Pitääkö olla huolissaan jos 1v 4 kk vanha lapsi ei vielä puhu?
Ei sano äitiä ,eikä muutakaan.
Ei sano äitiä ,eikä muutakaan.
Milloin pitää tulla puhetta?
abcdefgh ää
11191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksittäisiä sanoja alkaa tulla noin vuoden iässä ja 1v6kk iässä odotellaan jo lauseita, mutta kaikki lapset eivät kulje saman kaavan mukaan. Jos lapsi on poika, puhumattomuus 3-vuotiaanakaan ei ole mitenkään hirveän harvinaista.
Sanoisin että ala houkutella lasta kaikin tavoin puhumaan. Jos hän haluaa jotain, hänen on sanottava jotain, mitä tahansa.
Huudolla tai osoittelulla tai muulla kehon kielellä ei saa saada asioita.
Lapsi puhuu kun hän kokee että hänen tarvitsee tehdä se.
Jos et kannusta häntä puhumaan tai "pakota" häntä puhumaan koska hänen tarvitsee tehdä se, lapsi ei myöhemminkään meinaa oppia puhumaan.
Ja vaikka sinä ymmärtäisit lasta ilman puhettakin, tämä maailma nyt vaan on sellainen paikka jossa on osattava ilmaista itseään sanoin.
Älä tee lapsellesi karhunpalvelusta palvelemalla häntä liian helposti ja sallimalla hänelle sellaista joka aiheuttaa myöhemmin hänelle ongelmia!
Jos et sinä patista lastasi tekemään asiat jotka hänen kuuluu tehdä, maailma kyykyttää hänet tekemään ja oppimaan ne kantapään kautta myöhemmin 100% varmasti. Näistä sitten on seurauksena masennukset, syrjäytyneisyydet, erilaisuuden tunteet, epäsosiaalisuus, itsemurhat... Et kai toivo lapsellesi tällaista? Helpompi on ehkä olla hieman "vaativa tai epäystävällinen äiti" lapselle. Sinä tiedät mikä hänelle on parhaaksi. Lapsi ei voi sitä vielä tietää.
Jos kaipaat apua ja tukea, kysy rohkeasti neuvolasta uudestaan ja uudestaan apua ja tukea tähän. Ne ovat siellä välillä vähän pökkelöitä, kiireisiä ja ymmärtämättömiä auttamaan, mutta vaadi (sinulla on oikeus), mutta ole sinne päin ystävällinen ja kerro että sinulla on hätä tämän asian kanssa, niin kyllä saat apua.
Voit myös lainata kirjastosta kirjoja lapsen puhumaan opettamisesta, tai kysy jostain kirjakaupasta.
Jos olet hiljainen äiti, lapsi kokee ettei hänenkään tarvitse puhua. Puhu aina kun mahdollista.
Kun vaihdat vaippaa, kerro lapselle että "nyt äiti vaihtaa sinulle vaipan", toista sitä vaikka useita kertoja ja hymyile välissä, juttele mitä tahansa, on tutkittu että lapsi ymmärtää paljon enemmän kuin antaa ymmärtää. Kun laitat hänet syöttötuoliin sano "nyt minä laitan sinut tähän istumaan niin saat ruokaa (lapsen nimi)", kun puet hänelle vaatteita, kerro mitä olet tekemässä "nyt laitetaan paita päälle, äiti laittaa käden hihaan, noooin" ja niin edelleen.
Jos lapsi äännähtää sinulle vastaukseksi, vastaa hänelle aivan kuin olisit ymmärtänyt mitä hän sanoo, keksi joku asia vastaukseksi, vaikkapa "ahaa, niinkö", "voi niinkö sinä sanot", "jutteletpa hienosti äidille".
Jos lapsi haluaa jotain, kysy mitä hän haluaa. Alussa riittää että hän äännähtää jotain. Jos ei äännähdä, ole muka ymmärtämättä ja kerro lapselle "äiti ei nyt ymmärrä, mitä sinä haluat, maitoa? (tai mitä asia sitten koskeekin)" jos lapsi vastaa tähän äännähdyksellä, voi maidon antaa. Sen jälkeen voi rallatella oikean sanan alkutavua, vaikkapa "mam-mam-mam-mam-mai-toa, maitoa!" jos lapsi sanoo jotain sinne päinkin, kehu aivan valtavasti: "hyvä tyttö/poika, tosi hyvin sanottu, mai-toa, mammammammam-maitoa!" kyllä se siitä.
Lapsi tekee niitä asioita joista häntä kehutaan, kehuja on toistettava todella säännöllisesti ja kärsivällisesti. Samoin lapsi oppii mitä ei saa tehdä, on vaan uudestaan ja uudestaan kerrottava ja kiellettävä.
Puhu lapselle kahden-kolmen sanan lauseita aina kun mahdollista, hitaasti ja selkeästi. Se kannustaa lasta siihen, että puhe on helppo oppia. Äänensävyjäkin voi käyttää ihan ylikorostaen, vaikka se naurattaisikin itseä. Esim. "Tule, mennään nuk-ku-maan", "Ei saa ottaa tätä, anna (tavara) tänne", "Kii-tos", "Onko näl-kä, onko sinulla näl-kä", "onko kak-ka, vaihdetaanko vaip-pa, vaihdetaan vaippa", "Haluatko sy-liin, tule äi-din sy-liin", "olet ra-kas, äi-ti rakastaa (lapsen nimi) jne.
tosissasi? Ei ole mitään ihmeellistä ettei tuossa iässä sanoja vielä tule.Esikoiseni sanoi eka sanan 1,5 v eikä kukaan ihmetellyt mitään.En todellakaan antaisi neuvoja missä lapsen puhumattomuuden takia äidin täytyy heittäytyä epäystävälliseksi tai sellaiseksi ettei lastaan ymmärtäisi.
