Surullinen totuus on, että koko vl porukka vauvasta vaariin on uskollistakin uskollisempia ihmissäännöille, jotka narsistiset pomot kumppaneineen lanseerasi muutama vuosikymmen sitten.
Luin viime joululomalla Kullervo Hulkon ja O.H. Jussilan kirjotuksia, samoin joitakin Havaksen ssaarnoja.
Miten toisenalainen kuva uskosta niistä välittyi.
Hämmentävää.
SRK:n uuden linjan luoneet miehet kuten H. S. ovat jo kuolleet, mutta edelleen porukka on uskollisia jo kuolleiden miesten aikaa sitten ajastaan jälkeenjääneille säännöille kuten esimerkiksi uskovainen ei voi osallistua konserttiesityksen seuraamiseen.
Säännöissä ei ole Raamatun pohjaa, ei mitään järkeä, siinä ei ole sellaista koskaan ollutkaan.
Mutta silti niitä täytyy noudattaa.
Ketä haluamme palvella?
Kristusta, elävän Jumalan poikaa?
Vai 60-70-luvulla uutta oppia luoneiden miesten aivoituksia???
Luin viime joululomalla Kullervo Hulkon ja O.H. Jussilan kirjotuksia, samoin joitakin Havaksen ssaarnoja.
Miten toisenalainen kuva uskosta niistä välittyi.
Hämmentävää.
SRK:n uuden linjan luoneet miehet kuten H. S. ovat jo kuolleet, mutta edelleen porukka on uskollisia jo kuolleiden miesten aikaa sitten ajastaan jälkeenjääneille säännöille kuten esimerkiksi uskovainen ei voi osallistua konserttiesityksen seuraamiseen.
Säännöissä ei ole Raamatun pohjaa, ei mitään järkeä, siinä ei ole sellaista koskaan ollutkaan.
Mutta silti niitä täytyy noudattaa.
Ketä haluamme palvella?
Kristusta, elävän Jumalan poikaa?
Vai 60-70-luvulla uutta oppia luoneiden miesten aivoituksia???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyviä huomioita. Tämän päivän vl- usko on kuvaamaasi todellisuutta monen kohdalla. Sanonta ' kristillisyys ei ole konserttikristillisyyttä' (H.S?) on iskostunut monen mieliin pysyvästi.
Kuinka monelle vl- uskoiselle ammattimuusikolle on aiheutettu psyykkistä kärsimystä "tuolla viisaudella"?
Yhtä perusteetonta olisi väittää ettei kristillisyys ole mersukristillisyyttä.
Monissa saarnoissa vedotaan uskon kysymyksissä Lutherin näkemyksiin, mutta moniko on kuullut saarnattavan, mitä mieltä 'oppi-isämme' oli musiikista?
Hoitovuosien aikaan TT Aulis Zidbäck valisti SRK: n johtoa , ettei liikkeen kulttuurikielteisyydelle löydy perusteita Raamatusta.
Samaan tapaan ajattelen. Oppi keskittyy itsensä ylentämiseen maan päällä ja Jumalan edessä. Kyynärpäätekniikalla jonon ohi. Mutta minä en jaksanut siihen uskoa.
Lisäksi useat elämää rajoittavat säännöt ovat aivan turhia, kun ne eivät myöskään perustu mihinkään. On vain etsimällä etsitty perustelut, kovin kaukaa. Ja kas, huomenna ei sellaista sääntöä enää olekaan, mikä tänään oli syntiä.
Myös opillinen epärehellisyys leimaa. Ei ole totta, kun eräskin johtaja sanoi, että meillä ei ole sääntöjä , vaan uskovainen ei sydämessään halua...Kyllä on säännöt, vaikka niitä ei ole ranskalaisilla viivoilla kirjoitettukaan. Edelleen ei voi olla totta tarina yhtenäisestä katkeamattomasta ainoista uskovaisten ketjusta Jeesuksen ajoista asti. Ikävää kun joku edes viitsii puhua tuollaista.
katolinen kirkko perustaa uskon tulkinnan raamattuun ja krkolliskokousten ilmaisemaan traditioon.
lestadiolaiset kirjoittamattomiin pöytäouheisiin
Oltava "herran-nuhteessa" konrolli on kova, lipsumisesta seuraa nuhtelu ja eristäminen.
