Missä määrin vl-liikkeen sisällä on mahdollista kyseenalaistaa vakiintuneita vl-käsityksiä opista ja elämäntavoista?
Seurakuntaillat ovat käsittääkseni niitä tilanteita, joissa tavalliset uskovaiset voivat esittää uskonelämään liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti paikalla olevat puhujaveljet sitten pyrkivät parhaan kykynsä mukaan vastaamaan näihin esille tuleviin kysymyksiin.
Onko seurakuntailloissa lupa kysyä myös "hankalia kysymyksiä"? Hankalilla kysymyksillä tarkoitan tässä niitä kysymyksiä, jotka tuntuvat pitkälle olevan tämän palstan polttoaineena. Tällaisia kysymyksiähän ovat ainakin seuraavat:
1) Mihin perustuu "vain me -oppi"?
2) Mihin perustuu ehkäisykielto?
3) Miksi vl-liikkeessä "velvoitetaan" kaikkia uskovaisia noudattamaan samaa linjaa monissa ns. ehdonvallan asioissa?
Tällaisia asioita ovat esim. alkoholi, televisio, meikkaaminen, kilpaurheilu, populaarimusiikki, videopelit, elokuvat, teatteri, rahapelit, tanssi, pelikortit, hiusten värjääminen, korvakorut...
Tälle palstalle kirjoittavien veeällien keskuudessa näyttäisi olevan aika pitkälle menevä yksimielisyys siitä, etteivät yllä olevan kaltaiset asiat ole itsessään syntiä. Väärinkäytettynä ne tosin voivat johtaa syntiin.
4) Miksei uskovaisia "velvoiteta" tupakoimattomuuteen?
(Tupakkahan näyttäisi sopivan hyvin jonon jatkoksi tuohon listaan ehdonvallan asioista. Miksi tupakan kohdalla sitten ollaan niin "lepsuja", kun muissa vastaavissa asioissa vedetään tiukkaa linjaa?)
Rohkeneeko kukaan esittää seurakuntailloissa tämäntyyppisiä kysymyksiä, niin että hän samalla asettaa kyseenalaiseksi vl-liikkeessä vallitsevan mielipiteen? Tulisiko tällaista liikkeen sisäistä keskustelua sitten mielestänne käydä?
Tälle palstalle kirjoittavista veeällistä ainakin Maria ja Reinhard ovat nähdäkseni sellaisia, joiden käsitykset eivät aina mene yksi yhteen vl-konsensuksen kanssa. Olen ymmärtänyt, ettette te ainakaan pahastuisi, vaikka avoimuus vl-liikkeen sisällä lisääntyisikin.
Voisitteko te tuoda ajatuksenne julki esim. seurakuntailloissa yhtä avoimesti, kuin te teette täällä? (Toivottavasti te, Maria ja Reinhard, luette tämän avauksen.)
Miten sitten on avoimuuden laita perheiden sisällä tai ystävien kesken? Keskustelevatko esim. puolisot tai ystävät keskenään, niin että he kritisoivat joitakin vl-käsityksiä?
Omat ennakkoluuloni avauksen aiheesta käyvät varmasti ilmi itse tekstistä. En ole niitä pyrkinyt juuri peittämään.
Kirjoitan ennakkoluuloni kuitenkin vielä ylös: Otaksun, että vl-liike on pikemminkin sulkeutunut kuin avoin. "Vaikeita kysymyksiä" ei juurikaan esitetä. Ne pidetään omana tietona.
Vahvistakaa/kumotkaa ennakkoluuloni, please.
Seurakuntaillat ovat käsittääkseni niitä tilanteita, joissa tavalliset uskovaiset voivat esittää uskonelämään liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti paikalla olevat puhujaveljet sitten pyrkivät parhaan kykynsä mukaan vastaamaan näihin esille tuleviin kysymyksiin.
Onko seurakuntailloissa lupa kysyä myös "hankalia kysymyksiä"? Hankalilla kysymyksillä tarkoitan tässä niitä kysymyksiä, jotka tuntuvat pitkälle olevan tämän palstan polttoaineena. Tällaisia kysymyksiähän ovat ainakin seuraavat:
1) Mihin perustuu "vain me -oppi"?
2) Mihin perustuu ehkäisykielto?
3) Miksi vl-liikkeessä "velvoitetaan" kaikkia uskovaisia noudattamaan samaa linjaa monissa ns. ehdonvallan asioissa?
Tällaisia asioita ovat esim. alkoholi, televisio, meikkaaminen, kilpaurheilu, populaarimusiikki, videopelit, elokuvat, teatteri, rahapelit, tanssi, pelikortit, hiusten värjääminen, korvakorut...
Tälle palstalle kirjoittavien veeällien keskuudessa näyttäisi olevan aika pitkälle menevä yksimielisyys siitä, etteivät yllä olevan kaltaiset asiat ole itsessään syntiä. Väärinkäytettynä ne tosin voivat johtaa syntiin.
4) Miksei uskovaisia "velvoiteta" tupakoimattomuuteen?
(Tupakkahan näyttäisi sopivan hyvin jonon jatkoksi tuohon listaan ehdonvallan asioista. Miksi tupakan kohdalla sitten ollaan niin "lepsuja", kun muissa vastaavissa asioissa vedetään tiukkaa linjaa?)
Rohkeneeko kukaan esittää seurakuntailloissa tämäntyyppisiä kysymyksiä, niin että hän samalla asettaa kyseenalaiseksi vl-liikkeessä vallitsevan mielipiteen? Tulisiko tällaista liikkeen sisäistä keskustelua sitten mielestänne käydä?
Tälle palstalle kirjoittavista veeällistä ainakin Maria ja Reinhard ovat nähdäkseni sellaisia, joiden käsitykset eivät aina mene yksi yhteen vl-konsensuksen kanssa. Olen ymmärtänyt, ettette te ainakaan pahastuisi, vaikka avoimuus vl-liikkeen sisällä lisääntyisikin.
Voisitteko te tuoda ajatuksenne julki esim. seurakuntailloissa yhtä avoimesti, kuin te teette täällä? (Toivottavasti te, Maria ja Reinhard, luette tämän avauksen.)
Miten sitten on avoimuuden laita perheiden sisällä tai ystävien kesken? Keskustelevatko esim. puolisot tai ystävät keskenään, niin että he kritisoivat joitakin vl-käsityksiä?
Omat ennakkoluuloni avauksen aiheesta käyvät varmasti ilmi itse tekstistä. En ole niitä pyrkinyt juuri peittämään.
Kirjoitan ennakkoluuloni kuitenkin vielä ylös: Otaksun, että vl-liike on pikemminkin sulkeutunut kuin avoin. "Vaikeita kysymyksiä" ei juurikaan esitetä. Ne pidetään omana tietona.
Vahvistakaa/kumotkaa ennakkoluuloni, please.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Kaikenlaisia asioita voi kyseenalaistaa, ja kyseenalaistetaankin. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä toisaalta vanhoillislestadiolaisten oppi kuitenkin perustuu Raamattuun ja vieläpä sillä tavalla, että kukaan meistä (eivät siis puhujat tai nämä mystiset Oulun miehet, joista tällä palstalla on paljon puhuttu;-) ei ole sen korkea-arvoisempi Raamattua tulkitsemaan. Kun jokainen vl-kristitty voi omilla aivoillaan miettiä Raamatunkohtia, joihin esimerkiksi ehkäisyn "kielto" perustuu, ja kun niin on jo vuosikymmeniä tehty, olisi aika yllättävää, että joku löytäisi jostakin viisastenkiven, joka muuttaisi jonkin Raamatun kohdan tulkinnan. Joku voisi puhua aivopesusta, minä puhuisin ennemmin Pyhän Hengen avaamasta Raamatun sanasta. (Sinä varmaan sen muistatkin, mutta mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: olen täysin vanhoillislestadiolaisuuden linjoilla oleva alkoholiton suurperheen vanhempi).
Kyseenalaistajia kyllä siedetäänkin. Tosin olen nähnyt sellaisiakin tapauksia, että ihminen on ajanut itsensä ristiriitaan muun seurakunnan kanssa. Pääosa meistä kuitenkin menee ry:n tilaisuuksiin hakemaan uskolleen vahvistusta, ei käymään älyllistä debattia sinänsä mielenkiintoisista aiheista. Ainakin minä menen seuroihinkin kuuntelemaan saarnaa, joka vastaa minun uskoani.
Usein käy niin, että asioita kovasti kyseenalaistava ihminen kasvaakin ulos vl-uskosta. Meillähän ei ole lähdetty seiniä leventämään tai kattoa korottamaan, vaan vl-uskovainen käytännössä sitoutuu "koko pakettiin".
Seurakuntailloista sen verran, että puheoikein on kaikilla. Asioita selittävät, ja niistä keskustelevat puhujat yhtä tasa-arvoisina kuin muutkin. Toki puhuja on tottuneempi puhumaan mikrofonin kautta isolle väelle, joten heillä puheenvuoron pitämisen kynnys on varmasti matalampi kuin meillä muilla.
Mitä näihin ehdonvallan asioihin tulee, niin mielestäni näistäkin on keskusteltu tällä palstalla hyvin ja ansiokkaasti. Kyllä Paavalikin nuhteli kristityitä ulkonaisista asioista, vaikkakin opilliset asiat olivat tärkeämpiä. Mielestäni on kiistaton tosiasia, että jotkut asiat ovat hiljalleen muuttumassa, eikä niistä ole meuhkattu seurakuntailloissa tai vastaavissa.
Tupakointiinkaan en jaksaisi enää puuttua muuten kuin toteamalla, että kyllä minä olen kuullut niin tulikivenkatkuisia tupakanvastustussaarnoja rauhanyhdistyksellä, että teki mieli ihan tupakoijaparkoja kohtaan tuntemani sympatian vuoksi mennä tupakoimaan oven eteen kyseisten niuhottajien harmiksi ja pitää ovea raollaan niin että haju olisi tullut sisään (vaikka en polta).
Sinähän alat olemaan jo vakiovastaaja näihin minun avauksiini:) Ettet vain olisi aiemmin vastannut minulle myös nimimerkillä 'oikeaa tietoa'? Kiihkoton tyylinne vaikuttaa niin samanlaiselta. Mutta tähän otaksumaani en tietenkään odota sinulta minkäänlaista vahvistusta/kumoamista.
Sinun avauksesi ovat eräitä tämän palstan valonpilkahduksia. Minusta on mukavaa, että joku vaivautuu todelliseen keskusteluun täällä.
Ai nimimerkin vaihtaminen ei harhauttanut? Kirjoitin joskus muutaman vähän ärhäkämmän kommentin ja ajattelin naamioitua toisen nimimerkin taakse, mutta taisin sitten käyttää sitä liikaa niin että jäin kiinni ;-).
Kysymys: saat kymmenen pistettä, jos arvaat vielä yhden harvemmin käyttämäni nimimerkin.
Kuinkahan moni teistä on tutkiskellut raamatun alkuteksteja. Suurin osa teistä nielee kaikin sen mitä teidän piireissä opetetaan.
Ihminen kuka sanoo tietävänsä totuuden pitää olla varma sanoistaan.
Olen seurakuntapäivillä yrittänyt ottaa ero asiat esille, mutta kun sitä ei puhujat ymmässä niin se jää siihen ja minu mustalistataan sen kyselyn takia, no nyt voi olla jo vähän toinen ajatus asiasta, mutta en enää kyllä siitä puhu, vaan voisi olla enemmän kiinnostusta kuulla siitäkin, mutta en enää jaksa sitä esille ottaa.
Giljotiini on siellä minun varalleni jos suuni avaan määrätyistä asioista.
Selailin noita avauksiani uudestaan. Jos pelkästään niistä pitäisi etsiä sinulle uusia nimimerkkejä, niin veikkaisin varmaan ensisijaisesti 'tinttiä' tai sitten 'Pähkinänpurijaa'. Mutta tähänkään veikkaukseeni en tietenkään odota sinulta minkäänlaista reagoimista.
...ei ole tällä palstalla juurikaan keskusteltu. Ei ainakaan minun aikanani. Ehkei se sitten ole niin mieliä kiihottava aihe kuin esim. "vain me -oppi".
Mustalista? Giljotiini? Eli suunsa avaamisesta voi olla ikäviäkin seurauksia.
Viritteleppä tänne palstalle suurta avioero keskustelua. Tosin olet tainnut siihen jo pyrkiäkin sillä nimimerkillä, jolla me sinut paremmin tunnemme;-) (Taidan tietää, kuka olet. Mutta lupaan, etten hiisku siitä kellekään;) Hys, hys.)
