monenlaisia. Sitä paitsi, sukupuolisuutta on myös läheisyys ja hellyys. Tässä seksiä ylipursuavassa maailmanajassa ei muisteta, että terve seksuaalisuus on muutakin kuin yhdyntöjä.
Jos pidättäytyminen muitta mutkitta olisi syntiä, silloin Paavalikin olisi tehnyt syntiä, koska hän piti yksin elämistä kristitylle jopa parempana osana. Terveille puolisoillekaan ei ole ohjetta eikä käskyä yhdyntöjen määrästä. Kuinka usein ja pitkään miehen pitäisi yhtyä vaimoonsa, ettei pidättäytymisellään tekisi syntiä? Tämmöinenhän pohdinta johtaa vain mielettömään saivarteluun. Sellaisessa Jeesuksen Kristuksen kutsuva ja armollinen sanoma painuu taka-alalle.
EHKÄISYSTÄ
Mitä ehkäisyyn tulee, siinäkin on tilanteita monenlaisia. Voidaan kysyä, mitä ehkäisy on?
Tuskinpa ehkäisyä on se, että miljoonat siittiöt siemennesteessä ovat jo lähtökohtaisesti kuolleita, liikkumattomia, epämuodostuneita tai jostakin muusta syystä hedelmöittämiskyvyttömiä, teratogeenisiä. Terveitäkin siittiöitä syntyy ja kuolee satoja miljoonia miehen kiveksissä päivittäin. On myös suuri ero siinä, käyttääkö ehkäisymenetelm(i)ä vapaasta tahdosta vai tilanteen pakosta. Tällainen tilanteen pakko, aika radikaali, on kohdunpoisto. Onko kohdunpoisto ehkäisyä esim. silloin, kun se on suoritettu naiselle, jolla on koko elämänsä ajan ollut vaikeat pms-oireet ja kuukautiset. Eloonjäämisen kannalta leikkaus ei tällöin ole ehdoton, mutta elämänlaadun kannalta merkityksellinen. Onko kohdunpoisto tällöin primääristi nautinnollisen sukupuolielämän tavoittelua vai sairaudenhoitoa? Onko se ehkäisyä ensinkään?
Joskus on niin, että toinen aviopuolisoista ei ole uskovainen. Kuinka silloin menetellään? Ehkäistäänkö, pidättäydytäänkö? Jos jotakin, millä tavalla tai kuinka pitkäksi aikaa? Eräs puhuja sanoi kerran suviseuroissa ohjeen viisaasti tällaiseen avioliittoon: Herra näkee tilanteet, mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja pyritään sovintoon.
Uskovaisen elämä on joka tapauksessa päivittäistä parannuksen tekemistä. Elämme päivä kerrallaan. Uskovainen ei etsi epäuskoisesta puolisostakaan eroa, Jumala suorastaan vihaa eroa (Malakia 2:16), vaan haluaa rakentaa rakkautta – sellaisessakin avioliitossa, jossa toinen ajattelee ehkäisystä ja pidättäytymisestä eri tavoin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Myöskään imettämistä en pidä ehkäisynä:
1. Sam. 1:23
Elkana vastasi hänelle: "Tee niin kuin parhaaksi näet. Pysy kotona niin kauan kuin poikaa pitää imettää. Antakoon Herra lupauksesi toteutua." Hanna jäi Ramaan ja imetti poikaansa, kunnes oli aika vieroittaa hänet
Koska sitten oli aika vieroittaa? Kuinka pitkään imetettiin tai pidettiin hyvänä imettää?
Ote 2. makkabelaiskirjasta 7:27
"---Poikani, armahda minua, joka yhdeksän kuukautta olen sinua kantanut kohdussani ja imettänyt sinua kolme vuotta ja kasvattanut ja hoitanut sinua aina tähän ikään saakka."
Kukaan ei pääse Taivaaseen ehkäisystä pidättäytymällä tai ehkäisemällä. Autuas on Raamatun todistuksen mukaan vain sellainen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään. Autuas on se, jonka synnit on maksettu Herran Jeesuksen Kristuksen verellä.
