Kieltäydyin ammattiavusta

Miksi lastensuojelu tuli mukaan alunperin? Tai neuvolan perhetyöntekijä? Vaikea sanoa tuohon mitään, kun ei yhtään tiedä taustoja.

Lastensuojelu tuli mukaan siitä syystä, kun exä lähti ennen synnytystä menemään yhteisestä kodistamme ja mulla oli vaikeanhoitoinen pitkäaikaissairaus, joka aiheutti kohtauksia 3 kertaa ennen synnytystä. Nyt sairauden hoito on onneksi hyvällä mallilla. Lääkäreille ja sairaalan sossulle tuli huoli mun jaksamisesta yksin lapsen kanssa.
Neuvolan perhetyöntekijä tuli samasta syystä, että mä oon yksin pienen vauvan kanssa.

Ai että tukea äitiyttäni. Mä oon menettänyt sen ilon siitä asti, kun nuo neuvolan ja lastensuojelun tyypit ovat olleet kuvioissa mukana.
Ei auta varmaan muuta kuin hankkia elämä, niin pääsee niistäkin eroon.

Turha katkeroitua. Niin moni tukea kaipaava jää ilman apua .Kyllä se väsymys opettaa kun aloitat työt. Juuri siihen kohtaan apu olis huikea juttu.Mutta jos pärjäät..toki miettisin äitinä että onko lapseni turvassa jos ja kun seuraav sairauskohtaus tulee..Valitse tiesi ..

Mielestäni teet aivan oikein. Tuosta touhusta on tullut ihan mielivaltaista lapsikauppaa ja bisnestä jossa liikkuu suuret rahat. Toki toimintasi tahdotaan kääntää sinua vastaan ja sanotaan että olet avustakieltäytyjä etkä kuuntele järkipuheita ymym.. Näjiden asioiden kanssa kamppailevat monet ja he hyvää tahtoen hakevat apua perheneuvolasta. Apua he eivät saa.. mitään konkreettista ei tehdä, vaan sensijaan sinusta lähdetään etsimään vikoja. Viat sitten hysterisoidaan aivan luokattomiksi. Saat juosta mielialatesteissä ja palavereissa ja sossutantat käyvät katsomassa onko jääkaapissasi vain parhaaksi luokiteltua ravintoa. Jos keskityt lapseesi niin asia tulkitaan ettet välitä kotisi siisteydestä ja jos siivoat niin laiminlyöt lapsesi kanssa olemisen.

Näiden ns. auttajatahojen päämäärä on viedä lapset vanhemmiltaan, ja sijoittaa ne johonkin kaveripiiriin jossa harrastetaan juuri tietynlaista ideologiaa. Ehkä et kuulu muottiin kun toivoisit ehjää perhe-elämää. Nuo ihmiset jotka tuohon "autrtamis"työhön otetaan ovat kadottaneet ymmärryksen elämästä ja heidän osaamisensa perustuu kollegojen ja pomojen vakuuttreluun siitä että kun he tekevät mitä heitä vain käsketään ovat he siksi hyviä siinä. Moni myös uskoo tuollaiset vakuuttelut.

On lukemattomia tapauksia jossa ihmiset tosiaankin harmittelevat että ovat pyytäneet tukea näistä virastoista..

http://blogit.iltalehti.fi/hanna-mantyla/2013/02/03/suomalaista-lapsikauppaa-verovaroin/
Tuossa erittäin hyvä kirjoitus mistä tässä kaikessa on kyse

Voimia sulle pienen kanssa. Toivottavasti saat rinnallesi miehen joka tukee sinua kasvatustyössäsi ja arvostaa äitiyttäsi. Lapset ovat todella hieno asia elämässä. Onnea kun olet sellaisen saanut!

Kiitos kaikille mielipiteistä ja varsinkin hyvistä näkemyksistä asiakaslähtöiselle!

Kerrottakoon, että sairastan 1. tyypin diabetesta, joka on raskauden jälkeen nyt tasapainottunut, joten moneen kuukauteen ei ole ollut kohtauksia. Niitä kohtauksia ei ollut vuosiin aikaisemminkaan ennen raskautta. Syy miksi niitä tuli, oli kehon ja elimistön valmistautuminen synnytykseen, jolloin elimistö reagoi liian herkästi ylimääräiseen insuliiniin. Kaikki tämä ongelma hävisi onneksi viikko synnytyksestä, jolloin elimistön insulinin tarve muuttui samalle tasolle kuin ennen raskautta.

Tässä mennään nyt päivä kerrallaan ja jos alkaa tuntua ahdistavalta tuo sossutanttojen olemassa olo, niin olen valmis ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon tai erääseen perhejuristituttavaan.

Olen ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, koska halusin vauvan syntymän jälkeen ensikotiin arkea opettelemaan. Lapsen isä ei ole ollut millään tavalla mukana. Lasun perhetyöntekijä on käynyt kotiutumisen jälkeen noin joka toinen viikko ja koska menee hyvin, heidän mielestään käyntejä ei tarvitse pitkään jatkaa. Sain maksusitoumuksen toukokuulle asti, kotipalvelusta vauvalle hoitaja 3h/viikko, kun minä käyn asioilla. Sitten alkaa päivähoito-oikeus ja jatkan opintoja. Aloin juuri seurustella ja olen onnellinen. Lapsi on perustyytyväinen, helppo ja nukkuu hyvin.

Pyysin itse apua ja sain, mitään ongelmia ei ole ollut. Kotiani ei ole mitenkään erityisesti tutkittu eikä vikoja etsitty. Ensikodilla oli palavereja, enää ei. Käyn kyllä yksinhuoltajien vertaistukiryhmässä. Olen luonteeltani hyvin sosiaalinen, ja yksinhuoltaja-kotiäitinä kaipaan toisia aikuisia. Olen tavannut muita lastensuojelun asiakkaita, huostaanottoihin voi olla syynä esim. päihdeongelma tai akuutti psykoosi. Turhista huostaanotoista en ole kuullut.

En missään vaiheessa ole imettänyt ja sekin ihan periaatesyistä. Imetyksellä siis ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Raskaus sai vain aikaan suuren muutoksen elimistössä.

Nyt heräsi kysymys, että minkä ikäinen olet? Oletko joutunut aiemmin , siis ennen lapsen syntymää tekemisiin sosiaalipuolen kanssa? Jos olet, niin minkälaisissa asioissa?

En ole huvikseni utelias, vaan kartoittelen tässä vain tilannetta, koska neuvoja olet pyytänyt.

Kyllä se verensokeritasapaino siitä normalisoituu jo parissa kuukaudessa viimeistään. Minulla normalisoitu jo kahdessa viikossa vaikka imetin.
Pidä kännykkä lähellä ja jos tilanne on lähellä soita apua(kerro mikä on ja sano, että olet kaksin pienen vauvan kanssa). insuliini ja hunaja(tosi sokeripitoista mikä sinulle auttaa) ja mittari koko ajan mukana ja mittauksia reippaasti.
Olet hyvä äiti vaikka sinulla on diabetes.
alku on vaikeaa, jollain diabetiikoilla mutta kun kroppa tottuu niin elämäsi helpottuu diabeteksen osin.
muista nukkua aina, kun vauva nukkuu, koska tarvitset unta ja se auttaa kans verensokeri heittelyyn.
älä anna niiden painostaa itseäsi, huolehdit lapsesi turvallisuudestakin samalla, kun muistat pitää tarvittavat mukana ja mittailet sokereita useasti.

Ja ennakoi matalat sokerit jo 5 verensokereilla.
kokeile.
jaksamisia sinulle

ulkoile, käy vauvapiireissä, vauvakahviloissa, tutustu uusiin ihmisiin niin helpottuu yksinäisyytesi ja tapaat uusia ihmisiä
Mieti jos YHna otat vastaan avun noilta on vaikea tulevaisuudessa päästä eroon.
Sinä selviät kyllä.
on monia YH:jia nykyään.

Teit oikein, kun et ottanut SITÄ APUA vastaan, eivät OLISI koskaan päästäneet irti.
Sinulla ei ole mitään hätää pärjäät IHAN varmasti. Sairautesi EI OLE mikään katasrofi tauti, vaan lääkkeillä saadaan kuntoon.

Nyt kun/jos aloitat työtkin ja ihana vauva :) Kun vain aina MUISTAT vaikeinakin päivinä, ELÄMÄ EI OLE RUUSUILLA TANSSIMISTA, pärjäät.( muista, kun itkettää, anna kyyneleiden tulla ja purehammasta.)