En ole tainnut tuolla satunnaisesti käyttämälläni nimimerkillä koskaan vastata sinulle. Sinä kylläkin olet vastannut minulle;-).
Jäivät ne pisteet sitten lunastamatta! Pitäisikö tässä jatkaa salapoliisintyötä? Annoithan yhden lisävihjeen.
P.S. Tuo 'tintti' todennäköisesti on vl-pappi (ja puhujaveli), kun taas sinua pitäisin ehkä vl-maallikkona. Ethän juurikaan kommentoi noita "teologisia" keskusteluja. Kykyjä varmaan kyllä riittäisi. En sitä yhtään epäile.
En ole itse sattunut lukemaan yhtään "tintin" kirjoitusta, täytyypä katsoa tarkemmin, jos niitä vielä ilmenee. Itse olen 100% maallikko. Ikänsä kun on seuroissa istunut ja niin teologeja kuin maallikkojakin kuunnellut, niin jotakin on toivottavasti tarttunut myös tietopuolelta päänuppiin. Se ilmenee niin, että jonkun selittäessä Raamattua voi melko nopeasti sanoa, meneekö selitys vl-kannalta oikein vai ei. Sen sijaan teologiset kokonaisuuden eivät ole omassa päässä niin järjestäytyneenä kuin ne varmaankin ovat asiaa opiskelleella, jolloin en pysty varsinaisiin teologisiin keskusteluihin hyvin osallistumaan. (Enkä itseasiassa edes halua).
Olen pitänyt sinua tähän asti maallikkona, mutta nyt kun sanot, niin en pitäisi ollenkaan mahdottomana, että olet teologi.
Vai olet kuullut tupakasta puhuttavan saarnoissa.
Miksikähän minä en ole kuullut koskaan ?
Pikkusen kyllä epäilen, oletko kuullut ja missä.
Miksi tuntea sympatiaa tupakointia kohtaan.
Eiköhän tuo pitäis olla empatiaa.
Tuolla nimimerkillä joku vastasi hyvin asiantuntevaan tyyliin avaukseeni 'Vl-papit vihkivät homoja?'. Päättelin noista vastauksista, että kyseessä olisi saattanut olla vl-pappi tai sitten joku joka on muuten vaan hyvin perillä vl-pappien käytännöistä.
Sen koommin en ole 'tintistä' mitään kuullut. Ehkä tuo nimimerkki oli käytössä vain tuossa keskustelussa.
En ole itseäni koskaan minään teologina pitänyt, vaikka olen teologiaa itse asiassa jonkin verran opiskellutkin. Olen törmännyt ihmisiin, jotka pitävät teologiaa jotenkin uskonelämälle välttämättömänä.
Itsestäni taas on usein tuntunut siltä, että teologia on pitkälle sellaista näpräämistä, joka on elävälle uskolle hyvin vierasta, ehkä vahingollistakin.
"Tupakointiinkaan en jaksaisi enää puuttua muuten kuin toteamalla, että kyllä minä olen kuullut niin tulikivenkatkuisia tupakanvastustussaarnoja rauhanyhdistyksellä, että teki mieli ihan tupakoijaparkoja kohtaan tuntemani sympatian vuoksi mennä tupakoimaan oven eteen kyseisten niuhottajien harmiksi ja pitää ovea raollaan niin että haju olisi tullut sisään (vaikka en polta)."
Kuvitellaan, että pop-musiikista pitävä ei-vl osallistuu rauhanyhdistyksen seuroihin ja saa siellä kuulla oikein tulikivenkatkuisen pop-musiikinvastustussaarnan. Voisiko hänessä herätä halu mennä pihalla olevan autonsa luo ja soittaa autostereoista poppia niin kovaa, että toimitalon ikkunatkin helisevät? ;-)) ;-)) ;-))
...todella sinun hengenheimolaisiasi, Reinhard? Ja vielä oikein puhujaveljiä! Pitäisikö sinun muuttaa omiesi pariin? ;-)
Tupakanvastustuksessa seison kyllä täysin samassa rintamassa kanssasi. En kylläkään pidä tupakointia syntinä, mutta kaikki muut mahdolliset negatiiviset määreet voin kyllä tupakointiin liittää.
Tupakointi on mielestäni tyhmää, ällöttävää, idioottimaista, kamalaa, hirveää, likaista, saastaista, turmiollista, epäterveellistä, kauheaa, huonotapaista... ;-)
Ja en voisi kuvitella ihastuvani tupakoivaan naiseen, puhumattakaan siitä, että naisin tupakoivan. Kyllä se on kynnyskysymys.
"Voisiko hänessä herätä halu mennä pihalla olevan autonsa luo ja soittaa autostereoista poppia niin kovaa, että toimitalon ikkunatkin helisevät?"
Pop-musiikista pitävänä ei-vl-nä vastaan: ei voisi. Saarnan edetessä ymmärtäisin jälleen, miksi olen ei- enkä joo-vl, ja palaisin kotiini (kävellen tai bussilla, koska en omista autoa), nauttien edelleen suomi-popista ja sen ihmiselämää kuvaavista sanoituksista ;).
Hengellistä musiikkia en juurikaan jaksa kuunnella. Mielestäni hengellinen musiikki on tehty laulettavaksi, ei niinkään kuunneltavaksi. Rakastan virsien veisaamista. Mitä vanhempia sitä parempia.
Mutta jos haluan kuunnella musiikkia, kuuntelen poppia ja rockia. Teen sen kristillisen vapauden hengessä. En "synnin luvallisuuden" hengessä, vaikka moni vl tällä palstalla varmasti niin ajatteleekin.
Menee sivuun ketjun aiheesta, mutta tämän kerran :).
Minä kuuntelen mielelläni monenlaista musiikkia, jossa on sanat. Koen sen samalla tavalla mielekkäänä kuin puheenkin kuuntelun - tosin laulussa asia on usein levottomalle mielelleni riittävän lyhyessä ja helposti vastaanotettavassa muodossa. Hengellisissä sanoituksissa on parhaimmillaan väkevää evankeliumia, joka vahvistaa uskoani. Toisen uskovan sanoiksi puettu kokemus elämästä Jumalan yhteydessä antaa usein lohtua ja auttaa ymmärtämään myös omia ajatuksia.
"Maalliset", "vain" elämästä kertovat laulut ilman kristillistä taustaa kertovat nekin ihmisen elämästä. Paljon on turhaa ja epäkristillistäkin, mutta sitten taas myös loistavia esimerkkejä siitä, miten sanoissa lahjakas osuu täysin ytimeen inhimillisten kokemusten ja tunnelmien kuvaamisessa, taidokkaista tarinoista puhumattakaan.
Mielestäni usko ei ole elämälle vierasta, vaan päinvastoin elämästä rikas.
...mutta menköön! Sellaisiahan nämäkin keskustelut usein ovat, että ne lähtevät jostakin pisteestä, mutta päätyvät lopulta aivan muualle.
Vaikka joskus pyrinkin kuuntelemaan, mitä lauluissa sanotaan, huomaan yleensä, että ajatukseni lähtevät hyvin pian karkailemaan aivan muualle. Tarkkaavaisuutta riittää vain hetkeksi.
Ehkä tämä on hyväkin asia. Levyhyllyssäni taitaa olla sellaistakin musiikkia, jossa sanat eivät välttämättä ole kovin rakentavia. Mutta minulle riittää se, että melodia on kunnossa.
...ajelet jostai iltakylästä illalla kotio päin ni sinkkarit vaa päälle täysille ja sit koitat laulaa mukana sen minkä osaat, vaik joku hyvä opska-cd ni ai helemi!
vl-nuorisokieli:
"ai helmi... ajelet jostai iltakylästä illalla kotio päin ni sinkkarit vaa päälle täysille ja sit koitat laulaa mukana sen minkä osaat, vaik joku hyvä opska-cd ni ai helemi!"
suomi:
"Kyllä on hyvä tunnelma... kun ajat illalla kavereiden luota kotiin ja soitat autostereoista täysillä Siionin virsiä ja laulat mukana sen, minkä osaat. Kun soittaa vaikka jotakin hyvää kristillisessä opistossa äänitettyä cd-levyä, niin kyllä on hyvä tunnelma!"
Menikö tulkintani oikein?
Sinä arvon veeL tykkäät siis kuunnella hengellistä musiikkia. Mutta huomaatko, että sanoit myös laulavasi mukana? Et siis ainoastaan kuuntele.
joo menihän tuo suomennos melko oikein:)
"siionin virret" ovat vain "siionin lauluja"...
Kyl tietysti muutakin musiikkia kuuntelen mut toi tunnelma oli iihan pakko laittaa..
Minä taas ihmettelen kritiikkiäsi edelleen, varsinkin kun ei itselläsi ole mitään antaa tilalle.
On hienoa, että usein tunnistaa VL- Uskovaisen jo päältä.
Vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.
oli Larssi yksi "epäiltyjen" listalla, josko olisi Moppina. Ihan kiva muuten tuo Moppi, saa Mopista täällä, jos kirjoittaa törkyjuttuja ja ehkä lievemminkin saa mopista. Taitaa olla Moppi siivousintoilija.. Ei se mitään, tämä palsta kestääkin, vaikka hiukka liiallistakin siivousta. Se ei haittaa ollenkaan. Joskus voi ihan suurpiirteisestikin täällä mopata, ronskilla kädellä.
...ollut aikomus kritisoida, vaan ainoastaan kysellä.
Tosin on minulla tietenkin omat ajatukseni esim. noista ehdonvallanasioista. Teenkin niistä joskus tulevaisuudessa oikein oman avauksenkin. Ehkäpä minulla on tuolloin myös jotakin tilalle annettavaa?
Se sopisi kyllä minullekin. Alatyyliset tekstit ovat tietysti etusijalla, kun mopattavaa etsitään. Tämän lisäksi voisi mielestäni myös mopata sellaiset avaukset, jotka eivät juurikaan näytä liittyvän palstan aiheeseen (esim. tuossa alempana taitaa edelleenkin olla jokin avaus ilmastomuutoksista).
Moppia voisi mielestäni heiluttaa myös silloin, jos lyhyen ajan sisällä rupeaa ilmestymään palstalle lukuisia samaa aihetta käsitteleviä avauksia. Esim. jokin aika takaperin tälle palstalle ilmestyi muutamassa viikossa 30-40 tupakka-aiheista avausta. Hyvä aihe, joka kaipaa keskustelua. Mutta liika on kuitenkin aina liikaa.
Toivottavasti muuta kuin eriseuroja...
Kuinka se nyt menikään, tuo "moppi" juttu? Meni yli mínun kapasiteetin mutta menköön, jos on mennäkseen:)
Mitä muutakaan minä voisin tarjota kuin eriseuroja? ;D
Sanahan on vapaa, ja sitä saa jokainen silloin käyttää.
Eri asia käyttääkö.
Listaat tuolla vain sellaisia asioita joihin et saa myntävää vastausta ne on ja pysyy.
"Vain me -oppi" ja ehkäisykielto ovat ehkä sellaisia asioita, jotka ovat ja pysyvät vl-liikkeessä.
Mutta esim. noista ehdonvallan asioista on täälläkin palstalla ollut sellaisia vl-mielipiteitä, että suhtautuminen niihin tulee ajan myötä kyllä muuttumaan ja tätä muutosta saatetaan pitää toivottavanakin.
Noin se taitaa olla.
Tosin tuosta (edes) ehdonvallan asioiden muuttumisen toivottavuudesta on kyllä mielipiteitä ihan laidasta laitaan. Itse näen esimerkiksi televisiottomuuden ja alkoholittomuuden niin suurena etuna, että en haluaisi niistä luopua. Sitten taas on joitakin asioita, joita (jopa) minä toivoisin hiljalleen muuttuviksi.
Kiistattomastihan nämä asiat ovat muuttuneet, itse asiassa voitaisiin jopa sanoa että edes takaisin, viime vuosikymmeninä. 1970-lukua pidetään yleisesti "kuivana" aikana, silloin oli monenlaisia liikkeen sisältä nousevia ääri-ilmiöitä maallistumisesta äärifundamentalismiin ja kaikkea siltä väliltä, ja varmaan tarvittiinkin sitä, että jokainen otti henkilökohtaisesti kantaa siihen, kenen joukoissa seisoi. Siitä on sitten tultu hiljalleen nykytilanteeseen, jossa näistä ehdonvallan asioista ilmeisesti olisi syytä keskustella laajemminkin (myös muualla kuin tällä palstalla). Jonkin verranhan tätä on jo tapahtunutkin myös rauhanyhdistyksissä.
