mutta se tuntuu jo ikuisuudelta. Veteen liukenevalta muistolta. Sade pesee maisemaa lumen alta esiin, mutta se on vailla väriä, vailla lämpöä. Juon kahvia hitaasti ikkunan ääressä seisten ja mietin, oliko kaikki tässä vai loimmeko me perustan? Pohjan jolle joskus rakentaa?
Olet aivan omaa luokkaasi. Kaipaan sinua ja kaipaan minua sinun seurassasi.
Olet aivan omaa luokkaasi. Kaipaan sinua ja kaipaan minua sinun seurassasi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
toivottavast viel tulee jatkoa.