Itse ole käynyt samanlaisen läpi ja pärjätty on niin huonoina, kuin hyvinäkin päivinä. tseppiä.

Sitä tässä juuri mietinkin, että eivät varmastikaan koskaan olisi päästäneet irti vaan jossain vaiheessa olisivat voineet alkaa kyttäilemään tiuhempaan. Nyt kun aloitan ehkä työt kevät-kesän aikana,niin ajattelin sen aikana saada irti lapseni niistä tantoista.
Onko kellään tietoa siitä, että siirtyykö lastensuojeluasiakkuus automaattisesti naapurikuntaan, jos sellaiseen muuttaa? Meille tulee ensi vuoden aikana muutto naapurikuntaan ja mietin asian laitaa. Miten lastensuojelun asiakkuuden voi lopettaa, jos elämä vauvan kanssa alkaa sujumaan työhön paluun jälkeen?

Pelkäätkö sinä niitä? Onko sulla jotain salattavaa?

Pelkään, että ne alkaisivat hallita ja ohjailemaan elämääni lapseni kanssa. Toin tapaamisessa esille, että tavoitteeni on antaa lapselleni elämä ilman lastensuojelua. Heidän kommenttinsa asiaan oli, että sun lapsesi etu tulee sun halujesi edelle eli heidän mielestään lapselleni tekee hyvä olla heidän asiakas.

Mulla ei ole salattavana mitään. Kauheasti he olivat sitäkin vastaan, että en kertonut juurikaan tulevasta työpaikasta heille mitään. Se ei ole heidän asiansa, vaikka toisin niin väittivät. Riittää kun heille kertoo sen tiedon, että lapseni saa hoitajan päiväksi jolloin olen töissä. Omia asioita en tuo esille ja siitä aion pitää kiinni.

Asiakaslähtöiselle: Läheisistä, kuten exän tai hänen vanhempiensa avusta ei juurikaan ole apua tässä asiassa. Vähän aikaan sitten joku heidän lähipiiristään teki ls-ilmoituksen sen perusteella, mitä olin keskustellut erään ystäväni kanssa lapsen kasvatuksesta somessa. Sossutantoilla oli kiire selvittämään asiaa, mutta lapsi pysyi mulla edelleen.

Palaverissa mies kommentoi mun asennetta sossuja kohtaan huonoksi ja häneltä itseltään kysyttiin, että ottaisiko itse apua vastaan, jos hänelle tarjottaisiin. Mä oon ite nähnyt ja kuullu nää toiminnat, joten en lähde minnekään tommoseen mukaan.

Nyt näiden päivien aikana olen päättänyt, että pidän matalaa profiilia tanttojen suhteen ja katson, että miten asiat alkavat sujua. Käyn tapaamisissa, joka on seuraavan kerran 2 viikon kuluttua ja kerron, että kotona menee hyvin ja ex pitää yhteyttä lapseensa tarpeen tullen. Mun kotiin he eivät tule tapaamisiin missään vaheessa, sillä siihen en lähde mukaan. Kun/jos aloitan tai olen aloittelemassa työt lähempänä tuon esille sen, että en näe enää tarvetta lastensuojelua lapselleni. Jos tämä ei käy heille, niin otan yhteyttä oikeusaputoimistoon.

Sanoit ensimmäisessä viestissä, että lastensuojelun lopetuspyyntö tehdään kirjallisena. Selittäisitkö tarkemmin ne prosessit ja mistä kyseisen lomakkeen voi saada? Onko sulla tietoja siitä, että kuinka yleensä juristit tai oikeusaputoimiston tyypit lähtevät tähän mukaan, jos heiltä sitä apua tosissaan kysyy? Miten sossutyypit ovat suhtautuneet siihen, jos tuo kerran jonkun muun henkilön mukaan tapaamisiin?

Lastensuojelulla ei ole tarkoitus viedä keneltäkään lapsia. Lastensuojelun tarkoituksena on estää, että niin ei kävisi. Eli juurikin tukea sitä vanhemmuutta ennen kuin ongelmat käyvät liian suuriksi. Kyllä se tulee ihan yhteiskunnalle halvemmaksi, jos lapset kasvavat omissa kodeissaan. Lastensuojelu laitospaikka, kun ei ole mitään ilmaista.

