Se on tunne, sama onko parisuhteessa tai ei.
Itse olen, mutta mitä tämä on? Ei meillä jutella, ei halata, ei suudella, ja varmaan jokainen voi ymmärtää mitä muuta meillä ei ole. Eihän meillä ole mitään..
Oikeastaan minulla ei koskaan ole ollut kovinkaan montaa kaveria, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka ystävyyden äitini lopulta pilasi. Kavereina säilyttiin, pidettiin salaa yhteyttä mutta kaikki oli silti muuttunut.
Nykyään tuntuu että seuraksi kelpaan silloin kun ketään muuta ei ole enää jäljellä, olen hätävara.
En ole ollut kiusaaja enkä oikeastaan kiusattukaan, ehkä rankka lapsuus ja nuoruus, epäonnistuneet ihmissuhteet on tehneet minusta "epänormaalin".
En kirjoita tätä saadakseni huomioga. Kirjoitan, koska on pakko purkaa tunteitani. Saada itsensä kasattua taas jotta jaksaisi iltaan.
Anteeksi.
Itse olen, mutta mitä tämä on? Ei meillä jutella, ei halata, ei suudella, ja varmaan jokainen voi ymmärtää mitä muuta meillä ei ole. Eihän meillä ole mitään..
Oikeastaan minulla ei koskaan ole ollut kovinkaan montaa kaveria, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka ystävyyden äitini lopulta pilasi. Kavereina säilyttiin, pidettiin salaa yhteyttä mutta kaikki oli silti muuttunut.
Nykyään tuntuu että seuraksi kelpaan silloin kun ketään muuta ei ole enää jäljellä, olen hätävara.
En ole ollut kiusaaja enkä oikeastaan kiusattukaan, ehkä rankka lapsuus ja nuoruus, epäonnistuneet ihmissuhteet on tehneet minusta "epänormaalin".
En kirjoita tätä saadakseni huomioga. Kirjoitan, koska on pakko purkaa tunteitani. Saada itsensä kasattua taas jotta jaksaisi iltaan.
Anteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota sinä se askel siihen suuntaan, että asiat muuttuisi. Vaadi sitä, että puhutaan.
Onpa tutun oloista tekstiä. Aivan kun olisin itse kirjoittanut. Tuntuu aika toivottomalta jos pitää loppuelämä elää samanlaisessa suhteessa. Kaikki aina sanoo et pitää asioista puhua, mutta aika yksinpuheluksi on mennyt. Alkaa tuo itsetunto olla aika nollassa.
[email protected]
skypeen eiks nii?
lähde suhteesta niin voit joskus puhua!
"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä." (Paavalin kirje efesolaisille 5:22-28)