Onko psykiatrisia sairauksia edes olemassakaan?Vai ovatko ne suurimmaksi osaksi vain mielikuvitusta?
Psykiatriset sairaudet
0+20
18135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Psykiatriset "sairaudet" eivät ole sairauksia sairauden sananmukaisessa merkityksessä vaan sanaa sairaus käytetään psykiatriassa metaforallisessa merkityksessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mielenterveysongelmat; ahdistuneisuus, masennus ja pahamieli, harha-aistimukset ja -luulot olisi todellisia, vakavastiotettavia ja potentiaalisesti erittäin häiritseviä ja raskaita ko. henkilölle. Metaforallisella, tai kielikuvallisella, ilmauksella tarkoitetaan samaa kuin, jos sanottaisiin, että jokin ajatus, vitsi tai tapahtuma on sairas. Sanaa sairaus käytetään sananmukaisessa merkityssä patologian (ja lääketieteen) puolella.
"Kielikuva on suorasta, kirjaimellisesta merkityksestään poikkeavalla tavalla käytetty sana tai ilmaus." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kielikuva
Tarkoitin sitä,että onko esim. skitsofreniaa, kaksisuuntaista miielialahäiriötä,skitsoaffektiivista häiriötä,maniaa ym. olemassa,vai ovatko ne keksittyjä 'sairauksia'?
Mitä tarkoitat sillä, että ne ovat/eivät ole "olemassa"?
Olisiko ehkä parempi kysyä,että voiko mielenterveysongelmista kärsiviä ryhmitellä niillä 'sairauden' nimillä? Eivätkö he ole vain mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä? Nuo diagnoosit leimaavat ihmisen.
Ei voi toimivasti ryhmitellä, se on juuri yksi syy minkä vuoksi hoitotulokset psykiatriassa ovat muihin terveydenhuollonsektoreihin nähden niin ylivoimaisesti surkeimmat. Mielisairauksista puhuttaessa ei ole koskaan kyse oikeista sairauksista vaan nimen omaan yksilöllisistä mielenterveyden vastoinkäymisistä tai ongelmista, mitä sanaa nyt sitten haluaakaan käyttää. Sen takia jokaisen henkilön auttaminen mielenterveyspuolella on (pitäisi olla) yksilöllistä, mutta näin ei psykiatriassa kuitenkaan itsekkäistä syistä johtuen tehdä.
Olen ollut kiinnostunut psykiatriasta monestakin eri syystä.
Tervein ja herkin ihminen reagoi virheellisiin ihmistuhteisiin.
Paljonko ihmiset sotkevat ihmisuheita monenlaisista eri syistä.
Sanoisin että kysymys ei ole niinkään mielikuvituksesta, vaan
virheellisitä tulkinnoista, joko vahingossa tai tahallisesti.
Onhan ne olemassa. Esim. kaksisuuntainen 1 ja skitsofrenia näkyvät geeneissä. Mutta esim. persoonallisuushäiriöt eivät ole kysymyksesi määritelmän mukaan sairauksia koska ne ovat kokonaan pään sisällä.
Riippuu määritelmästä. Jotkut haluavat että on fyysinen todiste niistä, toisille riittää että oireilu aiheuttaa ongelmia elämässä. Itse nojaan kylläkin siihen fyysiseen todisteeseen - helpompihan on auttaa ihmistä jos tietää missä ongelma on.
saku
Onkohan noin,että ne näkyvät geeneissä? Onko tehty tieteellisiä tutkimuksia,joista on todellista vedenpitävä näyttöä? Jos on,niin olisi hyvä,jos lähde niistä kokeista ja tuloksista olisi hyvä saada tähän todisteeksi.
Koskaan ei ole löydetty mitään "skitsofreniageenejä", jotka varmuudella aiheuttavat kantajalleen skitsofreniaa. Mutta on syytä olettaa että mielisairaudet ovat osaksi geneettinen asia, koska esimerkiksi juuri skitsofreenisten vanhempien lapsilla saman sairauden esiintyvyys on suurempaa kuin muilla.
Todennäköisintä on se että samoin kuin monet muutkin ihmisen persoonan piirteet, myös skitsofrenia on ympäristön ja geenien yhteisvaikutuksen aiheuttama. Ja voi hyvin olla että ihminen jolla on skitsofrenialle altistavat geenit, ei koskaan saa sairautta.
