En minä mitään kadu, se on ihan turhaa touhua. Tehty mikä tehty, tai jätetty tekemättä. Toimin silloin parhaan ymmärrykseni ja kykyjeni mukaan, ja se meni niin kuin meni. Se siitä.
Sitä kuitenkin mietin, että jos olisin tiennyt, miten jumissa vieläkin olen näiden tuntemuksieni kanssa, niin olisinko toiminut toisin? Tuskin kuitenkaan, osaan olla aika jääräpäinen, ja kuvittelen aina selviytyväni ja kestäväni mitä vain. Ja mikäs se vaihtoehto edes muka olisi, ettei ei enää jaksaisi - game over ja muovipussi päähän, vai? Olen mitä olen ja uskon mihin uskon, ja se rajaa pelimerkkejä aika paljon; jotain asioita ei vaan voi edes harkita.
Kummallista kuitenkin, että pitää aina vaan kantaa sisällään sellaista tunnepakettia, jolla ei tee mitään. Sanoja joita ei voi sanoa, tekoja jotka jäävät päiväuniksi. Kaikkea sitä elämä tuo mukanaan, ja jotain asioita se ei tunnu millään vievän pois. Mutta ehkä jonain päivänä keksin miten tätä kaipuuta voi jossain hyödyntää, ehkä löydän jonkun tavan millä siitä voisi olla jotain iloa sinulle ja minulle. Ei sillä, ettäkö kuvittelisin sinun olevan jotakin vailla, vaan itseni takia - ja sinuahan en juurikaan edes tunne. ...sinänsä merkillinen tuo tarve antaa jotain itsestään, mistähän sekin oikein kumpuaa?
No, hyvää yötä, sitä kaunista päivää odotellessa.
Sitä kuitenkin mietin, että jos olisin tiennyt, miten jumissa vieläkin olen näiden tuntemuksieni kanssa, niin olisinko toiminut toisin? Tuskin kuitenkaan, osaan olla aika jääräpäinen, ja kuvittelen aina selviytyväni ja kestäväni mitä vain. Ja mikäs se vaihtoehto edes muka olisi, ettei ei enää jaksaisi - game over ja muovipussi päähän, vai? Olen mitä olen ja uskon mihin uskon, ja se rajaa pelimerkkejä aika paljon; jotain asioita ei vaan voi edes harkita.
Kummallista kuitenkin, että pitää aina vaan kantaa sisällään sellaista tunnepakettia, jolla ei tee mitään. Sanoja joita ei voi sanoa, tekoja jotka jäävät päiväuniksi. Kaikkea sitä elämä tuo mukanaan, ja jotain asioita se ei tunnu millään vievän pois. Mutta ehkä jonain päivänä keksin miten tätä kaipuuta voi jossain hyödyntää, ehkä löydän jonkun tavan millä siitä voisi olla jotain iloa sinulle ja minulle. Ei sillä, ettäkö kuvittelisin sinun olevan jotakin vailla, vaan itseni takia - ja sinuahan en juurikaan edes tunne. ...sinänsä merkillinen tuo tarve antaa jotain itsestään, mistähän sekin oikein kumpuaa?
No, hyvää yötä, sitä kaunista päivää odotellessa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
noh noh hyvää yötä vaan
sinä olit se kaiken pahan alku ja juuri. Just sinä!!!!!!!
Eikös se ole raha ?
Se kaiken pahan alku ja juuri.
Ainakin siis rahan hillitön himo
Kyllä. Raha on kaiken pahan alku ja juuri.Joka sitä tavoittelee, ei rankaisutta jää.
Kultaseni! Kauniita sanoja. Kaunista vuodatusta. Elämä on sellaista, olemme samalla aaltopitoisuudella. Rakkautta ja myötätuntoa. Haluaisin sinut/sinua. Saanko koskaan. Siinäpä kysymys.
Dääm, annat sen mitä sulla on toiselle annettavaa, eikä mitään muuta. Ei voi toinen vaatia enempää. Ole kuitenkin rehellinen toiselle tunteistasi ja tahdostasi. Usko siihen hyvään hänessä ketä kaipaat. Saatvarmasti hyvää myös takaisin.
Kuka on kaipaukseni kohde? Itse tiedän sen. Ihana naiseni. ; )
"Kummallista kuitenkin, että pitää aina vaan kantaa sisällään sellaista tunnepakettia, jolla ei tee mitään. Sanoja joita ei voi sanoa, tekoja jotka jäävät päiväuniksi. " Tätä olen miettinyt, tältä on tuntunut koko ajan. Tästä yritän päästä eroon.
Sanonta, että ihminen katuu sitä mitä jätti tekemättä, ei sitä mitä teki, nousee vahvana mieleen aika ajoin.
Hyvää huomenta "Täältä sinne", olisiko se kaunis päivä jo tänään? :)
"Sanonta, että ihminen katuu sitä mitä jätti tekemättä, ei sitä mitä teki, nousee vahvana mieleen aika ajoin."
Tiedän, mutta katumus on niin turhaa, ei sille menneelle voi enää yhtään mitään. Katse pitää vaan kiinnittää tulevaan.
Niin pitää, mutta kun siellä ei enää olekaan sitä mitä halusin olevan. Äsh, nyt täytyy vaan ajatella positiivisesti kait :)
on.
http://www.youtube.com/watch?v=qaeKSQUdBE4
Hieno teksti.
On
"Olen mitä olen ja uskon mihin uskon, ja se rajaa pelimerkkejä aika paljon; jotain asioita ei vaan voi edes harkita."
Haluatko avata tuota hieman...?
"Mutta ehkä jonain päivänä keksin miten tätä kaipuuta voi jossain hyödyntää, ehkä löydän jonkun tavan millä siitä voisi olla jotain iloa sinulle ja minulle."
