olen todella yksinäinen. Äitini kuoli syksyllä ja sen jälkeen kaverit ovat kaikonneet pikku hiljaa jokainen. alan jo epäillä, että otsassani lukee -tarttuva tauti- tai ehkei kukaan halua surua oman onnensa lähelle.. vanhat ystävät eivät enää kysele miten menee, eikä tule kylään vaikka pyydän. ikinä en ole itkenyt tai näyttänyt pahaa oloani äidin äkillisestä pois menosta, koska olen pelännyt karkoittavani ihmiset ympäriltäni. Olen aina ollut iloinen, positiivinen ja näyttänyt, että kaikki on ok, nauranutkin paljon. perheestäni en ole kuullut mitään pitkään aikaan. kukaan ei soita, vaikka omistan ison perheen/ paljon sisaruksia. itse olen yrittänyt pitää yhteyttä. veljeni lupasi että voisin käydä siellä kahvilla, mutta ei koskaan ilmoittanut hänelle sopivaa kahvittelu aikaa.
en ole aivan yksin kuitenkaan. töissä on työkavereita ja onhan minulla mieskin, mutta silti tuntuu, ettei mulla ole enää mitään virkaa, eikä täällä ole enää ketään jota kiinnostaisi miten mulla menee.. onko maailmassa muita jotka ovat yksinäisiä olematta täysin yksin?
toivottavasti ei kauhean sekava viesti tullut..
mistä tää yksinäisyys kumpuaa ja mitä oon tehnyt väärin..
en ole aivan yksin kuitenkaan. töissä on työkavereita ja onhan minulla mieskin, mutta silti tuntuu, ettei mulla ole enää mitään virkaa, eikä täällä ole enää ketään jota kiinnostaisi miten mulla menee.. onko maailmassa muita jotka ovat yksinäisiä olematta täysin yksin?
toivottavasti ei kauhean sekava viesti tullut..
mistä tää yksinäisyys kumpuaa ja mitä oon tehnyt väärin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei taida ola nykyään harvinaista, että sisarukset eivät pidä yhteyksiä: ollaan vain oman perheen, lasten ja miehen kanssa.
Olen törmännyt tapauksiin, että lapset eivät muista edes kortilla kun vanhemmat täyttävät pyöreitäkin vuosia puhumattakaan että tulisivat käymään.
Itsellä' ei ole lapsia, mutta jos näin on, niin eipä jälkikasvusta ole paljoa itselle elämän ehtoopuolella. Minulla kaksi siskoa, väleissä ollaan, mutta yhteydenpito on harvinaista. Kyllä ne muut kuin sukulaiset ovat ne sosiaalinen miljöö ja ystävät minulla. Omaa perhettä ei ole.
Kun isä ja äiti kuoli niin sen myötä sisaryhteydetkin loppuivat. Kun äiti eli niin hänen luona aina tavattiin.