Suomessa ei arvosteta vanhuksia

Valitettavasti näin on. Silloin tällöin mediassa kerrotaan ikävistä tapauksista. Kuten tämäkin:
" Yksin asuvanoin 80-vuotias liikuntavammainen mies sai sairaskohtauksen kotonaan.
Kohtauksen seurauksena mies kaatui. Osittaisen halvauksentakia hän ei pystynyt nousemaan ylös eivätkä käsivoimat riittäneet siihen, että hän olisi pystynyt raahautumaan puhelimeen. Avunhuudot eivät kuuluneet naapuriin. Vanhus makasi asuntonsa lattiallareilut kolme vuorokautta. Tilanne ratkesi vihdoin, kun ruokakaveri ihmetteli, miksi mies ei tule suömään ja kertoi asiasta ruokapalvelun henkilökunnalle. Lähes kolme vuorokautta syömättä ja juomatta. Voi vaan kuvitella mitä on ajatuksissa ollut.

Minulla on ihan omakohtainen kokemus asiasta. Olin laittanut perunat kiehumaan ja tein pöydän ääressä salaattia, kun yhtä äkkiä huimasi, istahdin tuolille. Tuntui kuin kaikki keittiön kaapit kaatuisivat päälleni ja odotin kipua ja rytinää. Herättuäni huomasin makaavani lattialla, perunat kiehuivat hellalla. Yritin nousta, mutta tuli valtava pahoinvointi ja oksensin. Hätähän siinä tulee. Puhelin oli olohuoneessa ja pää ei antanut nousta ylös. Onneksi oli käsivoimat ja vedin itseni olohuoneeseen puhelimen luo. Soitin tyttärelleni. Hän ei vastanut. Hätä. Mutta onneksi tyttäreni sitten pian huomasi, että olin soittanut ja pirautti minulle. Olin kuulema möngertänyt jotain, josta ei saanut selvää. Onneksi purskahin itkuun, joten tytäreni arvasi, että jotain on pielessä ja soitti ambulanssin.
Meitä yksineläjiä on paljon.

Olen pohtinut tuota arvostusasia. Mistä johtuu, että emme arvosta vanhusta - vanhuutta, ja se on kuiten meidän kaikkien kohtalo ja hyväksyttävä.

Onko vika nuoruutta palvovassa yhteiskunnamme? Viisikymppinen jäädessään työttömäksi, hän harvoin pääsee enää työsuhteeseen.

Onko arvostuksen mitta tuottavuus?

Vanhuksia tulisi käsitellä ja kuulla yksilöinä. Ikä ei vähennä ihmisen oikeutta määrätä itsestään ja elämästään.

även samma på svenska

Monasti vanhempi ihminen on tuottavampikin kun nuori. Ikä ei ole tärkein asia, Nuoria en silti halua mollata, meidän lapsia ja lapsenlapsia ne ovat. Miten kukin olemma kasvattaneet. Kun eläkkeelle jäämmä niin se on ansaittua.