Ooot sairas ohjeittes kanssa...!
Ei todellakaan ole mitään hätää jos ei lapsi puhu tossa iässä. Meillä lapsi on alkanut höpiseen alta vuoden iässä, mutta lähes saman ikäinen serkku ei puhu vieläkään yli vuoden ikäisenä ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Lapset kehittyy eri tahtiin, eikä kannata olla huolissaan. Joten nou hätä aloittajalle, kyllä ne sanat kerkee tuleen vielä moneen kertaan ja kohta ei enään hiljaa haluta ollakkaan.
olin aika tosissani. ei tarvitse olla epäystävällinen, mutta noin olen toiminut ja lapseni ovat todella sosiaalisia ja sinut saman ikäisten joukossa ja tekevät helposti kavereita ja usein ovat muutaman kaverin kanssa sitten läheisempiä. Itse olin tosi ujo ja hiljainen ja kärsinyt siitä lapsena, en tiedä onko asialla tekemistä mutta esikoiseni innostamana olen samalla tavalla sitten opettanut kaikkia. Ajattelin josko tuosta olisi jotain apua muillekin.
En halunnut olla epäystävällinen vaan pikemminkin kannustava ja tarjota neuvonpoikasen, kun aloittaja on selvästi hieman huolissaan kun tänne uskaltautuu kirjoittamaan asiasta vaikka täällä on välillä aika teräviä mielipiteitä tarjolla. Kyllä kaikki ihmiset varmaan oppivat puhumaan, mutta toisille kehittyy laajempi sanavarasto kuin toisille ja olen sitä mieltä että tieto kasautuu tiedon päälle, tässäkin. En preppaa lastani muuten mitenkään, mutta sanallinen kommunikointitaito on aika ykkönen. :) Samoin kuin empatia ja rakkauden osoittaminen tietysti. Että rajansa kaikella puhumaan kannustamisella, mutta vähän täytyy patistella, ainakin minun lapsiani.
Tämä pelkästään oma mielipiteeni. Jokainen tehköön oman halunsa mukaan, tietysti. On hyvä että maailmassa on erilaisia ihmisiä ettei kaikki ihan samasta muotista olla, lapsetkaan. :)
Tuli nyt vielä mieleen tarkentaa että ilman perustarpeita lasta ei TIETENKÄÄN pidä jättää! Luin tuon tekstini uudestaan ja totesin että tuon voi ymmärtää kyllä väärinkin.
Siis hyvällä nuo kirjoitin, muuten en menisi ihmistä neuvomaan kun en halua neuvoja ihmisille tuputtaa mutta näin incognito, lukee ken tahtoo.
Eli niin, että jos sitä puhetta ei tule niin eihän lasta voi jättää vaikka ilman juotavaa kokonaan. Tietenkään! Mutta niin että noin periaatteessa ei heti ymmärrä muka että mistä on kyse jos lapsi ei viitsi sanoa mitään vaan yrittää vaikka huudolla ja itkulla ja kiukuttelemalla saada jotain jatkossakin.
Ainakin meillä on sen verran itsepäiset (ja hemmotellut) lapset että mielellään huudolla tai pienen pienellä eleellä vihjaten haluaisivat mitä milloinkin. Itse syyllistyn helposti paapomaan ja täyttämään kaikki lasten tarpeet kun vähän vinkkaavat, ilman sanojakin.
Tehkää te miten parhaaksi näette. Luulen että useimmat äideistä itse ymmärtävät mikä on parasta omalle lapselle.
Vielä sitten noista tavujen rallatteluista, koen että ne ainakin ovat auttaneet lapsiani oppimaan puhumaan. Hahmottavat sanan jotenkin paremmin kun olen alkutavua toistellut. Heillä on puhe alkanut siitä että ovat sanoneet sanojen ekoja tavuja.
Ja tosiaan, murehtimasta voi lakata.
Kaikki suomalaiset ovat tainneet oppia ennemmin tai myöhemmin puhumaan. :)
Mitäs kun lapsen ensimmäinen sana on Mummo??
Esikoiseni puhui jo 1 v 7 kk iässä selvästi ymmärrettävästi lauseita, mutta kuopus sanoi jonkun pikku sanan vasta 2 v ja alkoi puhua vasta 2,5 v. Hän sen sijaan alkoi kävellä ja juostakin 9 kk iässä. Neuvolassa sanottiin, että jos lapsi ei puhu 2,5 ikään mennessä, niin käy puheterapeutilla. Toiset lapset alkavat sanoa sanoja, toiset odottavat hiljaisina kunnes puhuvat suoraan kokonaisia lauseita. Vaikka lapseni alkoi puhumaan vasta 2,5 v iässä niin nyt 4 v hänellä on valtavan monipuolinen sanavarasto.
Lapsi puhuu, kun on siihen valmis. Lapset kehittyvät eri aikatauluilla.
Yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Puheen kehitykseen voit vaikuttaa puhumalla lapselle paljon, lukemalla hänelle, laulamalla ja loruttelemalla. Lapsi oppii esimerkistä. Tarkkaile myös, kuuleeko hän normaalisti.
Eikös Einstein ollut 4vuotias oppiessaan puhumaan. Jokainen kehittyy lmaan tahtiin.
Mutta vaikuttaa se vanhempien sosiaalisuuskin tähän. