Olin silloin viidennellä luokalla. Saimme kouluumme maahanmuuttajia. Nähtiin välitunnilla ja tahallani kävelin läheltä ohi ja hymyilin. Päivänavauksessa olimme molemmat salin etummaisessa rivissä ja vilkuilimme toisiamme. Seuraavalla välitunnilla uskaltauduimme juttelemaan. Hän oli paennut äitinsä, isänsä ja kahden pikkusiskon kanssa Syyriasta. Olimme kaikki välitunnit yhdessä.
Ei kestänyt kuin muutama viikko kun hänen perheensä siirrettiin Mänttään. Annoin hänelle läksiäislahjaksi kauniin kortin ja taulun . Kortissa oli koristekirjekuori jonka sisään laitoin osoitteeni ja puhelinnumeroni. Kortissa luki runo englanniksi jotta hän ymmärtäisi sen "If i had a flower every time you make me smile or laugh, I would have a garden to walk forever" Päivän lopussa pyysin isääni hakemaan myöhemmin koulusta jotta saisin hyvästellä ystäväni. Silloin halasimme toisiamme kovin ja jotta hän olisi muistanut soittaa, viitoin hänelle bussin ikkunassa sitä. Bussi lähti, kääntyi kulman taakse ja kiipesin autoon ja lähdin kotiin. Olin iloinen että hän sai kodin, mutta surullinen, koska se on kaukana.
Odotin soittoa innoissani. Sitten hämmentyneenä, sitten surullisena. Sitten soitto kuului kaksi viikkoa lähdöstä. Hän pyyteli anteeksi soiton viivästymistä ja juttelimme mukavia. Melkein itkin ilosta.
Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen soitto. Hänestä ei kuulunut mitään. Puhelimeni vaihtui, mutta se ei tallentanut hänen numeroaan. Sain sen vanhasta puhelimesta lapulle, mutta en muistanut kirjoittaa sitä puhelimeen ja lappu hävisi. Isä lupasi vuosi sitten etsiä sen mäskän puhelimen jotta saisin numeron, mutta ei hän tehnyt sitä.
Tänään spagettia keittäessäni tyttö tuli mieleeni ja äiti yritti lohduttaa, että elämä ei aina ole reilua.
Nyt itken vuoteessani ja kissani yrittävät lohduttaa puskemalla ja nukkumalla vieressä mutta en vain kestä.
Ei kestänyt kuin muutama viikko kun hänen perheensä siirrettiin Mänttään. Annoin hänelle läksiäislahjaksi kauniin kortin ja taulun . Kortissa oli koristekirjekuori jonka sisään laitoin osoitteeni ja puhelinnumeroni. Kortissa luki runo englanniksi jotta hän ymmärtäisi sen "If i had a flower every time you make me smile or laugh, I would have a garden to walk forever" Päivän lopussa pyysin isääni hakemaan myöhemmin koulusta jotta saisin hyvästellä ystäväni. Silloin halasimme toisiamme kovin ja jotta hän olisi muistanut soittaa, viitoin hänelle bussin ikkunassa sitä. Bussi lähti, kääntyi kulman taakse ja kiipesin autoon ja lähdin kotiin. Olin iloinen että hän sai kodin, mutta surullinen, koska se on kaukana.
Odotin soittoa innoissani. Sitten hämmentyneenä, sitten surullisena. Sitten soitto kuului kaksi viikkoa lähdöstä. Hän pyyteli anteeksi soiton viivästymistä ja juttelimme mukavia. Melkein itkin ilosta.
Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen soitto. Hänestä ei kuulunut mitään. Puhelimeni vaihtui, mutta se ei tallentanut hänen numeroaan. Sain sen vanhasta puhelimesta lapulle, mutta en muistanut kirjoittaa sitä puhelimeen ja lappu hävisi. Isä lupasi vuosi sitten etsiä sen mäskän puhelimen jotta saisin numeron, mutta ei hän tehnyt sitä.
Tänään spagettia keittäessäni tyttö tuli mieleeni ja äiti yritti lohduttaa, että elämä ei aina ole reilua.
Nyt itken vuoteessani ja kissani yrittävät lohduttaa puskemalla ja nukkumalla vieressä mutta en vain kestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aueta ura satukirjailijana.