Olen viime aikoina tullut näkemään, miten Siioninkin sisällä ihmisten mielipiteet ja elämäntapanormit joskus nousevat lähimmäisen uskon mittariksi, vaikka meitä on kehotettu tutkimaan ja mittaamaan aina ensiksi sitä omaa sydäntä, tarkkaamaan omaa tietä. Ja silloinkin kun meillä on toisistamme huoli tai jopa syytä toista moittia ja ojentaa, tämän ohjauksen on tapahduttava rinnalla kulkien ja alhaalta käsin. Ei hyödytä totuus uskovaisenkaan käsissä ja suussa, jos on väärät työkalut lähimmäisen kohtaamiseen. Saatetaan ehkä ajatella, että jos hetken kuuntelen tuota raskautettua ja vaikeuksiin joutunutta ja kanssani eri tavalla ajattelevaa uskovaista veljeä/sisarta, tulen osalliseksi hänen synneistään ja harha-askelistaan. Ei ole totuuden myymistä pois, sen vaihtamista valheeseen, jos kuuntelemme. Meidän tulee olla armolliset silloinkin, kun itse tiedämme olevamme oikeassa ja toinen väärässä. Sillä vastassa on ihminen. Tämä ihminen ei itse ole Sielunvihollinen, vaikka hän voi olla sielunvihollisen pettämä. Toisen arvostaminen ja tämän arvostuksen osoittaminen voi olla avain pelastaa hänet luisumasta uskon tieltä pois. Keskustellessa on hyvä myös muistaa, että voin myös itse erehtyä.
Sen sijaan, että (yli)hengellistämme arjen asioita ja nostamme näiden johdosta naapurin ja omankin hengellisen tien pystyyn, meidän pitäisi riitojen sijaan jatkaa siitä, mihin jäimme, ja pyrkiä Kristuksen tuntemiseen. Vaikka olisimme tehneet vääriäkin valintoja, voimme laittaa virheet syntinä pois. Voidaan myös rukoilla vaelluksen taistelussa kärsivällisyyttä, että jaksaisimme odottaa Jumalan vastausta sellaisessa seikassa, jossa olen eri mieltä kuin naapurini, sillä:
Fil 3:14-16 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka on.
Meidän ei tule mahtaillen asettua toisten puolelle ja toista vastaan. Ei tule etsiä riitaa. Tulee rakentaa rauhaa. Jos on evankeliumin arvon mukaisesti käyttäytynyt ja etsinyt asioissa uskon totuutta ja siitä huolimatta syntyy riitaa ihmisten kesken, voi itse olla hyvällä omallatunnolla. Meidän ei tulisi näissä uskonkeskusteluissakaan etsiä aina ensisijaisesti tutkittavaa kaikesta katoavasta vaan tutkia ennen kaikkea katoamatonta, Jumalan sanaa.
Siksi haluan sanoa rakkaalle sisarelleni, että vaikka jaan hänen kanssaan saman uskon, pahoitin mieleni etenkin tästä:
” Sekstailen hyvällä omalla tunnolla mieheni kanssa hamaan vanhuuteen asti. Paitsi parittelua, seksi on yhdessä pitävä liima pitkässäkin liitossa - sen arvo on niin suuri, että en osaa sitä sanoin kuvata.”
Tämä on tietysti heitto muiden alkaman provosoinnin edessä. Mutta siihen ei kannattaisi mennä tällaisella palstalla mukaan. Tahatonkin ylimielisyyden vaikutelma toisen ihmisen, epäuskoisenkin edessä, ei ole Herralle mieleen. Parempi on silloin vaieta. Uskovainen ei käsittääkseni edes avioliitossa sekstaile (huono sanavalinta), eikä meitä ole kutsuttu kaksimielisyyksiin. Minua saa vapaasti pitää vanhanaikaisena. Tässä viestissäni kuvaan pareja, joilla on sukupuolielämän alueella vaikeuksia: selibaattia fyysisistä tai psyykkisistä syistä esim. totaalisesta tai osittaisesta impotenssista (erektiohäiriöt), seksuaalisesta kylmyydestä jne. Silloin sellainen, jolla ei tällä saralla ole vaikeuksia, olkoon hiljaa sydämessään onnellinen ja kiitollinen Jumalalle.
Kun tällä palstallakin on paljon puhuttu tästä "että haluamme ottaa vastaan kaikki lapset, jota Herra antaa". Varmasti jokainen vanhempi rakastaa lapsiaan ja iloitsee lapsen syntymästä. Mutta ovatko siittiöt ja munasolut lapsia? Hedelmöittynyttä munasolu on mielestäni ihminen.