Minusta tuntuu, että esim. "konserttikielteisyydessä" on edelleen paljon alueellisia eroja. Asiaan vaikuttaa varmasti ainakin alueen ihmisten yleinen suhtautuminen musiikkiin; asia, jonka itse kokee vieraaksi ja tarpeettomaksi on ehkä helppo "saarnata synniksi". Musiikkielämässä, niin esiintyjänä kuin yleisön joukossa, on omat vaaransa, mutta oikealla tavalla ymmärrettynä musiikki on suuri ja hieno Jumalan antama lahja. Joka tapauksessa vastuu noissakin asioissa tulisi olla ihmisellä itsellään; yhteisön ehdoilla mennään usein "heikoimman veljen" linjoilla, mikä sinänsä on ihan kunnioitettava ajatus. Muistetaan, että "suuri laiva kääntyy hitaasti".
Tuntuu omituiselta, että niin raskas asia kuin SYNTI saattaisi muuttua niin että olisi alueita, jossa esim. konsertissa käyminen olisi synti, ja toisia joissa se on uskovaiselle täysin ookoo.
Eikö Jumaln sanan ja uskon opin pitäisi olla vakaata ja muuttumatonta, muuttuvassa ajassamme?
En usko että konsertissakäyntiä sinänsä pidettäisiin syntinä. Kyse on pikemminkin siitä, että pyritään välttämään paikkoja ja tilaisuuksia, joissa synti voi tarttua. Pyritään siihen, ettei sydän kiintyisi liikaa tähän maailmaan, kuten sanotaan. Konserttejakin on monenlaisia, eivätkä kaikki niistä varmastikaan ole uskonelämälle hyväksi. Ei televisio tai korvakorutkaan itsessään ole syntiä. Synti on sydämen luopumista Jumalasta.
SRK:n johtokkunta otti kantaa konserttiin syntinä vuonna 2006.
"Onkin nähty hyväksi, että uskovainen karttaa konsertteja – niin kuulijoina kuin esittäjinäkin – silloin kun ne eivät kuulu koulunkäyntiin, opiskeluun tai työhön ja kun ne turmelevat omaa tai lastemme uskonelämää. Toisenlainen menettely tuottaa kristittyjen keskuudessa murhetta. Kirkkokonserttienkin suhteen olemme kriittisiä edellämainituista syistä."
"Oman sielun autuuden tähden kannattaa kaikista näistä luopua ja palata Herran tykö Hänen seurakuntaansa ja kysellä vieläkö nämäkin synnit saa anteeksi."
Siis: konsertti on syntiä.
http://freepathways.wordpress.com/2010/02/07/televisio-ja-konsertit/
Konsertit kuluu samaan listaan kuin muutkin vanhoillislestadioalisuudessa synniksi julistetu asiat.
Päivitetty syntien lista löytyy tästä:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit
En tiedä mistä tuo teksti on peräisin ja kuka noin on sanonut, mutta jos luet teksin uudestaan niin ei siinä sanottu konsertteja tai konsertissa käyntiä synniksi.
Yksinään pohtijalle kysymys: Kumpaa siis tarkoitit? Onko konserteissa käyminen mielestäsi raskasta synnin harjoittamista vai ei? Minulle kirjoituksestasi ei tullut tolkkua?
## Synti on sydämen luopumista Jumalasta. ##
Kun nyt SRK:n johdossa oleva vanhoillislestadiolaisuus on luopunut Jumalasta ja oikeasta raamatullisesta uskosta, niin kysyisinkin, että onko syntiä tukea tällaista uskonsuuntaa?
En osaa yleisesti vastata, mutta näin minä tunsin. Vain me-oppi on mielestäni pilkkaa toisten uskoa kohtaan. Niinpä se saattaa osua juuri siihen, että älä istu siellä, missä pilkkaajat istuvat.
Näinkin päin sen voi nähdä