Jos konkreettista esimerkkiä haluat, niin en muista omasta lapsuudestani esimerkiksi urheilukilpailuja pidetyn pahana. Nyt niitä melkoinen osa vl:istä pitää.
Mitä asioita toivot muuttuvaksi?
Kai vl-perheiden lapset sentään osallistuvat niihin?
Arvasinkin, että joku kysyisi;-).
En ole oikein varma, haluanko ottaa tässä konkreettisia esimerkkejä, koska minulla ei ole henkilökohtaista tarvetta muuttaa mitään tällä hetkellä vallitsevaa käytäntöä. Pelkään (tai oikeammin toivon) myöskin, että kirjoituksistani on välittynyt omilla aivoillaan ajattelemaan pystyvästä vl:stä, joka kaikesta järkeilystä huolimatta pystyy olemaan sataprosenttisesti samaa mieltä asioista kuin vl-liike "virallisestikin". Sen takia puhun pelkäämisestä, että jos näin on, niin minun kirjoituksellani saattaa olla enemmän painoarvoa kuin jollakin sellaisella, joka on hieman häilyvämpi ollut tällä palstalla, jolloin minulla täytyy myöskin olla vastuuta siitä, mitä tänne murjaisen.
Lähinnä tarkoitin yksittäisiä kummallisuuksia, joille ei minun mielestäni enää löydy perusteita. Joskus aikanaan meikkaaminen esimerkiksi oli yleisesti paheksuttavaa ja jos tavallinen kansannainen punasi huulensa, hänestä alettiin arvailla vaikka mitä. Me vl:t olemme säilyttäneet tämän paheksunnan joitakin kymmeniä vuosia muuta väestöä kauemmin. Nyt kuitenkin on alkanut esiintyä pientä lipsumista, ja minä en voi parhaalla tahdollanikaan pitää sitä kauhean pahana asiana, kun se tapahtuu tällä tavalla maltillisesti ja hillitysti. Kyllä murrosikäisellä uskovaisella tytöllä (joita minullakin sattuu olemaan muutama) on ihan riittävästi muutakin erilaisuuden kokemusta vaikkapa koulussa.
Viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut lientyminen joissakin muissa asioissa (esimerkiksi videoelokuvat) ei ole sinänsä saanut minua erikoisesti innostumaan. En ole hankkinut kotiini ensimmäistäkään kaupallista elokuvaa, kun en ole keksinyt yhtään hyvää syytä siihen. (Vai sen takiako pitäisi hankkia, kun ne nyt ovat vl-piireissä hyväksytympiä;-). Minusta tässä on vaarana se, että tätä kautta tuodaan koteihin sama maallistumiskehitys ja elävälle uskolle vieras elämäntapa, jota television "kieltämisellä" on menestyksellisesti torjuttu. Toisaalta näen tässä myös ainakin pikkiriikkisen myös hyvää, koska on vaarallista ajautua näissä ulkoisissa asioissa kovin kauas muusta yhteiskunnasta, eräänlaisiksi kummajaisiksi.
Kyllä toki. Urheilemista pidetään hyvänä harrastuksena ja koulun yms. paikallisen tason kilpailuihin osallistutaan hyvillä mielin, samoin kuin kuntourheiluun painottuviin massatapahtumiin. Kilpaurheilua ei kuitenkaan vl-piireissä pidetä uskovaiselle sopivana harrastuksena.
Saimmehan sen vl2003:n kerrankin sortumaan yksityisajatteluun. Mutta sekin tapahtui niin diplomaattisesti, niin diplomaattisesti.
Täytyy sanoa, että ulkoministeriö on sinussa menettänyt oivan kyvyn. Tai mistä sitä tietää, vaikka työskentelisitkin suurlähettiläänä jossakin kaukana poissa;-) Tosin epäilen sitä. Ei taitaisi tuollainen työ luonnistua suurperheen vanhemmalta.
Kannattaa käydä lukemassa se hoitokokous topikki. Siltä selviää saako johtajia arvostella. Pahinta siinä Vantaan jutussa oli kun koko seurakunta kävi susien lailla lampaan kimppuun. Aina kauhistellaan niitä vl-johtajia, mutta sellaiset johtajat kuin alaiset.
Sieltä selviää kuinka koko yhteisö alkoi vainota yhtä jäsentä, kun tämä oli epäillyt johtajien erehtymättömyyttä.
Ei johtajuutta saa arvostella, mutta todellisuudessa Puhujat voivat erehtyä melko raakastikkin.
Minulle kävi ensimmäisissä seuroissa Puhuja sanoi etten olisi uskovainen , ja juuri minut oli Saaran synnytyspöydältä tuotu näytteille.
Ja se sattui; etteikö ensirääkäisyjään huutava olekkaan syntynyt, vai oliko saara niin heikko ettei jaksanut puskea ulos, vai oliko tässä sellainen tapaus että heti kun näkyin niin lapsiämmi otti ja tappoi, kai kuunteli herruutta joka niin määräsi tekemään.
Ehkä vain Mooses jäi elämään???? jos sitäkään.
Minähän luen melkein kaikki viestit, mitkä tälle palstalle ilmaantuvat:) Ja tuo hoitokokous-keskustelu oli kyllä osittain mielessäni tätä avausta kirjoittaessani.
Olisihan se hyvä, jos tuollaiset kärhämät voitaisiin avoimesti keskustellen sopia. Ei tarvitsisi ketään julistaa "kirkonkiroukseen" ehkäpä vielä väärin perusteinkin.
Taisi sillä puhujalla olla sellainen aisti, jolla hän näki sinun sydämesi tilan. Mutta eihän ihmisen uskoa/epäuskoa näe kukaan muu kuin Jumala.
Oliko tämä puhujaveli siis itse Jumala? Ei tietenkään. Mutta ehkä hän tuli (epähuomiossaan) asettuneeksi Jumalan paikalle, kun lausui tuomion sinun uskostasi.
Kyllä epäuskoisen tunnistaa mm. seuraavista asioista: "Eriseuraisuudesta", "Tunnustuksesta", "väärästä opista"...
Onko epäuskoisia yritetty hoitaa, vai mitä?
...ettei puhujalla ollut juurikaan mitään syvempää tietoa hänen "eriseuraisuudestaan", "tunnustuksestaan", "väärästä opistaan"... Paukauttipa silti päin näköä ciarlokselle, ettei tämä ole uskomassa...
...takinliepeissäni roikkumassa. Saa niitä jatkuvasti pois hätistellä. Olisivat kai kovasti viemässä minua hoitoon;D ;D ;D
1. Siihen, että muut eivät ota uskoa vastaan niin kuin lapsi.
2. En ole ymmärtäny tätä asiaa kunnolla, mutta käsittääkseni Jumala ei ole tarkoittanut niin, että ihmiset menevät naimisiin vain sen takia, että saisivat pitää hauskaa. Vaan naimisiin meno on osa luomistyötä. Jos Jumala näkee hyväksi sen, että ihminen lisääntyy, niin ihminen vihoittaa Jumalan, jos ihminen häntä vastaan tässä asiassa.
3.Ei ole velvoitus, vaan se on neuvo.
perustuu:
sanalaskut 6:27-28 " 27. Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan puvun häneltä palamatta
28.Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä"
Sitten on vielä monta kohtaa evankeliumiessa esim Mark 9:43-46.
4.Koska ei ole mihinkään muuhunkaan velvoitusta. Sitä paitsi tupokoimattomuuteen on varmasti neuvo
Voit kysyä lisääkin näitä vaikeita kysymyksiä, koitamme vastata niihin siinä määrin kuin Pyhä henki on meille kirkastanut.
...vaikka en varsinaisesti näitä kysymyksiä avauksessani esittänytkään.
Avaukseni kysymys oli siis: Missä määrin näistä "vaikeista aiheista" keskustellaan vl-liikkeen sisällä? Esiintyykö eriäviä mielipiteitä?
Yleensä keskustellaan niistä, mitkä ihmisiä ihmetyttää. Jos jotain ihmetyttää nämä, niin silloin voidaan keskustella näistä.
Itse ainakin keskustelen mielellään mistä vaan uskonasiasta.
Yleensä ei ole paljoa erimielisyyksiä.
Kiitos Mar-ge mielenkiintoisista kirjoituksistasi! Juuri kiihkotonta asioiden pohdintaa uskonasioissakin tarvittaisiin.
Minusta on niin, että esim. ehkäisy ja "vain me"-oppi ovat eri luokan kysymyksiä kuin nuo ansiokkaasti luettelemasi ehdonvallan asiat.
Ehdonvallan asioitten liittäminen "uskomisen pakettiin" (huh-huh, jo sinänsä jokseenkin kerettiläinen ilmaus, rakas vl 2003-veli, tee joutuin parannus moisesta ja hylkää syntinä!) on minusta Raamatun opetuksen ja oppi-isämme Lutherin näkemysten valossa yksiselitteisesti väärin. Siksi se minusta on niin huolestuttavaa, että me ihmiset yhdessä päätämme tuollaista, sitten pönkitämme toinen toisiamme ja lopulta menemme siinä niin pitkälle, että viittaamme porukalla kintaalle Raamatun nimenomaisille varoituksille.
Raamattu varoittaa tavan takaa sellaisen uskonnollisuuden harjoittamisesta, mitä vanhoillislestadiolaisuuteen on 70-luvulta lähtien paljon sisältynyt (ei sitä ennen, oppi muuttui 70-luvulla) ja vertaa sitä julkisynnissä elämiseen.
Mikä meidät pelastaa? Samahan se on, missä synnissä eletään, jos kuitenkin eletään.
Ei siitä voi hiljaakaan olla!!
Moni kirjoittaa nyt, että ei näistä mikään olekaan sinänsä syntiä jne. jne. Kuitenkin käytännössä se menee niin, että jos et tällaisissa kysymyksissä ole kuuliainen seurakunnalle, niin kyllähän siitä lähtölaskenta alkaa. Siinä se pointti on. KÄYTÄNNÖSSÄ ne ovat mitä suurimmassa määrin kynnyskysymyksiä. Jokainen voi empiirisesti sen todeta, ripustamalla yllensä ensi sunnuntaina seuroihin kaikki korut mitä talosta löytyy ja vielä lisäksi joulukuusen pallot ym. mutta EI KORVAKORUJA. Seuraavana sunnuntaina vaan pelkät pienet napit korviin, ei muita koruja. Kertokoon sitten täällä, kumpana sunnuntaina ei tervehdittäessä sisarena pidetty...
Seurakuntailtoihin en rehellisesti sanoen mene. Niissä ei ole oikeasti vapaa keskustelun ilmapiiri ja ahdistun. En minäkään siellä uskaltaisi vapaasti ajatuksiani esiin tuoda. Sellaisella toiminnalla saattaisi varmuudella itsensä vaikeuksiin - ja Siioni on minulle liian rakas että noin riskeeraisin. Eikä se edes johtaisi mihinkään hyödylliseen, potku vaan tulis takamuksiin. Virallinen linja ja epävirallinen ruohonjuuritason ajattelu ovat kuitenkin aika kaukana toisistaan.
Perheen ja ystävien kanssa juttelen asioista ja kritisoin niitä täysin vapaasti. Ja suurin osa kykenee asialliseen ja kiihkottomaan keskusteluun, opillisten epäkohtien olemassaolo myönnetään tosiasiaksi, ainakin näissä minun ihan tavllisissa vl-ympyröissäni.
Uskon, että suurikin laiva kyllä kääntyy, vaikkakin hitaasti. Nähtäväksi jää, miten tilanne kehittyy. Joko Pyhä Henki poistuu keskuudestamme ja otteita kiristetään entisestään (huolestuttavia oireita tästä viime aikojen Päivämiehissä) tai sitten osoittautuu, että Herra kuitenkin hulluistaan huolen piti. :)
Pitäisiköhän minun vähän selventää käsitystäni;-). Koko paketilla tarkoitin lähinnä sitä, että yleensä vl-kristityille on vieras ajatus lähteä ikäänkuin valikoimaan, mitä osia uskosta valitsee itselleen ja mitä jättää valitsematta. En erityisesti korostanut ehdonvallan asioiden liittämistä tähän.
En tiedä olenko sitten yksinkertainen, kun minua nämä ehdonvallan asiat ja niissä joskus esiintyvä epäjohdonmukaisuus eivät suuresti häiritse? Ne ovat osa vl-kulttuuria. Sikäli olen samaa mieltä Marian kanssa, että ellei näistä keskustella tai näitä itse joskus pysähdy miettimään, niin mennään helposti siihen, että uskovaisen ihmisen nimi ansaitaan töillä, esimerkiksi juuri korvakoruttomuudella.