Anteeksi todella paljon, kun pahoitan mielesi. Ymmärrän kyllä asian nyansseja, kun nyt niistä kirjoitat. Katsomme varmasti asiaa eri näkökulmista. Minä katson sellaisen avioparin näkökulmasta, jolle seksi on helppoa ja on tuntunut todella ihmeelliseltä, että tässä pitäis pidättäytyä vaan pienemmän lapsimäärän takia. :) Mutta tokihan uskovaisella parilla voi olla monenlAisia seksuaaliongelmia. Voihan niitä tulla minullekin iänmyötä. :)
Tässä tilanteessa ei tee mieli pidättäytyä. Kyllä uskovaisillekin kuuluu rakkaus ja seksuaaliset tunteet. Mut nyt lopettelee sitten, koska oman kokemukseni olen tuonut julki.
Rakkauden palmupuu
6 (7:7) Mies: Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! [Jes. 35:2]
7 (7:8) Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut.
8 (7:9) Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu,
9 (7:10) sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.
10 (7:11) Neito: Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua! [Laul. l. 2:16, Laul. l. 6:3]
Tule kedolle, rakkaani!
11 (7:12) Neito: Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi! [Laul. l. 2:16, Laul. l. 6:3]
12 (7:13) Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni. [Laul. l. 6:11]
13 (7:14) Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!
Tämä paljon siteerattu raamatunkohta
Ps. 139:16
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut
merkitsee minulle, että uskovainen ihminen ymmärtää Jumalan olemassaolon ja valtasuuruuden ja kunnioittaa Jumalaa. Se ei merkitse minulle, että esim. miehen ja naisen pidättyvyyden kautta hedelmöitymättömät alkiot olisivat poissa Jumalan kirjaan kirjoitettujen itujen joukosta. En usko, että tällaisella pidättyvyydellä aviopari voi muuttaa Jumalan luomisen tarkoitusta. En usko, että ihminen pidättäytymisellään voisi "surmata sieluja taivaassa". Toisessa ketjussa Vl-nainen81 kirjoitti: ” Ehkäisy on kyllä ihan viimeinen keino, koska siinä joutuu puuttumaan Luojan luomisjärjestykseen.” Luomisjärjestys voi olla laaja käsite. Ehkä siitä enemmän joskus myöhemmin. Pidättyvyys on minulle eri asia kuin abortti.
Arvostan jokaista, joka kilvoittelee elääkseen Herralle mieleen ja etsii tässä katoavan sijaan katoamattomuutta. Lasten vastaanottaminen on yksi Jumalan johdatukseen luottamisen muoto. Kaikki eivät saa lapsia, vaikkeivät ehkäisisikään. Joillakin on synnytykseen liittyviä pelkoja tai ahdistusta. Joillakin on väsymystä, kun perheessä on jo kaksi vammaista lasta, ison katraan lisäksi. Silloin se uskovainen, joka jaksaa uskoa, että ehkäisy ei ole oikea lääke ongelmaan, tarjotkoon konkreettista apua, rinnalla kulkien ja auttaen. Tarjotkoon apua joka tapauksessa. ”Kyllä Jumala auttaa” on totta. Mutta usein Jumalan apu tulee lähimmäisen käden kautta. Jos kieltää avun tarvitsijalta avun eli ei tarjoa sitä, silloin kieltää tältä Jumalan avun. (Jaak. 2:15-16). Yksinkertaistetut ja oiotut uskontotuudet tällaisella keskustelupalstalla eivät tee oikeutta uskovaisen kristityn elämän syvimmästä olemuksesta. Arvostan myös jokaista epäuskoista lähimmäistäni, sillä hän on Jumalan luoma, Jumalan kuva (Jaak. 2:1).
Viisasta tekstiä, luin moneen kertaan. Siinä olen hiukan erimieltä että seksuaalisuus on Jumalan lahja myös ja siitä on lupa nauttia vaikkei lasten teko ole mielessä. Se on lahja puolisoille. Pidättäytyminen on joskus välttämätön mutta ei ehkäisyn korvike, normaali liitossakin on niitä aikoja ettei olla yhdynnässä, syystä tai toisesta, myös silloin vaikka käyttäisi ehkäisyä. Tarkoitan siis esim. kierukka. Siitä meillä varmasti suurempi erimielisyys kuka ja missä tapauksessa voi lähimmäistä sanoa epäuskoiseksi. Minun ystävä on saanut monen vl uskoa tunnustavan tuomion epäuskoiseksi ilman mitään syytä. Minusta korvakorut ei anna syytä tuomita. Olen vl ja hän on vl, hän on sama ihminen ja samoin uskova. Jos rakkaus rikkoontuu tällaisen asian vuoksi niin se on surullista. On paljon asioita joista olemme eri mieltä. Näissä maallisissa se on täysin selvä ja korut on maallisia, minä luen koruiksi kaikki koristavat helyt, myös hiusten laitot ja korostava pukeutuminen, sama tarkoituhan niillä on. Kulttuurisidonnaiset asiat on aina maallisia, ei Raamattu ole eri siellä ja täällä. Pidetään hengelliset ja maalliset erillään kun ne eivät ola Raamatun mukaan este pelastumiseen.
