ocd peseytyminen/siivoaminen/ tavaroiden pitäminen uutena

Itse menin lääkärille viikon oireilun jälkeen ja sain lääkityksen. Tällä hetkellä en edes muista koko ocd:ta enää. Ehkä tulee takas jossai vaiheessa ehkä ei.

Mutta sun tapaus on vähä pahempi ku mulla oli, itse on kärsinyt rituaaleista ollenkaan.

Mutta ehdottomasti mene! Mitä hävittävää sulla on? Jo se, että käyt siellä niin parantaa sun oloa kun on jo kenelle jutella :)

Itsellä on tämä peseminen ongelmana. Eli jos käyn kaupassa tai missä tahansa kotini ulkopuolella niin kotiin tullessa pakko käydä suihkussa. Ja itse en myöskään 'voi' kutsua kavereita tai perhettä kylään juuri sen takia kun ei tiedä mitä kaikkea shaissea heidän mukanaan voi tulla kotiini. Ja käteni ovat hirveän näköiset kun pesen niitä jatkuvasti. Ei minullekaan ole virallista diagnoosia tehty, mutta kyllä sen itse tajuaa jo oireista mikä vaivaa. En tässä tyhmiä olla. :) Mutta kyllä välillä ketuttaa niin perkhuleesti nämä omat rituaalit. Mutta kun ei voi mitään niin ei voi. Ja tavaroita järjestelen myös hyvin paljon. Sekin rasittaa.

Apuri832838!! Minkä nimistä lääkettä syöt? Olisin kiitollinen vastauksesta, omat pakko-oireet häiritsevät kovasti elämääni ja olen miettinyt lääkitystä....

Kannattaa mieluummin hakeutua terapiaan. Tarvitset ns siedätyshoitoa, ja paljon. Ja kannattaa pohtia, mitä oikein pelkäät, ja miten voisit kohdata pelkosi.

Tää nyt on vähän vanhempi aihe, mutta tiedän, että et ole ainoa minun lisäkseni, joka on kärsinyt "bakteerikammosta". Jotenka aihe ei vanhene. Mulla ei enää vaivaa tuo ja mun pelastus olikin muuttaa yhteen kumppanini kanssa, joka tietysti onkin luokkaa, jättää likapyykkinsä sängyn alle, käytetyt vanupuikot löytyi hänen jäljiltä aina pöydiltä (täynnä tummaa korvavaikkua), no enää ei ne vanupuikot ole pöydillä, nykyään ne osaa viedä hän itsekin roskiin saakka, ja sitten on kaikkea pientä, joka oli niin kamalan suuriponnistus, jotta en seonniut ihan totaalisesti. Joten oli pakko selvitä tai erota. Käytin siis tilaisuuden hyväksi ja niin lähti mun kämpän jynssäämisen ja tuntien peseytymisen ja monien jalkakylpymäärien sairaalloinen hömpötys. Ei tohon auta mikään lääkitys, eikä mitkään terapiat, jos ei muutokseen kykene. Sitä en tiedä tietysti miten ihmeessä pystyin ylittämään tuon rajan, että yleensäkin pystyin tutustumaan niin likaisenoloiseen ihmiseen, en tietystikkään enää nykyään pidä häntä likaisena. Sillä kyllä hän hygieniastaan huolehtii vain ne pyykit on enää siellä odottamassa minua joka päivä, että ne vien nykyään jopa pyykkikoriinkin, ei siis tarvitse tunkea koneeseen samantien hanskojen ja pyykkipoika nenässä varusteina.


OCD on yksi pahimpia mielentiloja mitä maailmasta löytyy, sillä olet mielesi orja, sitä ei voi pakoon päästä, vain minä yksin olen tässä vankilassa, johon kukaan ei kuule eikä näe. Näin eräs viisas ihminen on joskus sanonut minulle ja näinhän se on. Oikeastikin fobiat voi olla ihmisille joka hetkinen ongelma ja sen kanssa eläminen tuskallisen piinaavaa. Ei sii pidä vähätellä, mutta se raja on kyettävä ylittämään, jos on luotettavan oloinen tuki esim. terapeutti, oma äiti tai kukatahansa on tuon rajan ylittäminen helpompaa, vaikka ei auttajatkaan täysin voi ymmärtää tuota "mieli tekee tepposet - oloa".

Jaksamisia ylisesti kaikille, keillä on samoja fobioita ja luottakaa itseenne, että kyllä minä tästä ylitse pääsen, niin vain voi aloittaa uuden paremman elämän.