Olen muuten hiljattain keskustellut juuri samoista asioista livenä erään perheenäidin kanssa. Tuskinpa se olit sinä, joka kirjoitat Maria-nimimerkillä, mutta kukapa tietää;-).
Parempi otsikko kirjoituksellesi olisi kylläkin ollut "paljon, kaikella hartaudella punnittuja, ajatuksia". Mutta jos jo kiireessä kykenet tuollaiseen ajatuksen selkeyteen, niin mitä saatkaan aikaiseksi silloin, kun istut koneen ääreen kaiken ajan kanssa?
Ja tuohan ei ollut imartelua. Ei ylisanoja. Ainoastaan rehellinen mielipiteeni. Mutta joitakin kommentteja tekstistäsi...
"Minusta on niin, että esim. ehkäisy ja "vain me"-oppi ovat eri luokan kysymyksiä kuin nuo ansiokkaasti luettelemasi ehdonvallan asiat."
Itse taas olisin voinut lisätä tuon ehkäisyn luetteloon ehdonvallan asioista. Katson, että ehkäisy (niin kuin mikä tahansa ehdonvallan asia) on syntiä vain sille, joka sitä syntinä pitää.
Ehkäistäkin mielestäni voi Jumalaa kiittäen, vaikka tämä ajatus teistä veeällistä tietenkin tuntuu herjaavalta. Samalla tavalla ajattelen, että nainen voi Jumalaa kiittäen sipaista hieman puuteria poskelleen tai mies voi juoda Jumalaa kiittäen yhden saunaoluen. Herjaavia ajatuksia ehkä nämäkin.
"Vain me -oppi" taas on minulle ei-veeällänä tietysti suuren luokan kysymys. Pyhä Henki minussa, jota te veeällät ette tietysti tunnusta olemassaolevaksi, huutaa suurella äänellä: "Tuo oppi on valhetta!" Ehkä tuosta huudosta kuuluu jotakin tällekin palstalle;-)
"Moni kirjoittaa nyt, että ei näistä mikään olekaan sinänsä syntiä jne. jne. Kuitenkin käytännössä se menee niin, että jos et tällaisissa kysymyksissä ole kuuliainen seurakunnalle, niin kyllähän siitä lähtölaskenta alkaa. Siinä se pointti on. KÄYTÄNNÖSSÄ ne ovat mitä suurimmassa määrin kynnyskysymyksiä. Jokainen voi empiirisesti sen todeta, ripustamalla yllensä ensi sunnuntaina seuroihin kaikki korut mitä talosta löytyy ja vielä lisäksi joulukuusen pallot ym. mutta EI KORVAKORUJA. Seuraavana sunnuntaina vaan pelkät pienet napit korviin, ei muita koruja. Kertokoon sitten täällä, kumpana sunnuntaina ei tervehdittäessä sisarena pidetty..."
Tätä tälläkin palstalla toistellaan vähä väliä: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole mitään sääntöä, joka kieltäisi esim. korvakorut. Kuitenkin vl-naisen on "autuuden menettämisen uhalla" oltava ilman korvakoruja.
Näin ulkopuolisesta tämä kyllä tuntuu siltä, että korvakoruttomuus-sääntö on kuin onkin olemassa, vaikka se muuksi haluttaisiinkin naamioida.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että itse pidän naista kyllä kauniimpana ilman korvakoruja. Ja luulen, että näin ajattelee moni muukin uskovana itseään pitävä. Mutta jos joku uskova nainen ajattelee toisin ja laittaa korvakorut, hän on minulle edelleen uskonsisar.
Vielä henkilökohtainen kysymys sinulle Maria/-Maria-:
Kaikki veeällät eivät välttämättä pidä sinua oikeana vl-uskovaisena, koska ajatuksesi ovat paikoitellen niin rohkeita. Mitä ajattelet tästä?
En tiedä vaikka käppäilijä voisi hyväksyä sinutkin tuolle valheveljet/-sisaret -listalleen. Reinhard siellä ainakin oli. Sinä et tosin taida olla yhtä "kerettiläinen".
Ja selvyyden vuoksi sanottakoon myös, että minä pidän naista kauniimpana korvakorujen kera...(arvaa harmittaako?)
Jos joudun näkemysteni vuoksi Käppäilijän "valheveljet"-listalle, niin ei se minussa kummoisiakaan tunteita herätä. Käppäilijä on vain yksi ihminen, ja ajattelee noin. Minä olen varsin epävarmalla kannalla tällaisten ihmisten suhteen, mikä heidän oma sielunsa tila on. Siis ihmiset, jotka vaikuttavat rakkaudettomilta sääntöjen laatijoilta. Ja ovat rinta kaarella varmoja oikeassa olemisestaan. Ei minulla ainakaan henkeen sellainen vastaa. (Puhun nyt yleisesti, en välttämättä Käppäilijästä, silmiini ei ole tainnut osua yhtään hänen kirjoitustaan.)
Onneksi suurin osa vl-ihmisistä ei ole tällaisia, vaan oikeasti nöyriä ja vaatimattomia, hyväsydämisiä ihmisiä. Siksi he minullekin niin rakkaita ovat, nuo lesta-pörröpäät.
Sanon kuin Luther, "tässä seison enkä muuta voi". Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että kuuntelen omantuntoni ääntä herkällä korvalla ja pidän itseni nöyränä Jumalan sanan, elämän ja lähimmäisen suhteen. Olen pelkästään armosta uskomassa, siihen heikolla uskollani turvaan. Muuta en minäkään voi.
Valheen tie ei tule kysymykseen. Nämä tänne kirjoittamani ovat rehellisiä ajatuksiani joiden kanssa pystyn elämään. Jotka tyynnyttävät sydäntäni.
Omilla töillä armon lunastamiseen perustuvat uskon näkemykset ovat kestämättömän huteria, aivan omaan mahdottomuuteensa kaatuvia rakennelmia tämän tuulisen elämän keskellä. Ei sellaiseen uskoon voi toivoansa panna.
Tunnen koko olemukseni voimalla, että teen pahasti väärin jos esim. opetan lapsilleni että me uskovaiset emme käytä kynsilakkaa. Se on hirveätä heresiaa, viattoman sielun harhaan johtamista. Loitontavat ihmistä uskon ydinasiasta ja väheksyvät Jumalan suuruutta.
Onhan se ihan inhimillistä, että monille ihmisille on liian vaikeata uskoa niin suurta asiaa kuin syntien ansaitsematonta anteeksi saamista, aivan käsittämätöntä armoa. Heidän pitää yrittää liittää siihen jotain konkreettista, jolla sen asian pystyisi paremmin saattamaan ymmärrettävään muotoon omassa pääkopassa. Alkaa ikään kuin kaupankäyntiin Jumalan kanssa. Mutta Vapahtajamme ei keskimmäsellä ristillä maininnut "koko paketista" mitään. Ajatuskin sellaisesta on aika korni.
Lasten syntyminen miehen ja naisen välisen rakkauden seurauksena on Jumalan luomistyön tulosta, jotenkin niin luonnollista. Lapsi on käsittämätön ihme. Jokainen perheeseen syntyvä lapsi on kokemukseni mukaan myös kuin pieni lämmin tuulahdus Taivaasta, aivan suunnaton ilon ja onnen asia. Ja puolisoitten välistä rakkautta syventävä asia. Siinä on helppo nähdä suuri Jumalan siunaus.
Mutta kuten aina elämässä, asioilla on useampia puolia. Jos perhesuunnittelu on EHDOTTOMASTI ja kaikissa olosuhteissa kiellettyä, syntyy joskus hyvin traagisia tilanteita. Jos henki olisi kysymyksessä, niin enpä epäröisi. Sitä varten on lääketiede. Ei ihmisten tappamista muihinkaan tauteihin ihannoida, miksi sitten tällaisiin? Tosin tämä taitaa olla jo melko yleisesti hyväksyttyä vanhoillislestadiolaisuudessa. Ainakin tiedän monia tapauksia avoimesti esilletuotuina.
Myös monet naiset kokevat henkisesti lähes ylivoimaisen raskaaksi jatkuvan lasten synnyttämisen. Jättäisin silloinkin kysymyksen heille itselleen ratkaistavaksi, heidän omantuntosa asiaksi.
Seurakuntaopista sanoisin niin ikään Lutheria mukaillen, että meille tulee olemaan iänkaikkisuudessa suuri yllätys keitä kaikkia on Taivaan iloon koitunut ja suurin ihme kaikista on se, jos itsensä sieltä löytää. Eli uskon, että tämänkin asian saa jättää Jumalan haltuun, se kuuluu viime kädessä hänen salaisuuksiinsa. Toivon sydämestäni, että tiukimmat vl-tulkinnat tästä asiasta olisivat väärässä. Ja kyllä minä itse asiassa niin uskonkin.
Naiset voisivat minun puolestani ihan vappaasti auttaa Luojan luomistyötä puhkeamaan täyteen kukkaansa. Ja meidän keski-ikäistyvien naisten ihan suoranainen velvollisuuskin kanssaihmisiämme kohtaan olisi vähintään kevyt ehostautuminen.
Olen kyllä tänään seurojen jälkeen keskustellut tiestä ja matkasta, mutta lähinnä rouvaseurassa, herrat heittelivät sekaan yksittäisiä kommentteja. Mutta kukapa tietää, maailma on pieni!
Ei minustakaan USKOSTA voi valita itselleen sopivia asioita. Mutta uskon tulee selkeästi perustua Raamatun opetukseen eikä siihen saa liittää omia kotkotuksiaan. Ja alkaa niitä sitten kutsumaan uskon asioiksi.
Kyllähän noihin vl-kulttuuriasioihinkin tietysti tottuu kun ikänsä näissä ympyröissä liikkuu. Eikä niissä minulle itselleni mitään tavallista suurempia kiusauksia ole. Mutta minä ole alkanut yhä enemmän ajatella, että taitaa olla väärin ylläpitää tuollaisia piirteitä uskon näkemyksissä. Että meidän tulisi nimenomaan niissä kysymyksissä valvoa. Ei saisi tottua (paatua?) etteivät painopisteet alkaisi olla aivan takavasemmalla.
Nyt nukkumaan Maria, että jaksat aamulla nousta kukkumaan.
Tuo kai on sitä painopisteiden vääristymistä.
P.S. Yöunestaanko sitä on suurperheen äidin tingittävä, jos haluaa välillä myös roikkua täällä netissä? ;-)
...voisivat kyllä olla aika kauniit, tarkemmin ajatellen. Mutta joitakin isoja killuttimia minun voisi olla vaikea sulattaa... :-)
P.S. Kirjoitan huomenna varmaan vielä jotakin lisää "vastineeksi" tuohon tekstiisi. Nyt ei oikein ehdi.
"Onhan se ihan inhimillistä, että monille ihmisille on liian vaikeata uskoa niin suurta asiaa kuin syntien ansaitsematonta anteeksi saamista, aivan käsittämätöntä armoa. Heidän pitää yrittää liittää siihen jotain konkreettista, jolla sen asian pystyisi paremmin saattamaan ymmärrettävään muotoon omassa pääkopassa."
Jokainen vähääkään itseään tutkiva ihminen huomaa, että Jumalan tahdon eli kymmenen käskyn täyttäminen on täysin mahdotonta. Jokainen ihminen ajattelee pahaa toisista ihmisistä. Ja usein nämä pahat ajatukset pulpahtelevat esiin myös sanoissa ja teoissa.
Sen sijaan ihmiskäskyjen täyttäminen voi olla verraten helppoa. Eihän esim. kynsien pitäminen lakattomana nyt niin kovin suuria ponnisteluja vaadi.
Huolestuttavaksi tilanne menee, jos ihminen kuvittelee noudattavansa Jumalan tahtoa silloin, kun hän itse asiassa ojentautuu vain ihmiskäskyjen mukaan.
Tällainen ihminen voi jopa ajautua kokonaan armon ulkopuolelle. Eihän sellainen ihminen mitään anteeksiantamusta tarvitse, joka luulee elävänsä jumalisesti.
"Lasten syntyminen miehen ja naisen välisen rakkauden seurauksena on Jumalan luomistyön tulosta, jotenkin niin luonnollista. Lapsi on käsittämätön ihme. Jokainen perheeseen syntyvä lapsi on kokemukseni mukaan myös kuin pieni lämmin tuulahdus Taivaasta, aivan suunnaton ilon ja onnen asia. Ja puolisoitten välistä rakkautta syventävä asia. Siinä on helppo nähdä suuri Jumalan siunaus."