Haluaisn vielä täydentää sitä kirjoitustasi joka on hyvä pääkaupunkiseudun vl mies.
Tämä paljon siteerattu raamatunkohta
Ps. 139:16
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut
Tämää todellakin siteerataan vääri. Tämä tarkoittaa että Jumala on jo ennen maailman luomista tiennyt ketkä tänne TODELLA syntyvät. Yhtäkään ylimääräistä syntymätöntä sielua ei Jumala ole luonut vaan ainoastaan ne todelliset syntyvät eli hedelmöityneet. Luterilaisen tunnustuksen mukaan ei ole olemassa kuvitteellista todellisuutta. On ihan turhaa heitellä sellaisia lausahduksia joita seurapuheissa kuulee, "ajatelkaa jos sinua ei olisi olemassa". Siihen asiaan on luterilaisissa tunnustuskirjoissa aivan selkeä kanta. Ei ole olemassa kuin yksi menneisyys, jonka Jumala on tiennyt jo aikojen alussa.
Sensijaan ihmisen oma vanhurskaus ratkeaa täällä maanpäällä, siksi ei voi olla olemassa välitilaan jääviä sieluja. Se ei ole kristinoppia ja on harhaopiksi todettu jo alkukirkon aikaan. Jumalan tahdon mukainen elämä, sitä meidän tulisi elää. Minulla on aina mielessä kohtuuttomien vaatimusten edessä, varsinkin silloin kun ne tuhoavat elämää, johtavat tietoiseen kärsimyksen tuottamiseen joka ei ole rakkautta. Silloin voimme turvautua Kristuksen omiin sanoihin lakia vaatineille fariseuksille.
Matt. 12:7
Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. [Hoos. 6:6 ; Matt. 9:13]
Sapatin herra
1 Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. [Mark. 2:23-28; Luuk. 6:1-5 : 5. Moos. 23:26]
2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä." [2. Moos. 20:8-10]
3 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? [1. Sam. 21:4-7]
4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. [2. Moos. 25:30; 3. Moos. 24:5-9]
5 Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? [4. Moos. 28:9,10]
6 Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.
7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. [Hoos. 6:6 ; Matt. 9:13]
8 Ihmisen Poika on sapatin herra."
Kyse ihmisen elämä suojelemisesta sekä nälkään syömisessä että parantamisessa.
Jeesus jatkaa vielä samassa luvussa
20 Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon.
21 Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa. [Jes. 11:10; Room. 15:12]
Hänen nimeensä mekin saamme panna toivomme, jos tunnemme olevamme kaiken keskellä kuin murtunut ruoko. Sithän ylivoimaisen vaateen eteen asetettu ihminen on.
Lainausta etsivä XX:ltä; "Yhtäkään ylimääräistä syntymätöntä sielua ei Jumala ole luonut vaan ainoastaan ne todelliset syntyvät eli hedelmöityneet. Luterilaisen tunnustuksen mukaan ei ole olemassa kuvitteellista todellisuutta. On ihan turhaa heitellä sellaisia lausahduksia joita seurapuheissa kuulee, "ajatelkaa jos sinua ei olisi olemassa"."
Hyvää tekstiä etsivä xx:ltä. Itse ajattelen niin, että Jumala on tiennyt että ketä tänne maailmaan syntyy, riippumatta siitä käyttävätkö vanhemmat ehkäisyä eli eivät. Jumala on luonut todellisuuden, nykyisyyden, kaikki mahdolliset vaihtoehdot kuinka ihminen voi toimia ja hän tietää että kuinka maailmassa tullaan toimimaan. Yhtään tänne tarkoitettua ihmistä ei jää syntymättä tänne maailmaan. Usein kuuluu myös kysymys, että kenet näistä monista lapsista antaisin pos. Kukaan normaali ihminen tuskin antaisi jo olemassa olevia lapsia pois, olipa kysymyksessä vl tai ei-vl.