Hyödyntää? Iloa?
minä muistan sinua.-vieläkin..
Jäin miettimään aloittajan kirjoitusta. Jos kannat sisälläsi kauniita sanoja ja lämpimiä tunteita - ne on annettu siksi, että mietit itsellesi ominaiset tavat niiden osoittamiseen jollekin. Hyvää ei ole koskaan liikaa.
Voi olla, että jollekin ihmiselle sanasi ovat se viimeinen ja tärkeä oljenkorsi eteenpäin.
Täällä on joskus ilkeitä arvioita tuntemattomille. On "kuljettava hetki toisen tossuissa, jotta voi ymmärtää". Tiedän, että jos on kohdannut ikäviä asioita, niin silloin pienikin rohkaisu auttaa eteenpäin. Mitätön voi kasvaa suureksi! Apua voi saada vaikka palstalta. . . vaikka se ei ihmisen lämpöä korvaakaan.
Hyvää oloa jokaisen päivään
http://youtu.be/urHsyrWgr4c
"Jos kannat sisälläsi kauniita sanoja ja lämpimiä tunteita - ne on annettu siksi, että mietit itsellesi ominaiset tavat niiden osoittamiseen jollekin"
Jotenkin noin sen itsekin miellän, kiitos selvennyksestä. Kai tällä jotain tarkoitusta täytyy olla - eikä niin ettäkö uskoisin kohtaloon, vaan ajattelen, että ihminen itse määrittelee oman elämänsä asioiden ja tapahtumien merkityksellisyyden. Olen kai ajatellut että minussa on jotain vikaa, että nämä tunteet ovat jokin myrkyttävä loiseliö joka pitäisi leikata pois, jos se ei itse älyä kuihtua, mutta ehkä asiaa pitäisi katsoa toisesta, rakentavemmasta, näkökulmasta. Ehkä tosiaan vielä keksin sopivan käyttötavan.
Itsehän ajattelen häntä aivan yhtä erityisenä kuin silloin, kun tavoitin katseensa ensi kertaa ja tiesin, että tuon ihmisen minä tunnen. Kaikkien sanomattomien sanojen mutta etenkin sanottujen ajatusten, näkemysten ja olettamuksien jälkeen tunnen syvää varautuneisuutta häntä kohtaan. Se varautuneisuus on epäluottamusta ja pelkoa. Syvemmällä tasolla ajattelen häntä rakastavasti ja hyväksyen, pinnallisemmalla tasolla tunnen kiusaantuneisuutta, vaikka toisakseen viihdyn hänen seurassaan enkä ajattele ikäviä muistoja häntä nähdessäni. Hän vain on, enkä ainakaan vielä kykene kohtaamaan neutraalisti, vaikka siihen suuntaan yritän "suhdettamme" johdatella.
Samalainen kohtaaminen, tuntui kuin olisin aina hänet tuntenut.
Aivan hämmennyin siitä, ja mietin mitä tämä on.
Se on tavallaan ihmeellistä, miten jostain hyvinkin tuntemattomasta ihmisestä voi tulla tärkeä osa omaa elämäänsä. Myös tuo tunne, että tuntee toisen vaikka ei tunne, on asia jonka uskoo vasta sitten, kun se oikeasti omalle kohdalle sattuu. Tavallaan käsittämätöntä, mutta ehkä sillä on joku tarkoitus. Ehkä niistä ihmisistä kannattaa pitää kiinni.
Onhan sulla mun numero? Ota yhteyttä.
Eeeei olla vaihdettu numeroita... Ja sinun kannattaisi varmaan yrittää tavoittaa se oikea ihmisesi jotain muuta kautta.
joskus etäinen tuntuu läheiseltä, tuntematon tutulta. omasta kokemuksesta jäänyt yksipuoliseksi. sitä huomaa eläneensä vain mielen kuvajaisissa, tarrautuneensa olemattomaan. aina ei kannata pitää kiinni vaan päästää irti. kohtaaminen saattoi olla jotenkin merkittävä, mutta meni jo menojaan eikä toinen jäänyt taakseen katsomaan.
Minä en ole ikinä osannut ruoskia tai rangaista itseäni tunteista, jotka syntyvät minussa. Pitäisi opetella laittamaan niille piste eikä antaa levitä kuin kulovalkea joka paikkaan ihon alle. Mutta tunneihmiselle tunteet on totta, ja lopulta kuitenkin tunteet ja järkikin on yhtä.
Mä taas ajattelen, että tunteet on hyvä renki, mutta huono isäntä, ja asiat pitää päättää järkiperäisesti. Tunteet taas pitää pitää kurissa, ja pistää karanteeniin aina silloin kun ne ovat ei-toivottuja ja vahingollisia. Sitähän voi vaikka mennä lenkille tuulettamaan päätään tai salille purkamaan harmiaan tai jotain, ilahduttaa aktiivisesti itseään jos on mieli vähän maassa, jne. Mielestäni en ole mikään kontrollifriikki, vaan kyse on alkeellisesta itsekurista, joka on onnellisen elämän perusedellytys. Mutta ehkäpä mä suhtaudun vähän turhan mustavalkoisesti...
Pitäisi olla joku toinen ulottuvuus näille tunteille, jossa voisi onnellisena ja tyytyväisenä leijailla käsi kädessä. Jos me oltais oikeesti älykköjä niin mehän kehitettäis sellainen.
Lumisade toi ikäväntunteen takaisin. Jos kaipaat tosiystävää, ota minuun yhteyttä. Soita tai tuu vaikka käymään...odotellessa aika kuuluu vain hukkaan ja kohta voi olla liian myöhäistä.