Näin ajattelevat varmasti kaikki ei-vl-uskovaisetkin. Kun taas ympäröivä "maailma" ei tunnu antavan tänä päivänä juuri mitään arvoa avioliitolle, vanhemmuudelle, lasten synnyttämiselle ja kasvattamiselle.
Se, että näitä asioita pidetään uskovaisissa perheissä korkeassa arvossa, näkyy varmaan selvimmin perheiden lapsilukumäärässä.
Kun mietin tuntemiani ei-vl-uskovaisia perheitä, minusta tuntuu, että perheessä kuin perheessä on lapsia ainakin kolme, usein enemmänkin (ehkä viisi kuusikin). Tiedän sellaisiakin perheitä, joissa lapsimäärä saattaa olla aivan vertailukelpoista tasoa teidän veeällien kanssa.
"Julkijumalattomien" perheiden lapsilukumäärä taas taitaa yleensä olla jotakin nollan ja kahden välillä. Usein näin pienen lapsimäärän taustalla voivat olla täysin itsekkäät syyt: Ei kaivata lapsia pilaamaan isän ja äidin mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Luulen, että ne uskovaiset perheet, jotka turvautuvat ehkäisyyn, tekevät tämän päätöksen harkiten ja vastuullisesti. Jos motiivit ovat itsekkäät, niin ehkä sitten "terveen itsekkäät".
Tästä varmasti on kyse ainakin silloin, kun ehkäisyllä estetään vanhempien paha väsyminen ja henkinen romahtaminen tai jopa äidin kuoleminen synnytysvuoteelle.
Luulen, että kyllä siinä 3-6 lapsessakin on vanhemmille aivan riittäämiin "ristiä". Eipä tuollaisellakaan lapsimäärällä niin kauheasti voi kirmata maailman turuilla itseään toteuttamassa;-)
Jotta saataisiin vähän särmikkyyttä palstalle niin sanonpa sanasen tästäkin asiasta ja tavoistani poiketen olen hiukan eri mieltä kanssasi;-).
Se, että tehdään "3-6" lasta, todellakin osoittaa sen, että perheessä annetaan arvoa avioliitolle, vanhemmuudelle ja lasten kasvattamiselle. Samalla tavalla voidaan kuitenkin myös perustella se, että lapsia tehdään vain yksi tai kaksi. Silloinhan lapsille voidaan antaa paljon hyvää ja vanhempien jakamatonta huomiota. (Samanlaisilla perusteilla voidaan myöskin perustella esimerkiksi vammaisen lapsen abortti, mutta ei nyt lähdetä siitä keskustelemaan, koska sinä et varmaankaan niin ajattele).
Vanhoillislestadiolaiseen ajatteluun ei kuulu, että lapsia tehtäisiin. (Sinäkään et käyttänyt kyseistä verbiä - ilmeisestikin tiedät, että sillä on helppo ärsyttää vl-ihminen;-). Lapsia saadaan, ja niitä tulee kuhunkin perheeseen tarkoitettu määrä. Minusta ei tunnu oikealta ajatella, että esimerkiksi kuuden lapsen jälkeen voisi ajatella että "tässä on jo riittävästi ristiä". Eikö siitä tulisi hieman teoilla ansaitun autuuden maku? En usko että tätä tarkoititkaan, mutta sanon kuitenkin tämän varmuuden vuoksi.
Mitä äitien väsymiseen ja jopa sairastumiseen tai kuolemaan synnytyssalissa tulee, niin tässä lähestytään hyvin vaikeasti keskusteltavaa aihetta sikäli, että sanoi siihen mitä tahansa, aina joku ymmärtää väärin. Vl ei halua suunnitella perhettään tai rajoittaa lastensa määrää. Kuitenkaan minun omatuntoni ei yllämainituissa tilanteissa sallisi uuden raskauden alkua. En myöskään hyväksy ehkäisyä. Sopivatko nämä kolme asiaa yhteen? Minun mielestäni sopivat. En tiedä haluanko tästä asiasta aloittaa nyt pidempää keskustelua (kun tästä kuitenkin on palstalla paljon keskusteltu).
"Se, että tehdään "3-6" lasta, todellakin osoittaa sen, että perheessä annetaan arvoa avioliitolle, vanhemmuudelle ja lasten kasvattamiselle. Samalla tavalla voidaan kuitenkin myös perustella se, että lapsia tehdään vain yksi tai kaksi. Silloinhan lapsille voidaan antaa paljon hyvää ja vanhempien jakamatonta huomiota. (Samanlaisilla perusteilla voidaan myöskin perustella esimerkiksi vammaisen lapsen abortti, mutta ei nyt lähdetä siitä keskustelemaan, koska sinä et varmaankaan niin ajattele)."
Ei taida olla lapselle hyväksi sekään, jos hän saa osakseen liikaa hyvää ja vanhempien huomiota. Voidaanhan lapsi hemmotella pilalle. Jos lapsi on omassa perheessään saannut olla kaiken keskipiste, hän voi (itsekkäästi) odottaa itseään kohdeltavan samoin myös perheen ulkopuolella. Eiköhän tästä ole olemassa ihan arkielämän esimerkkejäkin.
Jos taas lapsi joutuu "kilpailemaan" vanhempien huomiosta usemman sisaruksen kanssa, hänestä kaiken järjen mukaan voi kasvaa yksilö, joka osaa ottaa huomioon toiset ihmiset ja heidän tarpeensa myös perheen ulkopuolella.
Vammaisen lapsen abortti on mielestäni yksiselitteisesti murha, niin kuin abortti ylipäätään (tai ehkäisymenetelmät, joilla on abortoiva vaikutus). Tämän vuoksi käsittääkseni monet uskovaiset avioparit kieltäytyvät erilaisista sikiölle tehtävistä tutkimuksista, joiden tavoitteena on lähinnä mahdollisen vammaisuuden havaitseminen.
Käsittääkseni Suomessakin on esiintynyt tapauksia, joissa vanhempia on ainakin lievästi painostettu aborttiin esim. lapsella todetun Downin-syndrooman vuoksi. Onhan vammaisesta lapsesta kunnalle paljon suuremmat kulut kuin terveestä. Mutta tällainen touhuhan rupeaa jo muistuttamaan Hitlerin Saksan puhdistuksia.
Vammaiset lapset tietysti teettävät vanhemmille paljon enemmän töitä kuin terveet. Mutta ehkä he myös antavat enemmän. Onhan moni kokenut kehitysvammaisen lapsen ikään kuin taivaasta maan päälle laskeutuneeksi enkeliksi. Jos joku ihminen nyt ylipäätään osaa rakastaa pyyteettömästi, niin olkoon se sitten vammainen lapsi.
"Vanhoillislestadiolaiseen ajatteluun ei kuulu, että lapsia tehtäisiin. (Sinäkään et käyttänyt kyseistä verbiä - ilmeisestikin tiedät, että sillä on helppo ärsyttää vl-ihminen;-). Lapsia saadaan, ja niitä tulee kuhunkin perheeseen tarkoitettu määrä."
Käsittääkseni kenenkään uskovana itseään pitävän ihmisen, oli hän sitten vl tai ei-vl, ajatteluun ei sovi, että lapsia tehtäisiin. En käyttänyt kyseistä verbiä tässä yhteydessä, koska olen sille varmasti aivan yhtä allerginen kuin te veeällätkin.
Lapset ovat myös minun mielestäni aina Jumalan lahjoja. Ja lahjathan aina saadaan, niitä ei itse tehdä.
Mutta onko tämä perheen lapsimäärä todella sellainen asia, että se olisi jätettävä kokonaan Jumalan käsiin? Vai onko ihmisellä oikeus myös itse osallistua päätökseen siitä, kuinka monta lahjakääröä perheeseen tupsahtaa?
Saako ihminen kieltäytyä Jumalan lahjasta, estämällä siittiön ja munasolun kohtaaminen ja näin hedelmöittyminen ja uuden elämän alkaminen?
Näiden kysymysten äärellä me uskovaiset olemme sikäli samassa veneessä, että haluamme löytää vastaukset Jumalan sanasta, Raamatusta. Niin te veeällät kuin myös me muut uskovaiset haluamme olla tässäkin asiassa raamatullisia.
Ongelmaksi tässä muodostuu ainoastaan se, ettei Raamatusta näyttäisi löytyvän mitään (yksiselitteistä) ehkäisykieltoa (ja kertomus Oonanin synnistähän ei tällaiseksi kelpaa). Tosin eihän Raamatun kirjoittamisen aikana edes tunnettu ehkäisyä sen nykymuodossa, vaikka varmasti tuolloinkin oli käytössä joitakin alkeellisempia ehkäisymenetelmiä.
Kaikesta päätellen vl-liikkeessä on ainakin näissä suuremmissa kysymyksissä voimassa eräänlainen seurakunnan erehtymättömyyden oppi. Katsotte, että Pyhä Henki on teille kirkastanut ehkäisyn synniksi. Ja Pyhä Henkihän ei voi erehtyä.
Tässä teitä ei näyttäisi haittaavan yhtään se, että ne raamatunkohdat, joihin tämä ajatus ehkäisyn synnillisyydestä halutaan ankkuroida, ovat hyvin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia.
Koska Pyhä Henki on vastaansanomattomasti ilmaissut teille sen, että ehkäisy on syntiä, teitä ei huolestuta se, että vastaansanomattomat raamatulliset perusteet ehkäisyn synnillisyydelle näyttäisivät kokonaan puuttuvan.
Meillä ei-vl-uskovaisilla ei taas ole olemassa mitään seurakunnan erehtymättömyyden oppia. Meillä on vain Raamattu;-) Emme rohkene julistaa ehkäisyä synniksi, koska katsomme, ettemme saa Raamattua tällaisen julistuksen taakse.
Voisiko siis olla niin, että te vanhoillislestadiolaiset ette niinkään pidä ehkäisykiellollanne kiinni Raamatusta vaan perinteestä? (Suhtautumisessanne noihin ehdonvallanasioihin on mielestäni ainakin nähtävissä ehkä enemmän perinteen kuin Raamatun vaikutusta.)
Onhan ennen nykymuotoisen ehkäisyn keksimistä jokaiseen perheeseen syntynyt niin monta lasta kuin vain on ollut tullakseen. Näin riippumatta siitä, mikä on ollut perheen uskonnollinen vakaumus. Te veeällät pitäydytte tähän vanhaan suomalaiseen traditioon. Mutta edellyttääkö Raamattu todella tämän taradition jatkamista?
"Minusta ei tunnu oikealta ajatella, että esimerkiksi kuuden lapsen jälkeen voisi ajatella että "tässä on jo riittävästi ristiä". Eikö siitä tulisi hieman teoilla ansaitun autuuden maku? En usko että tätä tarkoititkaan, mutta sanon kuitenkin tämän varmuuden vuoksi."
Joo, en tietenkään tarkoittanut. Niin kuin et sinäkään tietenkään ajattele, että autuus ansaittaisiin synnyttämällä ja kasvattamalla kaikki ne lapset, jotka Jumala tahtoo antaa. Lapsimäärä on lapsimäärä ja autuus on autuus. Nämä eivät (välttämättä) liity toisiinsa mitenkään.
P.S. Koska olen naimaton, en voi sanoa puhuvani näistä asioista millään kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jos joskus avioidun, niin en haluaisi ollenkaan sulkea pois sitäkään vaihtoehtoa, että lapsia otetaan vastaan juuri se määrä, jonka Jumala tahtoo antaa. Onhan tällainen ratkaisu luonnollista ja kaunistakin.
Mutta jos ajatukseni pysyvät samanlaisina kuin nyt, ja mikseivät pysyisi, en haluaisi sulkea pois myöskään ehkäisyä. Se on sitten minun ja puolisoni välinen päätös, jonka teemme toivottavasti vastuullisesti sekä ihmisten että Jumalan edessä.
Vietänköhän liian paljon aikaa tällä palstalla, kun tulee jatkuvasti mieleen aikaisempia keskusteluja samoista aiheista? ;-)
Keskustelimme joitakin kuukausia sitten mm. lääkäri 1 -nimimerkillä esiintyvän henkilön kanssa osittain samoista asioista. Mielestäni on hätkähdyttävää, ja vähän tiedettyä, että abortoiviin ehkäisymenetelmiin lukeutuvat mm. suuri osa ehkäisypillereistä. Muistaakseni päädyimme siihen, että 40%:ssa ehkäisypillereista on vähintäänkin toissijaisena vaikutustapana jo hedelmöittyneen munasolun kiinnityksen estäminen. Sama pätee tietysti muihinkin hormonaalisiin menetelmiin (laastarit, ruiskeet, kapselit ja kuka tietää mitä niitä onkaan).