Ajatelkaapa mikä todennäköisyys tarvitaan siinä, että juuri tietty siittiösolu saavuttaa ensimmäisenä munasolun ja hedelmöittää sen. Jos koko tapahtuma tapahtuisi pari sekuntia myöhemmin tai aikaisemmin, niin minä olisinkin aivan joku muu. Mutta uskon, että Jumala on tiennyt että kuitenkin juuri minä synnyn tähän maailmaan.
"Siinä olen hiukan erimieltä että seksuaalisuus on Jumalan lahja myös ja siitä on lupa nauttia vaikkei lasten teko ole mielessä. Se on lahja puolisoille."
En kyseenalaista tervettä seksuaalisuutta ja sen tuomia tarpeita enkä sitä, että sukupuolisesta kanssakäymisestä avioliitossa on lupa olla onnellinen. Tartuin vain tekstissä esiintyneeseen yhteen sanaan "sekstailen", jota en pitänyt uskovaisen suuhun sopivana ja koin sellaisen käytön lihallisena heittona keskustelukumppania vastaan.
"Siitä meillä varmasti suurempi erimielisyys kuka ja missä tapauksessa voi lähimmäistä sanoa epäuskoiseksi."
En oikein pysy kärryillä. Missä tämä meidän "erimielisyytemme" tulee esiin?
"Pidättyvyys on minulle eri asia kuin abortti."
Tärkeä täsmennys !
"Tartuin vain tekstissä esiintyneeseen yhteen sanaan "sekstailen", jota en pitänyt uskovaisen suuhun sopivana ja koin sellaisen käytön lihallisena heittona keskustelukumppania vastaan."
Oikein puututtu! Oli todella aihetakin. Selvästi LIHALLINEN heitto.
Aikaisempiin kirjoituksiisi vedoten en ole seurakuntaopista samaa mieltä kuin sinä, että vain vanhoillislestadiolaiset ovat uskovaisia ja muut epäuskoisia. Minun kokemus on että uskovainen ihminen voi olla kuka tahansa, sen näkee hengen hedelmistä kuten Raamattu siitä todistaa.
Ihan mielenkiinnosta haluan kysyä, missä olen erityisesti seurakuntaoppia esillä pitänyt ja antanut ymmärtää näin kuin kirjoitat:
"Aikaisempiin kirjoituksiisi vedoten en ole seurakuntaopista samaa mieltä kuin sinä---"
ja näin:
"Siitä meillä varmasti suurempi erimielisyys kuka ja missä tapauksessa voi lähimmäistä sanoa epäuskoiseksi."
Jos/kun olen raamatullisesta seurakunnan merkityksestä kirjoittanut, siitä sinä ja ehkä joku muukin on voinut tehdä omat tulkintansa. Mutta jos olen tällä palstalla jota kuta sormella epäuskoiseksi osoittanut, sitten olen kyllä väärin sanonut ja olemattomin perustein sanonut (oikeastaan tällaisella anonyymipalstalla ei voi faktisesti ketään edes henkilöidä). En kysy tätä sinulta tivaten ja nokka pokkaa käyden. Olen vain hämmästynyt, että kirjoitukseni on sinulle tässä valossa näyttäytynyt. Omasta mielestäni en ole sormella osoitellut, en ainakaan varmaksi väittänyt, eikä sormella osoittelu ylipäätään ole tavoitteenani.
Anteeksi, ilmeisesti sekoitan sinut vl-mies nimimerkkiin. Olet fiksu ja siinä harvinaisuus tällä palstalla. :)
Olipa pitkä(styttävä) jorina?
Onko impotenssi syntiä vai peräti synnin seurausta?
Olet ennenkin kokenut pääkaupungin vl-miehen kirjoittamisen pitkästyttäväksi jorinaksi. Kannattaako silloin loppuun saakka lukea?
Ei kannata.
JOs ei tuollainen asia kuin perhekoon määrittely lyhemmillä jorinoilla selviä, jossain muualla on vikka silloin.
Jos todella joku kuvittelee että Jumala määrää taivasosan hintana jokaisen perheen kannettavaksi bussilastijn lapsia, niin silloin pitää mennä päänkuvaukseen, siellä on jotain joka estää terveen järjen ja uskon esiinpääsyn.
