I miss you so bad...

tämä, ei loppua vaan alku.

Teinimäistä itsekeskeistä lätinää! Hommaa elämä äläkä syytä toisia tunteistas. Syö puuroa ja mene kasvamaan hetkeksi..

Jadijadijaa.. luotin parhaaseen ystävääni enemmän kuin keneenkään muuhun, mutta mulkku meni tappamaan itsensä kertomatta edes mulle. Revi siitä luottamusta ja huumoria. Stoppas joo, mutta en vikise itsesäälissä jossain mikämikämaassa

Anteeksi nyt vain,mutta eikö tämä ole "ikävä" keskustelu palsta? Tietääkseni tälle palstalle saa tulla kertomaan omista ikävän tuntemuksistaan.Aloittaja on täysin oikealla palstalla puhumassa täysin oikeaan aiheeseen liittyvästä asiastaan.Te muut olette täällä inisemässä ja vinkumassa aloittajalle,vaikka kukaan ei ole teitä pakottanut mitenkään vastentahtoisesti tulla tälle kyseiselle palstalle lukemaan tämän kyseisen kirjoittajan avautumisia.

Ideahan täällä sivustoilla kuitenkin on se,että tänne tullaan avautumaan omista asoista ja oletetaan että löytyy sielunkumppaneita tai jotain sinne päin jotka käyvät elämässään samantapaisia asioita läpi.

Mutta voimme jälleen kerra havahtua siihen,miten paljon idiootteja ihmisiä tämä maailma on täynnä,kun luemme näitä vastauksia mitä tänne on kirjoitettu.Täällä halutaan tuottaa aloittajalle (jolla jo ennestään on huono olo) entistä huonompi olo ja takoa hänen päätään vaan kovempaa tiiliseinää päin.

Eikö maailma olisi paljon parempi paikka elää,jos ihmiset osaisivat vetää yhtä köyttä edes vähän paremmin? Vai voimmeko tästä päätellä,että tämän keskustelun vastaajilla on aloittajaakin huonompi olo,jonka takia ruttaavat heikossa olotilassa olevaa ihmistä syvemmälle kuoppaan.Joka taas kertoo ainakin minun silmissä siitä,että ei taida kyseistä toimintoa harrastavilla ihmisillä olla kovinkaan suurta sydäntä.

Jos ihminen on onnellinen,hän haluaa onnea muillekkin.Täällä viestiketjussa taitaa onnellisuus olla aika vieras käsite.

Tähän vielä laittaisin näin, Ymmärrys oli että pitää pyrkiä poispäin.
ei satuttamista ,vaan ajatus että se on oikein toista kohtaan mitä hän tahtoo.Hän antoi ymmärtää näin, ja näin tulkitsin.

Jos välittää ei halua kostaa, en minä tekisi niin hänelle.
En pahaa sanoisi.

Tämähän ei ole totuutta ,on vain kirjoittelua. Jos olisi se olisi jossain muualla.
Kannattaako näin pitkälle mennä kiusatakseen jotain joka aidosti on rakastanu jotain.

Haluaisin jonkin vastauksen, onko tosi?

Ap. Jos vaikka tulet tuon sanomaan kasvotusten ,niin suurella toden näköisyydellä on sitten paikkansapitävä.

Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin "Sulle ei voi edes kostaa,sillä sun oma elämä on sulle jo kaikkein suurin kosto.Sä et vaan itse tajua sitä... " Jos haluaisin oikeasti kostaa,kostaisin.Enkä todellakaan tyytyisi siihen että hänen oma elämänsä on jo suurin kosto.Sillä se on hänen elämänsä,ja kuten sanoin,hän ei edes itse tajua sitä.Eli toisinsanoen,ei hän ole mitään kostoa saanut,eikä tule saamaakaan.Ainakaan minulta.

Tuo oli vain tapani ilmaista kuinka paljon muhun sattuu.Niin paljon,että käytin sanaa "kosto".Tuo sana on niin tumma ja synkkä.Asia jota kenenkään ei pitäisi harjoittaa,mutta mitä ihmiset tekevät kun ovat todella,todella satutettuja.

Ja nimenomaa,en halua kostaa ihmiselle jota oikeasti rakastan.En halua pahaa ihmiselle kenestä välitän.Toivon hänelle pelkkää hyvää.Jos hänellä olisi elämä aurinkoista,olisin edelleen hänen naisensa.Hänen oma elämänsä vaan on yksi suuri kosto hänen omien tekojensa seurauksena (ei minun),että edes rakkaus ei pidä häntä kasassa.Edes rakkaus ei häntä pelasta.Ainakaan minun rakkauteni.Voin melko varmalla otteella sanoa,ettei valitettavasti kenenkään muunkaan.

Kumpa olisimme tavanneet vuosia vuosia sitten,silloin mun rakkaus olis vielä käynyt lääkerohdosta.Silloin mulle olis vielä voinut kasvaa enkelin siivet jotka olisivat suojanneet häntä.Silloin olisin vielä saanut hänestä hyvän miehen ja terveen parisuhteen.Silloin,kun hän oli vielä tasapainoinen ja ehjä mies.

Turhauttavinta koko touhussa on se,että edelleen mulla on suuri tarve auttaa ja ymmärtää häntä,vaikka tiedän,etten kumpaakaan pysty tehdä.

Heroiini on saatanan keksintö.Se vie sut niin korkealle taivaaseen mutta tiputtaa sut myös syvimpään helvettiin,tarttuen samalla jokaiseen ihmiseen jotka sua rakastavat.Eikä tarvitse olla itse käyttäjä,riittää kun rakastat sellaista ja jäljet mitkä suhun jää on ikuisia.Haavat mitkä tulee on parantumattomia.Kipu ehkä lakkaa joskus,mutta ne ei koskaan katoa näkyvistä.

Jos et itse ole ollut narkkarin kanssa,et voi edes kuvitella mitä elämä sellaisen kanssa voi olla.Pahinta ei ole ne teot,sanat,valheet,pelot,epätietoisuudet...vaan se miten pitkään kestää,ennenkuin pystyt (jos edes pystyt) lähteä ja jättää taaksesi sen ihmisen ketä rakastat.Etkä jätä häntä vain taaksesi,jätät hänet myös oman onnensa nojaan,tietäen että joskus koittaa se päivä kun onni ei enää nojaakkaan vasten.

En maininnut aloitusviestissäni koko tarinaa,mutta noiden "lopeta toi teinimäinen itsekeskeinen lätinä" kommenttien jälkeen päätin hieman avata asiaa tarkemmin.En ole teini,en itsekeskeinen,enkä todellakaan lätise.Olen käynyt elämässäni rankan vaiheen ja halusin tulla hieman avautumaan asiasta,mikä ehkä oli virhe,intternet kun ei välttämättä ole se fiksuin paikka hakea ymmärrystä.

Mitä tästä opimme? -Älä rakastu väärään ihmiseen.Ja koska emme voi valita keneen rakastumme,emme toisinsanoen oppineet tästä yhtään mitään.