Mitä "muunkin kuin abortoivan" ehkäisyn synnillisyyteen tulee, niin tästäkin meillä oli palstalla "ennen sinun aikaasi" runsaasti keskustelua. En muista oliko se Hynde vai joku muu, joka näki runsaasti vaivaa ja etsi useita Raamatun kohtia, joissa asiasta mielestäni puhuttiin enemmänkin kuin viitteellisesti. En muista enää niitä kohtia, paremmin muistan sen ahaa-elämyksen, joka minulle tuli niitä lukiessani: "tuosta pitäisi Melperinkin se ymmärtää", jolloin ks. Raamatun kohta varmaankin oli melko selkeä. Lisäksi tällä palstalla on esiintynyt useita kertoja keskustelussa Raamatun kohtia, joissa tuntuu olevan vahvana tausta-ajatuksena se, että vaikka "jumalattomat" eivät lisäännykään ja ota lapsia vastaan, niin sitten on huonosti asiat, jos elävästi uskovaisetkaan eivät. Hynde, jos olet kuulolla, niin muistatko näitä keskusteluja?
"Mielestäni on hätkähdyttävää, ja vähän tiedettyä, että abortoiviin ehkäisymenetelmiin lukeutuvat mm. suuri osa ehkäisypillereistä. Muistaakseni päädyimme siihen, että 40%:ssa ehkäisypillereista on vähintäänkin toissijaisena vaikutustapana jo hedelmöittyneen munasolun kiinnityksen estäminen."
Salakavalia menetelmiä! Abortti tapahtuu ihmisen sitä tietämättä. Jaa-a, saa nähdä, vaikka minustakin vielä joskus tulisi ehkäisyn totaalikieltäjä;-)
Voisitko esim. jossakin seurakuntaillassa ilmaista käsityksesi ehkäisystä (ja tupakoinnista) samoilla sanoilla kuin olet tällä palstalla tehnyt:
"järjen käyttö on toivottavaa
Kirjoittanut: reinhard, 24.9.2004 klo 18.17
Utahin osavaltiossa yhdysvalloissa mormoneilla saa olla monta vaimoa ja tässäkään uskonnossa ehkäisy katsotaan sopimattomaksi.
Syy on helppo ymmärtää. Kun on monta vaimoa ja ehkäistä ei saa,niin seurakunnan kasvu sisältäpäin on taattua ja nopeaa sellaista.
Minusta näistä ehkäisyasioista ei kannata kiistellä, vaan tehköön kukin miten tykkää ja pakkoko siitä on ulospäin huudella, käyttääkö ehkäisyä vai ei. Ei sitä voi kukaan vahtia ja siksi toisekseen, kaikille on annettu järkikulta, jota pitää osata käyttää.
Valitettavasti sitä järkikultaa ei osaa monikaan käyttää. Esim. tupakoitsijat ovat täysin järjettömiä, sillä heiltä puuttuu täysin itsesuojeluvaisto."
Tämäntyyppisillä sanoilla saat kyllä sympatiapisteitä monilta meiltä ei-vl-uskovaisilta. Mutta haittaako sinua se, ettei uskonveljiltäsi ja -sisariltasi välttämättä sympatiaa heru? Esim. käppäilijä tässä viimeksi taisi luokitella sinut jopa valheveljeksi. Kirpaiseeko?
Jossain muistan sinun kyllä jo tavallaan vastanneen kysymykseeni. Sanoit jotenkin niin, että tällä palstalla kyllä ilmaiset ajatuksiasi vapaasti, mutta sitten uskovaisten parissa olet hissukseen.
Ihan vain kommenttina, että eriseuroissa poltellaan myös, siis ihan ns. luterilaisten piirissä.
Tosta ehkäisystä yhä havaintoni. VL-seuroissa on kaikenikäisiä, joka on mielestäni luonnollista.
Heh, kyllähän sitä täällä kasvottomana on helppo puhua vaikka mitä, mutta seurakuntapäivillä pitäis olla melko pokkaa sanoa omia ajatuksiaan.
Olen yhden kerran elämässäni käyttänyt puheenvuoron seurakuntapäivillä ja se oli sellainen kokemus, ettei haluta toista kertaa samaan tilanteeseen.
Puheenjohtaja keskeytti minut ja halusi vieläpä tietää kuka olen käskien sitten mennä kotia miettimään syntyjä syviä.
Jälestäpäin kuulin, että monet olivat ihastelleet rohkeaa puheenvuoroani.
Eihän kritiikkiä saa esittää missään. Päivämies lehtikään ei esitä koskaan mitään toisinajattelevaa asiaa.
Moni on saanut seurakunnassa arvostetun hyvä- veli aseman kehuskellessaan, kuinka meillä on kaikki hyvin ja kuinka tuo veli tai sisar puhui viisaasti ja kuinka se rakentava puheenvuoro oli.
Isät- ja äidit leirit olis hyviä, mutta kun ei vaimo lähde niihinkään. Yhden kerran ollaan oltu ja kun minä siellä sitten innostuin puhumaan liian henkeviä, vaimoni sanoi: "En halua lähteä sun kans sinne nolaamaan itseämme!" "Sinä kun olet sellainen höpöttäjä, että saat naurunalaiseksi meidät !"
"Olen yhden kerran elämässäni käyttänyt puheenvuoron seurakuntapäivillä ja se oli sellainen kokemus, ettei haluta toista kertaa samaan tilanteeseen.
Puheenjohtaja keskeytti minut ja halusi vieläpä tietää kuka olen käskien sitten mennä kotia miettimään syntyjä syviä."
että vl-herätysliikkeen piirissä jäsenet voivat vapaasti esittää mielipiteitään ja ne noteerataan myöskin johtavien henkilöiden taholta.
"Jälestäpäin kuulin, että monet olivat ihastelleet rohkeaa puheenvuoroani."
Paavalikin oli rohkea mies.
Olen kolme (3) kertaa sattunut tilanteeseen, jossa kaavasta poikkeavia näkemyksiä esittänyt ihminen on tosi rumasti ja nolosti vaiennettu serakuntaillassa. Siksipä en niihin enää menekään. Liturgiaa se vaan on kun keskustelulla on ennalta määrätty kaava.
Kaikissa tapauksissa minusta kysymykset olivat hyvin aiheellisia, ajatukset punnittuja ja kysyjä aidosti ymmällään, jopa hädissään kysymystensä kanssa. Yhden kerran puhetta johtanut puhujasveli sanoi, että asia jutellaan kyseisen veljen ja JOHTOKUNNAN kesken tämän tilaisuuden jälkeen (eli suorinta tietä hoitokokoukseen). Siitä vaan sitten häntä koipien välissä ja korvat luimussa takaisin penkkiin. Toisella kerralla sanottiin juuri niin kuin Sinullekin Reinhard, että veli menköön kotiin asioita pohtimaan ja Jumalalta viisautta rukoilemaan. Se et muuten ollut Sinä :) vaan eräs perheetön veli entisestä kotisiionistani. Kolmannella kerralla kysymyksiä esitti naisihminen, joka ei enää vaivassa ja valtakunnassa ole ollenkaan, varmaan oli tuolloin todella kriisissä asioittensa kanssa. Tuolle naiselle oli järjenkin lahjoja annettu ehkä keskimääräistä enemmän, mutta kesken puheenvuoron puheenjohtaja keskeytti ja sanoi, että nyt tuosta ei enää ymmärrä yhtikäs mitään ja käski naisen mennä paikalleen. Sitten jatkoi puheenvuorojen jakamista muina miehinä, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voi vaan kuvitella, missä tunnelmissa tuokin, vielä silloin opiskelijatyttö, seuroista poistui.
On päivänselvä ja jokaisen rehellisen vl-ihmisen tiedossa, mitkä ovat ne mielipiteet ja ajatukset, joita saa ääneen sanoa. Ja mitkä vielä lisäksi niitä Reinhardin mainitsemia hyvän maineen ansaitsemis-näkemyksiä.
Ja toisaalta, mitkä niitä, joilla se maine (ehkä vuosien ansaitsemisen tulos) kertaheitolla vajoaa alas pohjamutiin ja syvälle. Eikä sieltä enää niin vain nousta. Kuinka sitten sellaista laitapuolen hoipertelijaa tervehdittäessä katsotaan aina siitä lähtien murheen murtamin silmin, pitkään ja merkitsevästi, että vieläkö sinäkin heikko kulkija olet jaksanut tänne Herran huoneeseen syntisen tumumajasi kanssa raahustaa...
Mutta Raamatussa kehotetaan rohkeuteen näissä kysymyksissä, tutkiskelemaan ja pohtimaan, keskustelemaan. Ja hylkäämään sen, mikä huonoksi havaitaan. Valvomaan uupumatta näissä kysymyksissä. Sitä on nimenomaan se, ettei tekeydy miksikään nuoleskellakseen toisia ihmisiä ja näin saavuttaakseen yhteisössä mairittelevan kunnia-aseman.
Älä Reinhard sure. Moni on hiljaa ajatellut Sinuakin tulloin kuunnellessaan, että saisipa tuo jatkaa ajatuksensa loppuun... vääryys se on, eriävien mielipiteiden vaientaminen. Diktatuurille tyypillistä järjestyksenpitoa.
Et todellakaan ole yksin kipeitten kokemustesi kanssa.
En yhtään haluaisi väheksyä erilaisten mielipiteiden arvoa. Minusta kuulostaa todella pahalta, jos puheenvuoro on keskeytetty töykeästi. Oikea tapa olisi ollut keskustella asia loppuun asti. Olen itse ollut seurakuntaillassa, jossa eräs osallistuja kyseenalaisti erään vanhemman puhujaveljen näkemyksen niin, että seuranneessa keskustelussa erittäin raikkaasti päädyttiin siihen, että tämän nuoren uskovaisen näkemys oli kuin olikin oikein. Täytyy tosin heti muistuttaa, että kysymyksessä ei ollut mikään suuri asia. Olen myöskin ollut tilaisuudessa, jossa myöskin tärkeämmästä asiasta esiintyi kahta mielipidettä. Kyllä silloinkin molempia puolia edustavat saivat esittää mielipiteitään ja rakkaina sisarina ja veljinä sieltäkin kaikki lähtivät pois. Kyllä Jumalan valtakunnan talosteluun kuuluu asioista keskusteleminen, mutta myöskin se, että pyritään yhteiseen oppiin. Jopa niin, että kaikkea ei ole pakko itse ymmärtää, mutta silti voi jatkaa uskomistaan synnin poispanijana.
Ymmärrän sen, mitä -Maria- tarkoittaa liturgialla. Kannattaisiko tässä kuitenkin muistaa, että me kaikki olemme omanlaisiamme ihmisiä. Joskus saa käydä niin, että syntyy kunnollista, säkenöivää ja uria aukovaa keskustelua. Joskus näin ei käy, vaan muutama vakiopuhuja käy pitämässä totutut puheenvuoronsa, juodaan kahvit ja lähdetään kotiin. Meidän kristillisyytemme ei ole koskaan ollut elämyksiä hakevaa uskoa sillä tavalla, että suurta painoa laitettaisiin sille, että kaiken täytyy olla hohdokasta ja elämyksellistä.
Kyllä minuakin on hoidettu. Käytännössä tämä tapahtui niin, että kun olin puheillani pahennusta herättänyt, niin muut uskovaiset halusivat asiasta vielä keskustella kanssani samassa laajuudessa kuin asia oli tapahtunut. Inhimilliseltä puolelta tuntui toki vaikealta lähteä tekojaan selvittelemään jälkikäteen, mutta täytyypä sanoa, että kun saimme evankeliumilla toisiamme siunata, niin sen jälkeen kyseiset sisaret ja veljet tuntuivat entistä rakkaammilta.
Vielä näistä asioista, joita "ei saa ääneen sanoa". Mielestäni vl-liikkeessä meidän on hyvä kuunnella kaikenlaisia mielipiteitä, mutta kuitenkin niin, että kun emme uskomme perusteita halua antaa pois, niin meillä täytyy myöskin olla lupa torjua vieraita vaikutteita. Vaikka näen ilmaisun ja mielipiteen vapauden tärkeänä asiana myös siionin toiminnassa, näen tämän asian myös niin, että jos joku alkaa esittää mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa uskomme kanssa, niin sekin on voitava sanoa ääneen. Mieluiten tietysti niin, että asia on ensin punnittu, ja niin ettei asiaa esitetä henkilöönkäyvästi. Mielestäni ajatus seurakunnan tarjoamista nuhteen ja neuvon sanoista on hyvin Raamatullinen (Paavali). Sinä, -Maria- olet ehkä unohtanut tämän?