Ja jos jumalanvaltakunnassanne ei ole tuon enempää Hengellistä ymmärrystä, hankkikaa sitä, tai lakkauttakaa koko lapsellinen kerhonne.
" jos jumalanvaltakunnassanne ei ole tuon enempää Hengellistä ymmärrystä, hankkikaa sitä, tai lakkauttakaa koko lapsellinen kerhonne. "
Vaikuttaa siltä etät koko ketju on kirjoitettu kieli poskessa. Vitsinä!
Luettiin tätä kavereitten kanssa ja naurettiin ääneen.
Jatkan vielä:
Jos avioparin osapuolista esim. miehellä on hiv-infektio, olen sitä mieltä, että vaimon ja mahdollisen lapsen terveyttä ajatellen perheellä on oikeus ja velvollisuuskin konsultoida lääkäriä ja hyötyä lääketieteen mahdollisuuksista välttää hiv-infektion tarttuminen äitiin ja lapseen. Kun raskautta toivotaan, tarkoitan tässä näillä mahdollisuuksilla esim. lääkitystä, joka pienentää hiv-infektion siirtymisen vaaraa äidille, lääkityksen vaarantamatta kuitenkaan hedelmöittyvää munasolua. Tarkoitan myös hedelmöitystä kohdun ulkopuolella, sitten että hiv-infektion vaara poistetaan seulomalla hedelmöitykseen puhtaita ja terveitä siittiöitä. En tiedä, onko tällainen tekniikka jo todellisuutta.
Jos avioparin osapuolista esim. vaimolla on hiv-infektio, olen sitä mieltä, että miehen ja mahdollisen syntyvän lapsen terveyttä ajatellen on oikeus ja velvollisuus saada lääkitystä, jolla hiv-infektion siirtymisen riski lapseen ja mieheen pienenee tai poistuu. Tässäkin on mahdollista käyttää kohdun ulkopuolista hedelmöitystä.
Tällä avioparilla on myös oikeus yhdyselämään. Kysymys kuuluukin, onko heillä mahdollisuus nauttia keskenään myös fyysistä rakkautta (hellyydenosoitusten kuten suukkojen lisäksi) ts. oikeus yhdyntään käyttäen esim. kondomia, silloin kun tiedetään, että raskautta avioliitossa ei pelätä eikä vastusteta mutta normaali proseduuri sisältää aina sairauden riskin toiselle osapuolelle sekä mahdolliselle lapselle?
Vai onko heidän osansa vain pidättäytyminen ja koeputket ja kemialliset aineet? Ja oliko se pidättäytyminenkin tässä nyt sitten väärin, kun kerran aviossa ollaan?
Tämäkään viestini ei ole "oodi ehkäisylle" vaan edelleenkin pyrkimys laajentaa näkökulmaa paperinmakuisesta uskovainen ei ehkäise -fraseologiasta arkielämän monimuotoisen todellisuuden kohtaamiseen.
Jospa ne HIV-tapauksen poikkeukset löytyvät samalta sivulta kuin koko ehkäisykieltokin?
mielenkiintoinen pointti tässä. Sivullisena kiinnostaa, löytyykö muita vl-mielipiteitä tästä teemasta.
On se Jumala kauheesti keskittynyt tuohon lisääntymisen problematiikkaan !
Tai sitten joku muu yrittää vallankaappausta Häneltä, kukahan se olisi.
Muitaakseni Jumala lähetti Poikansa että kuka ikinä Hänen nimeänsä avuksi huutaa synninhädässään, hän voi pelastua.
EN löydä raamatustani mitään tästä aiheesta joka on lestadiolaisuudessa noussut kaiken yläpuolelle.
Pitäisikö siitä päätellä jotain ?
Minä ihmettelen sitä miksi unohtuu luottamus Jumalaan ja hänen tahtoonsa tyytyminen näissä ehkäisyasioissa. "Tapahtukoon Sinun tahtosi..." Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että terveydenhoito EI ole ehkäisyä. Jos olen kuoleman väsynyt tai muuten sairas, on kai luonnollista, että haluja ei juurikaan ole. Kyllä silloin on oikein ja kohtuullista, että puoliso ymmärtää sen.
Sinänsä viisaita kommentteja tässä keskustelussa.