On ihan naurettavaa lukea lukea jotain tuon kaltaista. Lastensuojelu nimi pitäisi muuttaa joksikin muuksi, koska ihmisillä on siitä ihan väärä käsitys.

Mutta okei sulle on tarjottu apua, koska susta on huoltu huolissaan. Aika hienoa sanoisin, koska meiän systeemi tuppaa puuttumaan asioihin siinä vaiheessa kun on vähän liian myöhäistä. Tota mä sanoisin ennalta-ehkäisyksi. Sun ja lapsesi alkutaipale on tahdottu turvata ei sen kummempaa. Parempi musta noin päin kuin et sut olisi jätetty ihan oman onnes nojaan. Ajattele miten haluat. Nyt sä voit kiittää saamastas avustasi ja sanoa, että sulla on tunne että pärjäät.

Aloittajan juttujen ja asenteen perusteella ei olisi kannattanut kieltäytyä vaan ottaa kaikki tarjottu apu ja tuki vastaan.

diabeteksesta. nehän voisivat soittaa sulle varmistaakseen ettet ole tajuton ja ettei lapsesi ole heitteillä jos d stä on kyse

Miten ne tantat auttavat, käyvätkö ne siivoamassa ja auttavat lapsenhoidossa?
Miten ne auttoivat kyseistä Vilja Eerikaa?

Näiden "apu" on siinä kun ne tekevät kuulusteluillaan ja aiheettomilla pakkohuostaanotoilla ahdistusta, surua ja perheiden särkymistä.

Oikeeta hätää ne eivät huomaa eivätkä auta konkreettisella tavalla. Siis sellaisella tavalla mikä auttaa perheitä jaksamaan ja pysymään ruassa ja vaatteissa!

No mutta, eihän tavallisessakaan kahden vanhemman perheessä jossa toisella 1 tyypin D ole koko ajan toinen vanhempi läsnä. Sehän on täysi mahdottomuus, koko ajanko siinä pitäisi olla jonkun vahtaamassa ja valvomassa vieressä? On tietysti tärkeää, että ap. pitää huolen terveydestään ja vauvan turvallisuuden tähden olisi varmasti hyvä jos joku hieman pitäisi teitä silmällä. Voithan pyytää vaihtamaan tätiä/tätejä jos tuntuu, että jonkun kanssa ei henkilökemiat synkkaa. Riippuu varmaan hieman paikkakunnasta, mutta eikös sen suuren raportin mukaan ilmennyt että sossuissa on paljon epäpätevää porukkaa. Siinä saakin olla ihmeissään kun epäpätevä ihminen alkaa muiden elämällä leikkimään....

Kiitos oikein paljon kkk2, että pidät mua paskana äitinä diabeteksen takia. Kannustaa oikein paljon luottamaan ihmisiin. Olet yhtä paska kuin oma äitini, joka nykyisin kannattaa sitä, että antaisin lapseni pois.

Ihmetykselle: Äitini mielestä jotkut kasvatusmenetelmäni ovat puutteellisia. Sossujen mielestä en voi olla tarpeeksi hyvä äiti, kun olen yh ja diabeetikko. Heidän mielestään lapseni ei ole tasapainoisessa elämässä eikä perheessä, koska olen yh ja läheisimmät ihmiset ovat kaukana toisella paikkakunnalla.
Tosiasiassa lapseni nukkuu jo yönsä, vaikka on alle 3 kk, syö hyvin, pikkuhiljaa sille on alkanut tulla rytmiäkin ja hänellä on aina puhtaat vaatteet. Isovanhemmat ja isä pitävät yhteyttä ja joskus nähdään. Sossuille se ei riitä.

En lähde kertomaan ikääni, mutta liikutaan siinä alle 30. Kuten jo ilmoitin aiemmin tuosta syystä, miksi lapseni joutui asiakkaaksi, niin se on edelleen sama syy. Heitä huolettaa edelleen ne kohtaukset, jotka on jo historiaa.
Tänään on palaveri jatkoa ajatellen. Ajattelin nauhoittaa koko keskustelun salaa kännykkääni.