...mutten pidä sitä syntinä. Se on minun linjani. Käsittääkseni näin ajattelevat kyllä muutkin tunnustukselliset luterilaiset. Saattaa joukossa olla poikeuksiakin.
"Tosta ehkäisystä yhä havaintoni. VL-seuroissa on kaikenikäisiä, joka on mielestäni luonnollista."
Samaa mieltä. Ev. lut. kirkon jumalanpalveluksissa on mummoja ja joku hassu pappakin. Ja tämähän on mitä suurimmassa määrin luonnotonta! Ellei muutosta tapahdu, kohta jumalanpalveluksiin osallistuvat vain pappi, kanttori ja suntio. Eikä minkäänlaista muutosta taida olla näköpiirissä. Valitettavasti.
Hah, hah, haaa.aa olipa hauska loppukaneetti.
Ei minusta maha tulla silti Paavalin veroista. Mikäs oli Paavalin kohtalo ? En muista. Johannekselle kävi kuiteski köpelösti, tuotiin pää vadilla hoviherran pöytään.
Muistan joskus seurakuntapäiviltä tapauksen, jossa eräs veli käytti niin kauniin puheenvuoron ylistäen uskovaisten joukkoa, että lopetettuaan puheensa puheenjohtaja sanoi: "Eiköhän taputeta tälle nuorelle veljelle, oli niin kirkkaasti uskonasiat ymmärretty !"
Paljon myöhemmin ko. veli siunattiin puhujan tehtävään.
Heh, vai olet sinäkin joutunut kokemaan vähän samantyyppisiä "hoitoja"
Olin minäkin tavallaan "hoidossa" kerran ja ihan vapaaehtoisesti, eli ei minua sinne viety väkisin.
Halusin kertaheitolla selvittää uskomme opillisia asioita ja miksi on näin kysymyksiä.
Menin puhujaveljien sakastiin, jossa he olivat väliajalla kahvittelemassa.
Minut otettiin avosylin vastaan. Ehdin kysyä muistaakseni, mitä tarkoittaa se, kun raamatussa sanotaan, että ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei yksikään liha pelastuisi.
Veljet eivät isommin alkaneet selittelemään. Sanoivat vain, että voi sinua veli rakas, kuinka tuo maailman rakkaus on vallinnut mielesi.
Kysymyksiini ei tullut kuin ympäripyöreitä vastauksia aivankuin poliitikoilta, joita olen myös aina tenttaillut eduskuntavaalien alla.
Minulle luvattiin: "Usko syntisi anteeksi Herran Jeesuksen kalliissa nimessä, niin sinä pääset kaikista tunnonvaivoista. Herra Jeesus on pohtinut nuo asiasi ja sinun tehtäväksesi jää vain uskoa yksinkertaisesti kaikki synnit anteeksi.
Minulla alkoi naurattaa ja töin tuskin sain hillittyä itseni naurunpyrskähdykseltä.
Pitihän minun uskoa, etten olisi menettänyt kasvojani ja lähin häntä koipien välissä pois.
Mutta ehdittäisköhän me vielä tätä keskustelua jatkamaan, kun tuo nuori herra tuli sopivasti keskeyttämään, kuului oven taakse poistuessani sakastista
...mitä tuo puheenvuorosi seurakuntapäivillä mahdollisesti käsitteli? Tupakointiako, tuota kammottavaa syöpäkääryleen imuttelua? ;)
Entä olitko tuolloin vielä nuori? Tietämätön kaikesta maailman pahuudesta? :) Oliko rohkealla puheellasi mitään jälkiseuraamuksia? Kysyttiinhän nimeäsi. (Ohoh, olenpas utelias!)
Pitäisikö Päivämies-lehdessä olla yleisönosasto, niin kuin monessa muussa kristillisessäkin lehdessä näyttää olevan? Sinne sitten otettaisiin kirjoituksia laidasta laitaa: sekä liikkeen linjaa myötäileviä että vastakarvaan silittäviä.
Mies on perheen pää. Iskeppä nyrkki oikein kunnolla pöytään ja karjaise: "Se on kuule vaimo nyt niin, että me lähdetään sille isät ja äidit leirille! Että alappas pakata!" ;D ;D ;D ;D
Lukion äidinkielenopettajani väitti, etteivät suomalaiset muka sitä hallitse. Mutta sinulla 'Römpänperältä' se tuntuu kuitenkin olevan hallussa.
Olet varmaankin suomalainen. Näin on siis äikänopen väite todistettu vääräksi. Ainakin yksi suomalainen osaa käyttää ironiaa.
Noo, onhan sitä kaikenlaisia kokemuksia karttunut elämän varsitiellä,mutta en minä niitä niin raskaasti ota. Olen sellainen suruton luonne.
Minua vaan naurattaa nämä kaikki tapaukset.
En osaa ottaa asioita vakavasti.
Kerran minua nauratti jopa hautajaisissakin.
Pappi ylisti vainajan elämää ja kertoi hänen nyt olevan suuressa ilossa taivaan riemuissa.
Suurin osa hautajaisvieraista kuitenkin tiesi, millainen renttu ja julkijumalaton hän oli eläissään ollut. Koska vainajan lähiomaiset eivät olleet mitään uskovaisia, uskon heidän tulleen lohdutetuiksi papin kauniilla puheella, jonka he saattoivat hyvinkin uskoa vaikuttavan vainajan tuonpuoleiseen kohtaloon, elikkä että pääsi sittenkin taivaan riemuihin.
Kaikenlaista hassua sitä tässä elämässä pitääkin olla. Ei näitä uskonasioita kannata kovin tunteellisesti silti ottaa, sillä muutenhan tulee romahdus.
Jos minä olisin loukkaantunut uskovaisten joukkoon, olisin jo aikapäiviä heittänyt uskonasiat romukoppaan ja elänyt kuin taivaan lintu. Uskovaiset ystävät ja tuttavat ovat kuitenkin niitä, joita aina tavataan ja joiden kanssa seurustellaan.
Kenen kanssa sitä sitten pitäis seuraa, jos jättäytyis joukosta pois.
Lauluntekijäkin sanoo:" P-a-r-v-e-u-t-u-u-kaa`a y-y-h-teen l-a-u-maan."
En minä Maria jaksa enää välittää, mitä seuroissa puhutaan, asiaa, tai asian vierestä. Samantekevää minulle, suo siellä vetelä täällä.
Olen tunteeton apaattinen Laodikean seurakunnan jäsen, penseä. Iankaikkinen kohtalokaan ei huoleta minua, olen kuin puu-ukko pakkasessa.
Ha, haaa.a olipas lystikäs kirjoitus.
Se ei ollut tupakointia, vaan opillisia asioita. Lepopäivän viettämisestä oli kysymys.
Olin juuri niihin aikoihin tutustunut adventisteihin, jotka todisti raamatun avulla lepopäivän olevan lauantai.
Esittäessäni tätä outoa asiaa puheenjohtaja luuli minua joksikin toisen uskonnon edustajaksi.
Päivämiehessä vois olla esim. kirjeenvaihtopalsta naimattomille miehille ja naisille.
Vaimo jo sanoikin, että jos sinne leirille lähdettäis, niin puheenaihe olis netissä oleminen ja siitä luopuminen
Tahdomme kaikki likaiset yksityiskohdat julki!
Haluamme suuria lööppejä!
Etsimme ristiriitoja ja roihuvia tunteita!
Ja sinä vl2003 se teet kaikkesi muuttaaksesi kaiken arkipäiväiseksi, normaaliksi ja harmaaksi. Senkin lööppirosvo!
Diplomaatin vikaa, todellakin.
(Tuo oli huumoria. Toistan: tuo oli huumoria.)
...etteivät veljet osanneet siihen vastata. Eivät kuitenkaan halunneet tunnustaa tietämättömyyttään tässä asiassa, ja niinpä he silmänkääntötemppuna käänsivät katseensa kysymyksestä kysyjään eli sinuun.
Eipä tarvinnut yrittää pohtia vaikeaa kysymystä, kun saattoi "syyttää" sinua maailman rakkaudesta.
Olet oikeassa: Tuo kertomuksesi sopisi hyvin vitsikirjan sivuille. Tilannetta vähän kun vielä liioittelisi, siitä saisi hyvän sketsin.
Olen pahoillani jos vein lööpin;-).
Minusta tämä on ollut oikein hyvä keskustelu. Luulenpa että jokainen keskustelija on saanut tästä itselleen jotakin.
Kiitos vl-2003, hyvin kirjoitettu.
En toki ole unohtanut Paavalin opetuksia. Paremminkin ne tietysti voisin muistaa. Mutta hyvä kun vetoat Raamattuun, se on oikein.
Siinä se juuri tärkein asia onkin, eli meidän tulisi muistaa Paavalin ja muidenkin opetukset Raamatussa ja pysyä niissä. Ei valikoida tarkoituksiimme sopivia kohtia näkökulmasta tai toisesta. Ei siis suosia pelkkiä "tiukkapipokohtia" tai "liberaalikohtia" omista mieltymyksistään riippuen. Ja sivuuttaa muut vähemmän merkityksellisinä.
Varoitukset lakihenkisyydestä ja rakkaudettomuudesta ovat yhtä vakavia kuin varoitukset vaikka varastamisesta tai huoruuden synnistä.
Meillä nämä asiat tuppaavat välillä kääntymään päälaelleen. Esim. jo kirjoituksissani tutuksi tullut koru korvassa-esimerkki: olemme tottuneet, että korvakoru on ihan ehta synti. Minusta tätä asiaa hassumpi ei enää voisi uskoon liitettävä yksityiskohta olla! Sen sijaan me esim. juoruilemme paljon. Ja pahaa. Juoruilemme siitäkin vähän mutu-pohjalta, onko joku nähty perinnäissääntöämme rikkomassa. Emmekä huomaa, että ei sitä (kenties hassuakin) perinnäissääntöämme kukaan Raamatussa kehota noudattamaan. Päinvastoin varoitetaan sellaisia laatimasta. Mutta satoja kertoja varoitetaan lähimmäisestä pahaa puhumasta ja vieläkin enemmän väärää todistusta antamasta. Mutta tätä panettelua emme pidäkään niin kovin pahana syntinä. Korvakorua kyllä.
Minä olen muuten kuullut uskovaisen isäihmisen leveän naurunvirneen keralla pilkkaavan sitä pimeyttä, mikä esikoislestadiolaisilla vallitsee: ei verhoja ikkunoissa!!! HEH HEH HEH HOH HOH HOH !! Ajatella, ei verhoja ikkunoissa uskovaisuussyistä!!
Eli lähisokeus vaivaa pahemman kerran. Itse asia kyllä nähdään silloin, kun toisia tarkastellaan, mutta omalle toiminnalle ollaan sokeita.
Se on inhimillistä kaikilla elämä osa-alueilla, eikä ainoastaan vanhoillislestadiolaisilla. Mutta keskustella pitäisi ja oikeasti avoimesti, ettemme joutuisi hakoteille.
Meidän tulisi tarkastella kaikkea Raamatun opetuksessa pitäytyen. Ei mitään siitä pois, eikä lisää siihen.
sydämestäni reinhardiin.
näihin kiinnitin huomitota.
1."kaikille on annettu järkikulta, jota pitää osata käyttää. "
Sitä just ei pidä käyttää uskonasoissa. Siitä ei saa olla mielipiteitä, että onko ehkäisy synti tai ei, sillä se on uskonasia.
2."Kun on monta vaimoa ja ehkäistä ei saa,niin seurakunnan kasvu sisältäpäin on taattua ja nopeaa sellaista" Jos ajattelet, että meille vl:llä on sama periaate, niin ihmettelen paljon, sillä tämä on erittäin tyypillinen järjestä tuleva kommentti.
Kun metsästetään hyttystä, kameli unohtuu. Ja tämähän ei ole vierasta millekään kristillisyydelle.
Eikä varmasti myöskään kellekään yksittäiselle uskovalle. Jokainen on varmasti sortunut siihen, että on hyttysiä lätkiessään antanut kameleiden vapaasti asettua makuulle sisimpäänsä.
Kuinka voin rakkaudellisesti tukea aviopuolisoani tämän harrastuksessa? :)
Harrastushan tämä netissä keskusteleminenkin on. Eikä varmaan ollenkaan sieltä huonoimmasta päästä harrastuksia, vaikka vaimosi taitaa niin ajatellakin.
Noinko suruttomaksi olet aivan mennyt? Että oikein Laodikean seurakunnan jäsen? No, tässäpä tuttu viesti laodikealaiselle:
18. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.