"terveydenhoito EI ole ehkäisyä"
Mutta ehkäisy voi olla terveydenhoitoa. Itselläni on käytössä erään vaivan hoitoon lääke, jota myös raskauden ehkäisyyn käytetään. Ja sen vuoksi en voi nyt saada lapsia. Ja vaikka mieheni kuolisi, en tuosta elämää helpottavasta lääkkeestä luopuisi.
vl nainen!
Tottahan toki lääkkeitä käytetään noinkin päin. Silloinkinhan se on terveyden hoitoa.
Siunausta ja iloa elämääsi! Lapset tuovat iloa ja onnea, mutta on toki paljon muitakin asioita, joista voi nauttia, jos ei lapsia saa.
Tiedän muitakin vl naisia, jotka ovat tätä samaa lääkettä käyttäneet saman vaivan hoitoon, ja heitä on siitä vl piireissä moitittu, jotta ei niin saisi tehdä.
Ihan pakko on ottaa keskustelun aiheeksi vielä Onanin tarina. Kannattaa oikeasti lukea koko 1. Mooseksen kirja 38 luku. Siinä nimittäin tarina jatkuu aika mielenkiintoisesti. Leski Tamar pukeutuu portoksi ja kuolleiden poikien (Onanin ja Erin) isä Juuda makaa tietämättään juuri Tamarin kanssa. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan silmissä paha teko? Siemenen sai laskea porttoon ilman Jumalan suurta vihaa??? Tällä tapahtumalla on hyvin kauaskantoisia seurauksia kun tarkastelee Jeesuksen "sukuluetteloa". Tamarin ja Juudan poika Peres on nimittäin yksi Joosefin esi-isistä.
Kun Juuda kuuli, että Tamar oli haureudesta raskaana ja ei tiennyt itse olevansa lapsen isä, hän antoi käskyn polttaa Tamar. Hän kuitenkin perui käskynsä, koska ymmärsi olevansa itse juuri noiden kaksosten isä. Käsky polttaa syntymätön äiti ja lapset on mielestäni aikamoisessa ristiriidassa "siementen maahanpudottamis -synnin" kanssa. Miten voidaan ajatella juuri tästä Raamatun luvusta että Jumala antoi Onanin kuolla, kun hän laski siemenensä maahan, kun samassa luvussa siemenen sai laskea porttoon ja myöhemmin oltiin valmiita tappamaan jo alkanut ihmiselämä? Siinäpä miettimistä.
En ole mikään suuri raamatuntuntija, varsinkaan Vanhan Testamentin tuntija. Mutta tässä joitakin mietteitä esittämiisi kysymyksiin.
kysyt:
" Leski Tamar pukeutuu portoksi ja kuolleiden poikien (Onanin ja Erin) isä Juuda makaa tietämättään juuri Tamarin kanssa. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan silmissä paha teko?"
Ei porttoilemalla kukaan pelastu. Raamatussa esim. portto Raahab kuvataan sellaisena naisena, joka sai omaantuntoonsa sydämelleen halun toimia Jumalan mielen mukaisesti ja päästää vieraat lähettiläät vainoojiltaan pakoon. Raahab oli kuullut sanaa Herran ihmeistä ja nyt hän avasi sydämensä uskomaan taivaan ja maan Herraan ja Jumalaan, joka ottaa omakseen Jerikon maan ja jonka valtasuuruutta kukaan ei voi vastustaa. Raahab pyysi näiltä miehiltä laupeutta itselleen ja läheisilleen. Raahabista tuli uskon luottamuksen kautta vanhurskas, hän ei enää ollut portto.
Lupaahan Jumalan meillekin Raamatussa saman kuin Raahabille:
Matt. 10:41
Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
Aivan samoin (1. Moos. 38. luku) Tamar vaati vain oikeuttaan saada miehekseen Judan nuorin poika Seela, joka oli nyt jo aikuinen, ja yhdessä tämän kanssa saada jälkeläisiä Jaakobin sukuun. Tamar ei ollut portto vaan Juudan miniä. Herran silmissä oli pahaa se, että Juuda rikkoi Tamarille antamansa lupauksen. Pahaa Herran silmissä oli se, että Juuda halusi maksullista seksiä. Lisäksi pahaa Herran silmissä oli se Juudan teko, että lain mukaan lähisukulaisen esim. miniän kanssa makaaminen oli kiellettyä (3. Moos. 8:15). Tamarin motiivi ei ollut porttoilla. Kerrotaanhaan tarinassa myös, että kysyttäessä kukaan paikkakunnan miehistä ei ollut nähnyt mitään pyhäkköporttoa.