Eiköhän se ongelma ole suurimmaksi osaksi elämäntilanne- ja ihmissuhde ongelma,johon ei ole geneettistä altttiutta,vaan ihmisen herkkyys määrää sen,sairastuuko sillä tavalla. Lisäksi paljon on kyseessä oma elämänhallinta ja suhtautuminen asioihin.
Siinä tapauksessa neuroleptit ym. mömmö ovat tarpeettomia ja vain terapia tarpeellista. Tarvitaan biologinen tai fysiologinen peruste lääkitykselle. Lääkkeet eivät auta sosiaalisen ympäristön aiheuttamiin ongelmiin.
Totta. Neuroleptien eivät auta sosiaalisissa ongelmissa.
Jotkin mielenterveysongelmat voivat johtua lähes yksinään sosiaalisista asioista, mutta kyllä ne biologisetkin syyt ovat totta. Nykytutkimus on alkanut valottaa myös ruokavalion ja mielen sairauksien yhteyksiä. Ei se välttämättä liity siihen että miten herkkä on tai ei ole.
Kaiken kaikkiaan ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ruumiin hyvinvointi vaikuttaa mieleen ja toisin päin.
Sosiaalinen kontrolli on kuulunut aina osaksi yhteiskuntaa. Joskus ihmisiä tuomitaan helpommin. Muistaako joku homot ja homouden hoitamisen mielisairaaloissa??
Nykyään monia tavallisesta poikkeavia persoonan piirteitä koitetaan "hoitaa" samoin kuin aiemmin homoutta. Idea on sama; jokin massasta poikkeava piirre julistetaan ns. asiantuntijoiden taholta "sairaudeksi" ja ihmisiä joilta tämä piirre löytyy, koitetaan painostaa hakemaan hoitoa.
Ihmisille opetetaan lapsesta lähtien se että esimerkiksi tunteiden osoittaminen avoimest, mielialan heilahtelut, näyt, halu elää omalla tavallaan ja voimakkaan individualistinen persoona ovat merkkejä sairaudesta. Jos et sopeudu elämään yhteiskunnan normien mukaan ja olemaan "tuottava yksilö", niin olet paha ja sairas, jolle ainoa vaihtoehto on mielenterveyspalvelut.
Hyvin sanottu. Olen myös itsekin ihmetellyt tuota että normaaleja elämään kuuluvia asioita, tunteita ja mielialan vaihtelua päivän aikana pidetään sairautena. Ihan kuin kaikkien pitäisi olla yhtä tasaisia, tasapaksuja ja rauhallisia. Kaikki ei ole sellaisia. Ja se ettet ajattele valtaväestön tavalla on myös "sairaus". Eli siis itsenäinen ajattelu on väärin ja tuomittavaa. No tottakai jos ajatellaan yhteiskunnan parasta, koska yhteiskunta haluaa että ihmiset ovat kuin jotain karjaa jota laiduntaa mm. määräämällä mihin aikaan on hyvä mennä nukkumaan ja milloin herätä, milloin levätä jne.. Jos joku on iltaihminen tai yöihminen tai/ja elää oman fiiliksen ei aikataulujen mukaan on se jotenkin kamalan omituista ja tämä ihminen pitää saada "kuriin" ja kontrolliin heti.
Monille ihmisille tuo "sairauden leima" on itse pahempi kuin itse sairauden oireet. Ainakin allekirjoittaneella näin. Sinua kohdellaan toisluokkaisena kansalaisena, eikä sanomaasi enää oteta vakavasti. Tuossa taannoin ilmestyi yleltä uutinen, jossa todettiin, että jokaisella ihmisellä on elämässä aika/aikoja, jonka perusteella heille voitaisiin asettaa jokin mielenterveydellinen diagnoosi. Ja nämä diagnoosithan ovat yleensä elinikäisiä, vaikka et sairastaisi kuin pienen ajan elämässäsi. Jokainen meistä on tavalllaan mielenterveyspotilas.
Erittäin hyviä ja todellisuutta vastaavia huomioita olet tehnyt. Jokainen meistä on mielenterveyspotilas, jos psykiatriaa on uskominen. Toisaalta jokainen meistä on elämänsä aikana myös surullinen, jotkut todella pitkään ja jotkut niin kovasti ja pitkään, että päättävät elämänsä henkisen tuskan ja taakan seurauksena. Siinä ei ole mitään sairasta vaan se on enemmänkin koskettavan inhimillistä. Inhimillisyys kaikkine kauhuineen ja suruineen on osa elämää.