(Ilm. 3:18-22)
Tein tuossa pilaa siitä asenteesta, jonka aivan hyvin tunnistan itsessänikin. Haluan kuulla väärinkäytöksistä, ristiriidoista, traagisista ihmiskohtaloista...
Nämä ovat uutisia, joita ihmiset tuntuvat janoavan. Se taas ei ole mikään uutinen, jos kaikki menee hyvin ja arkipäiväisesti.
Vl-liikkeen sisälle mahtuu varmasti väärinkäytöksiä, ristiriitoja ja traagisia ihmiskohtaloita. Ei sitä varmasti kukaan kiellä. Onhan kyseessä tuhansien ihmisten muodostama joukko.
Nämä negatiiviset asiat eivät mielestäni kuitenkaan saa leimata koko vl-uskoa. Esim. jos yksi tai kymmenen vl-äitiä sadasta kokee suurperheen äitinä olemisen ylivoimaisen raskaaksi, jäljelle jää kuitenkin 90 tai 99 äitiä, jotka pärjäävät suuren lapsimäärän kanssa ihan hyvin.
Koen sinut vl2003 tällä palstalla eräänlaisena tasapainottavana voimana. Muistutat lakkaamatta siitä, ettei se tavallisen veeällän elämä nyt niin hirveätä ole, mitä pelkkien lööppien perusteella voisi päätellä. Hyvä näin. Kyllä täällä "lööppirosvoakin" tarvitaan.
Mutta on kai kuitenkin niin, että noista negatiivisemmistakin asioista olisi syytä puhua. Ettei kellekään vain tulisi sellaista tunnetta, että roskia lakaistaan maton alle piiloon.
Väärinkäytökset, ristiriidat ja traagiset ihmiskohtalothan saattavat vain kärjistyä ja muuttua entistä traagisemmiksi, jos niihin pitää suhtautua ikään kuin niitä ei olisikaan.
Roskat vain rohkeasti maton alta esille! Sitten voidaan miettiä, mitä niiden kanssa tulisi tehdä. Tämä on minun mielipiteeni.
Lyhyesti vain; kiitos tuosta "Paavalista ym."-kommentista. Se lämmitti suuresti mieltäni. Tähän tuntuu sopivankin juuri Paavalin sanat:"Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti." (Apt.26:25) Jumala varjelkoon uskosi.
kun olin vielä tässä vakaumuksessa, niin missään ei puhuttu tämmöisistä asioista. Rippikoulussa korvakorut otettiin esille, kun joku sitä oli kysynyt. Mutta muuten, jos joku uskaltautui esim. ehkäisystä ottaa puheeksi esim. keskusteluilloissa RY:llä, hänet vaiennettiin kierrellen ja kaarrellen hiljaiseksi. (tämänkin kuulin tapahtuneen Hesassa, itse en ole kuullut edes että tämm asioista olisi otettu esille) Muutenkaan ei edes ystävien kesken puhuttu tämmöisiä asioita ettei vaan jotain helposti sanota epäuskoiseksi, kun ajatukset ovatkin jotain muuta mitä yleisesti vl:ssa hyväksytään. Uskontoon liittyvistä asioista olen puhunut paljon enemmän sen jälkeen kun erosin näistä piireistä.
Osasit kuvata asian erittäin osuvasti! Juuri noin minäkin sen aikoinani koin.
Noinhan se vähän on ollutkin.
Kiitos elämänkulkuni, puolisoni ja rakkaiden vl- ja ei vl-ystävieni, kaikista asioista keskustelu on tullut päivittäiseksi tavaksi. On myös annettu tilaa sille, että kaikkea ei lopultakaan ymmärrä, voi olla jopa eri mieltä.
Siion olemme me, jokainen osaltaan. Jos me itse kukin muutumme avoimempaan ja rehellisempään suuntaan, samalla muuttuu Siionkin. On erityisen tärkeää, että jokainen on rehellinen itselleen ja muille, ettei syntyisi "keisarin uudet vaatteet"- tilanne. Eli että jokainen tuijottaa jotain ja on näkevinään, koska luulee, että kaikki muutkin sen näkevät. Ja todellisuudessa kukaan ei näe, koska mitään sellaista ei oikeasti ole...
Hyvät uskonsisaret,
Muistakaa, että SRK:n sääntöjen mukaisesti SRK:ta, SRK:n vaikuttajia, SRK:n ja SRK:n päättäjien päätöksiä, säädöksiä, muutoksi ja mielipiteitä ei saa millään tavoin:
- kyseenalaistaa
- arvostella
- tuoda julkisuuteen sopimattomassa valossa.
Tämän pitäisi olla jokaiselle uskovaisen kodin lapselle selvä. Tässä keskustelussa rikotaan SRK:n sääntöjä. Ei siis ole soveliasta uskovaisen osallistua tähän keskusteluun. Uskonasiat on käsitelty ja opetettu jo pyhäkoulussa, raamattuluokassa ja sitten rippikoulussa. Tämä on maailman ihmisten temmellyskenttä. Meillä on Jumalan valtakunta.
Tämä VL-äänenkannattajan viesti on joko erittäin taitavasti tehty väärennös, jonka tavoitteena on saattaa vl-liike entistä huonompaan valoon meidän ulkopuolisten silmissä, tai sitten se on aito liikkeen ylemmältä taholta tuleva "älähdys".
Pelottavaa tästä tekee se, että taidan itse kallistua tekstin aitouden kannalle. Huomaan jopa hieman täriseväni tätä kirjoittaessani.
Jos tuo teksti todella on aito, epäilykseni siitä, ettei vl-liike siedä juuri minkäänlaista kritiikkiä, osoittautuu todeksi. Ei, en halua uskoa tuon viestin aitouteen! Eihän Jumalan valtakunnassa voida menetellä noin, eihän?
Kunnioittaen,
mar-ge
P.S. Lienee turha odottaa teidän veeällien kommentteja tähän keskusteluketjuun enää tämän jälkeen. Vai?
Ei varmasti ole aito, se nyt on päivänselvä asia. Noin pöljiä ei sentään olla.
Sitä paitsi sanavalinnat paljastavat kirjoituksen heti feikiksi, eikä asioita tuolla tyylillä sentään ole vielä hoidettu.
Ja puhun yli kolmenkymmenen vuoden vl-kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Mutta sujuvasanainen ja tarpeeksi asiallinen kirjoittaja, varmaan hämää asiaan vihkiytymättömämpiä!
Tuo kirjoitus hämäsi kyllä ainakin minut "asiaan vihkiytymättömän" aika pahasti. Mutta kiitos, että taoit järkeä kallooni.
Kyllä joillakin vaan taitaa olla melko paljon hampaankolossa teitä veeälliä vastaan, kun tuollaisia kirjoittelevat.
Mutta hyvä, että saatiin ankalta siivet katkaistua.
Saatat olla FEIKKIPELLE ?
Reinhard, anteeksi mutta minun täytyy kyllä alkaa epäillä, että sinulla vippaa päässä, jos sinulle tuli hetkeksikään mieleen, että tämä SAATTAA olla feikkipelle;-).
Tässä näemme hyvän esimerkin palstaa varsinkin aiemmin kiusanneista feikeistä. Kohtalaisen hyvällä suomen kielellä kirjoitetaan päällisin puolin asiallinen kirjoitus (siis ei räävittömyyksiä tms), joka kuitenkin sisältää ikäänkuin piilotettuna ajatuksen, että vanhoillislestadiolaiset ajattelevat niin tai näin. Aikaisemmissa vastaavissa on mm. esitetty tapauksia, joista ikäänkuin vahingossa kävisi ilmi, että vl:t
- pakottaisivat 18-vuotiaat tyttärensä vanhojen miesten kanssa naimisiin
- eivät hyväksyisi naisjohtajuutta työelämässä
- jne jne.
Itse asia on taitavasti piilotettu viestiin niin, että satunnainen, vl-kristillisyyttä tuntematon lukija saa ikäänkuin ahaa-elämyksen, olettaessaan kirjoittajan todellakin olevan vl-kristitty, että kylläpä vl:t todellakin ovat pimeitä, jos noin ajattelevat, eivätkä edes tajua peitellä sitä tällä palstalla.
Tässä viestissä tällainen "vahingossa paljastuva", mutta siis todellisuudessa täysin perätön ajattelutapa olisi:
- SRK:lla on yksityiskohtaiset säännöt, jossa säädellään sitä, kuinka yksittäinen uskovainen ajattelee, toimii ja tuntee
- uskonasiat katsotaan käsitellyksi mainituissa työmuodoissa (päiväkero, raamattuluokka, ...) jne. niin, että niitä ei sen jälkeen tarvitsisi miettiä.
Näinhän ei tietenkään ole.
Taitava feikki olet, kuka lienetkin!
Jo seitsemän vanhoillislestadiolaista on sanonut mielipiteensä sinun kirjoituksestasi joko tässä viestiketjussa tai täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004823771
Nämä palstan vakiokasvot ovat (lähes tulkoon) yksimielisiä siitä, että kirjoituksesi on väärennös. "Sisäpiiriläiset" tuntevat vl-puheenparren hyvin ja osaavat erottaa aidon viestin feikistä. Luotan heidän arvostelukykyynsä.
Haluatko VL-äänenkannattaja esittää vastalauseita tai sanoa jotain puolustukseksesi? Jäämme odottamaan...
että tämä vl-äänenkannattaja onkin ystävämme Melperi.
Oikeassa olet. Kyllä tämän kirjoituksen takana on varmasti feikkipelle.
Ei minulla vippaa silti päässä, vaikka käytin tuota SAATTAA sanaa. Lähden hyvin varovaisin sanakääntein tuomitsemaan ketään, mistä en ole vuorenvarma. Nyt kuitenkin olen, sillä jos kyseessä olisi ollut aito henkilö, hän olisi kommentoinut kritiikkejämme.
Minä olen mennyt halpaan aikaisemminkin näiden riettaan feikkipellein juttuissa.
Minä en kyllä uskoisi tuollaista hänestä. Vaikka minun ja Melperin kirjoitustyyleissä ja uskonymmärryksessä onkin varmasti joitakin eroavaisuuksia, pidän Melperiä ennen muuta uskonveljenäni. Hänhän on tällä palstalla todistanut hyvin aidosti myös uskoontulostaan ja sen mukana tulleesta elämänmuutoksesta.
Minun tuntumani on, että Melperiä ymmärretään tällä palstalla usein aivan väärin. Hänethän otetaan yhtenään esimerkiksi siitä, kuinka tällä palstalla pilkataan vanhoillislestadiolaisia.
Minusta taas Melperistä ei saa pilkkaajaa tekemälläkään. Hänhän vain suomii välillä hyvinkin tiukkasanaisesti niitä vl-käsityksiä, joita hän pitää harhaoppisina.
Yritetäänpä asettua kerrankin Melperin housuihin: Hän on tullut uskoon niin, ettei synninpäästöä lausuvaa veeällää ole ollut lähimaillakaan. Tuossa tilanteessa hän on saanut Pyhän Hengen.
Nyt häneltä haluttaisiin "ryövätä" sekä usko että Pyhä Henki, ne asiat, joita hän pitää elämässään tärkeimpinä. Uskovaiselle miehelle sanotaan, ettei hänellä ole uskoa eikä Pyhää Henkeä.
Kai sitä ihminen vähemmästäkin voi alkaa ojentamaan "vl-heinähattuja"? Mielestäni Melperin teksteissä on kuitenkin aina huumori mukana. Hän ei käytä värikkäitä ilmaisujaan, esim. vl-heinähattua, suutuspäissään vaan pilke silmäkulmassa. Jääkö tuo pilke meiltä muilta usein huomaamatta?
Opillisessa väittelyssä tuollaisella värikkäällä kielenkäytöllä on käsittääkseni pitkät ja kunniakkaat perinteet. Kyllä taitaisi Melperi jäädä sanankäytössään kirkkaasti toiseksi esim. uskonpuhdistajallemme Martti Lutherille.
Voin tunnustaa, että kaipaan tälle palstalle enemmän lempeitä "solvauksia", vaikkei itsestäni sellaisten kirjoittajaksi olekaan. Hyvä Melperi!
Melperi istuu aivan eri paikassa, kuin missä pilkkaajat istuvat. Taannoinen Mengele oli varmasti aito pilkkaaja. Ja kyllähän hänen ja Melperin tekstien välillä on eroa niin kuin yöllä ja päivällä. Älkäämme siis antako pilkkaajan nimeä sille, joka ei sitä ole.
...ei voi muuta sanoa.
Niin, ei oo näkyny nyt tässä avauksessa!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004789702
......