Kun Tamarin teko ja raskaus tuli muutaman kuukauden kuluttua ilmi, Juudan Mooseksen lakiin perustuva rangaistus määrätä Tamar haureudesta poltettavaksi oli samalla hänen oma tuomionsa.
Mutta Tamarin oveluuden ansiosta Jaakobin suku jatkuu, ja Juuda saa Herralta anteeksi, koska hän havahtuu rikokseensa ja katuu sitä. Juudan armahdukseen on sidottu myös Tamarin armo. Raamatun Jumala kehottaa muistuttaa useasti, että muukalaisia, leskiä, orpoja ja köyhiä ei saa sortaa:
2. Moos. 22:22
Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja
Miksi Jumala Tamarin tapauksessa toimisi sanaansa vastaan? Vanhan Testamentin Jumala "armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo", ja tästä Jumalan ominaisuudesta muistuttaa meitä apostoli Paavali (Room. 9:18). Mutta Judan toinen poika Onan ei asennettaan ja tekoaan katunut. Häntä ei Jumala armahtanut.
Sananl. 28:13
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Eli mielestäni Jumalan sana ei ole lainkaan epäjohdonmukainen, ei myöskään Juudan ja Tamarin tarinassa.
Olen ihmeissäni, että jaksat tämän roskapalstan keskellä olla aina niin rakentava keskustelija. Sinulla on asiantuntemusta, lempeyttä, kuuntelevaa korvaa, malttia jne. Mistä ihmeestä noita ominaisuuksia saa? Uskostako se johtuu? Olet kerrassaan upea mies, olen aivan ihastunut sinuun, olet varmasti myös komea. Oletko vapaa?
kiitos tästä
no minä esim tunnen yhden pariskunnan,jossa on jo keisarileikkauksella synnytetty 3lasta,ja lekuri sano että jos yksikin vielä tulee niin kohtu ei kestä ja tämä nainen kuolee seuraavasta! mitäs tehdä tommosessa tilanteessa?
Vähintään lutettava ehkäisy, mahdollisesti sterilisaatio.
Täällä on joskus ollut "sankaritarinaa" todellakin lainausmerkeissä naisesta joka synnytti 7 keisarinleikkauksella, lääkärin neuvoista huolimatta ja oli ylpeä että oli onnistunut. Raamattu ei tällaiseen kehoita. Ehkäisy on nostettu jalustalle vl uskossa vaikka kaikkein korkeimmalle on Raamatussa nostettu Jumalan tahdon hyväksyminen mikä ei ole yhtäläisyymerkki maksimaalisesta synnyttämisestä vaan sen tosiasian hyväkymistä että nyt on minun kohdallani mitta tullut täyteen ja siihen on tyytyminen.
Terveys on jumalan lahja ja lahjoja on ihmiselle annettu eri mitalla. Synnyttäköön ja kavattakoon yli tusinna lapsia se kenelle se on sekä fyysien että henkisen kestävyyden lahjana suotu mutta mikään vanhurskauttamisen ehto se ei ole että oma elämä pannaan vaakalaudalle ehdointahdoin. Vastuuta on olevasta elämästä ja lapsista huolehtimisesta. Suunnittelematon riski on eri asia. Sellaisessa tilanteessa on abortin miettiminen todella vaikea tilanne sekä naiselle, tämän puolisolle että lääkärille. En toivo kenenkään sellaiseen tilanteeseen joutuvan. Tällisessa tilanteessa monet äidit valitsevat todella suuren riskin tien. Jo elävä elämä on todellinen kun sukusolut eivät ole ihminen.
Niin, on mielenkiintoinen asia, kumpi kuvatussa tilanteessa olisi Jumalan tahdon mukaista etenemistä
a) ottaa menehtymisen riski, jossa jo olemassa olevat lapset jäävät äidittömiksi/orvoiksi
b) käsittää lääkärin neuvo Jumalan merkiksi tyytyä tilanteeseen ja ajatella, että tässä oli nyt se määrä lapsia, jotka minulle ja perheelleni oli tarkoitettu
Ajattelen näin, että kohta a) voi olla Jumalan tahdon uhmaamista. Kohta b) voi olla Jumalan mielen mukaista, koska
Herra sanoo: laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja
Mutta aviopari ratkaisee tämän asian yhdessä, uskossa ja Hengessä