Kertokaa mulle, mitä se on? Joka paikassa mistä yritän lukea aihe esitetään jotenkin niin negatiiviseen sävyyn. "Sairaus", "mielenterveyshäiriö", onko muka oikeasti niin että sitä on sitten päästään yksinkertasesti sekaisin? Koska mun mielestä ei ole enkä haluis ajatella näin. Mitä sitte jos välillä näkemykset on vähän erilaisia kun valtavirralla. Mä en nää siinä mitään väärää tai pahaa. Ja musta hulluus on asia erikseen. Miks pitää ajatella olevansa "sairas". Miks?? Hyvältäpä se elämä tuntuu jos ottaa itelleen leiman. Oon vaan jotenki niin vihastunu ku tältä se musta aina kuulostaa jokapaikassa missä tätä aihetta kuvaillaan. Kaikilla on tunteita ja tuntemuksia ja mielihaluja yms, toiset omaa voimakkaamman itsekontrollin kun toiset jne, ihan vaan persoonallisuuden piirteitä. sitten jos diagnosoidaan se onkin sairaus. Miksei silti vois elää itseään miellyttävällä ja tyydyttävällä tavalla, elää omaa elämää itseä varten? Mitä sitten jos jonkun muun mielestä se on väärä tapa.
Ennen tätä tilitystä mun pointtina oli, että minkälaista elämä ihan oikeasti on kaksisuuntaisena? Vaikuttaako "tauti" tai diagnoosi paljon elämään? Pitääkö sitä miettiä koko ajan, vaikuttaako työntekoon (olettaisin että vaikuttaa) yms?
Oon hyvin vapaamielinen ja vapaudenkaipuinen, spontaani, luova, ideoiva, menevä ja rauhatonkin ihminen. Kaipaan elämään jännitystä ja mielenkiintoisia tilanteita ja asioita, jatkuvasti uutta. Tällainen vaan oon.
Ja nyt on noussu esiin kaksisuuntaisuus-epäily. Pakko myöntää että nyt tarkkailtuani oon ollu itekkin huomaavinani maniakausia ja depressiokausia nyt varsinkin. Mutta en mitenkään, mitenkään haluais että tän tarviis jotenkin määrittää mun elämää tai sitä kuka tai mitä oon tai haluan olla.
Haluun myös pyytää anteeksi koska en oo oikeesti perehtyny aiheeseen niin hyvin kuin ehkä vielä vois, on ihan mahdollista että puhun ihan aiheen vierestä, haluun tehdä selväksi etten tällä haluu todellakaan loukata ketään.
Toivon vaan että joku vois ehkä helpottaa tätä, tarviiko nyt oikeesti miettiä vaan tota mahdollista "mielialahäiriötä" vai voinko vaan jatkaa elämää sellaisena kun olen ?
Ennen tätä tilitystä mun pointtina oli, että minkälaista elämä ihan oikeasti on kaksisuuntaisena? Vaikuttaako "tauti" tai diagnoosi paljon elämään? Pitääkö sitä miettiä koko ajan, vaikuttaako työntekoon (olettaisin että vaikuttaa) yms?
Oon hyvin vapaamielinen ja vapaudenkaipuinen, spontaani, luova, ideoiva, menevä ja rauhatonkin ihminen. Kaipaan elämään jännitystä ja mielenkiintoisia tilanteita ja asioita, jatkuvasti uutta. Tällainen vaan oon.
Ja nyt on noussu esiin kaksisuuntaisuus-epäily. Pakko myöntää että nyt tarkkailtuani oon ollu itekkin huomaavinani maniakausia ja depressiokausia nyt varsinkin. Mutta en mitenkään, mitenkään haluais että tän tarviis jotenkin määrittää mun elämää tai sitä kuka tai mitä oon tai haluan olla.
Haluun myös pyytää anteeksi koska en oo oikeesti perehtyny aiheeseen niin hyvin kuin ehkä vielä vois, on ihan mahdollista että puhun ihan aiheen vierestä, haluun tehdä selväksi etten tällä haluu todellakaan loukata ketään.
Toivon vaan että joku vois ehkä helpottaa tätä, tarviiko nyt oikeesti miettiä vaan tota mahdollista "mielialahäiriötä" vai voinko vaan jatkaa elämää sellaisena kun olen ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Bipopetteri lukee vaan palstalta eikä aloita aina uutta vinkumista narsistiseen tapaansa.