Tässä oli taustalla aiemmin alkuvuonna tehty lastensuojeluilmoitus musta lähipiirissä, ja sossusta oltiin sanottu mulle, että ei aleta tehdä mtn jatkotoimenpiteitä, kun olin kysynyt, että meneekö tää asia eteenpäin.
Torstaina sitten asiasta oltiin huolissaan tilanteestamme ja alkoi valjeta mullekin tuon perhetyöntekijän todellinen luonne. Hän sepitti viranomaisille, että en ole tarpeeksi hyvä vuorovakutuksessa vauvan kanssa. Mikä ei kerro koko totuutta, sillä hän ei tiedä sitä, että miten meillä eletään, kun viranomaiset ovat poissa. Muuten hän kyllä kehui sitä, että hoidan ja käsittelen lasta hyvin.

Mun puolesta päätettiin, että mun ja vauvan on lähdettävä 3 kk sijoitukseen johonkin helvetin laitokseen tai muuten lapsi sijoitetaan kiireellisesti. Tässä nyt olen ottanut yhteyttä lakimiehiin ja kysynyt oikeuksistani ja yhdelle oon jo lähettänyt sossumuistinpanot sähköpostitse. Ensi viikoksi on varattu aika oikeusaputoimistoon asiaan liittyen. Itse aion neuvotella maanantaina perhetyöntekijän kanssa, että josko laitos voitaisiin vaihtaa ennemmin 3-4 kertaa viikossa tapahtuvaan päiväkuntoutuksiin ja sossuperhetyöntekijän käynteihin. Sellainen meille muutenkin määrättiin ja hän aloittaa tiistaina. Exältä ei herunut lainkaan tukea asiaan, vaan hän hoputti mut ja vauvan vastaanottamaan kaiken paskan vastaan.

Onko kellään ollut kokemuksia siitä, että miten on käynyt avohuollon sijoituksessa ja jos menee jakson aikana hyvin, niin onko mahdollista, että 3 kk jälkeen pääsee kotiin tai jakso keskeytetään, jos huomataan, että kaikki meneekin tarpeeksi hyvin?

Olenko sanonut, että olen 30? sanoin, että liikutaan siinä alle 30 vuoden iässä.

meillä aikanaan uhattiin myös perhekuntoutuksella, itselläni tällöin psyykkisiä ongelmia, huoli valtava. Kieltäydyin pelonsekaisin tuntein kaikesta, suunnittelivat jo yhden lapsen huostaanottoa kieltäytymisieni vuoksi. Olin kai niin hysteerinen, että sossu tuli puolitiehen vastaan ja teki päätöksen intensiivisestä perhetyöstä, eli työntekijä muistaakseni 30h/vko kolmen kk:n ajan meillä kotona, mutta koska vetosin muuhunkin elämään, väheni määrä n.3-4 tuntiin viikossa. Tällä lähdettiin liikkeelle, työntekijä kävi meillä yht. 4 kertaa, joista viim. oli yhteenveto, mitä perheellemme kuuluu (eli yht. taisi tulla perhetyötä 14h kaikenkaikkiaan, kun viim. käynti oli lyhyt). Työntekijä totesi että perheessämme kaikki ok ja ls-asiakkuus lopetettiin. Traumat jäi lastensuojelun pelotteista ja mielivallasta, toki olisin itsekin asiat voinut hoitaa fiksummin ja olla yhteistyökykyisempi.

En tiedä kuinka sinun olisi parasta toimia, itse tein väärin, mutta kun on täysin oppositiossa, on vaikea nähdä tilannetta sossun näkökulmasta.

Voimia.

Kiitos hyvästä tarinastasi falling_star! Tarina pisti paljon miettimään, että mitä kaikkea voisi tehdä toisin, jotta elämän saisi raiteilleen tai äitiyden ilon takaisin. Tässä mennään tosiaankin päivä kerrallaan. Aion huomenna tulla niitä hirviöitä vastaan ja puhua tosiaankin mun ajatuksistani ja neuvotella itseni "lievempään rangaistukseen". Toivotaan siis parempaa.

Jos laitokseen joka tapauksessa mennään oli se sitten päiväkuntoutuksena tai ympärivuorokautiskuntoutuksena, niin aion sen jakson päätyttyä hakea oikeuden kautta korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Sillä voin kyllä sanoa, että torstainen tilanne, jossa olin itkun ja hysterian sekainen, on ottanut koville viime päivät. Ihan kuin musta olis viety palanen sielua. Se 3 kk tulee olemaan pelkkää näyttelemistä, sillä omasta tahdosta en sinne missään vaiheessa tai hinnasta ole menossa.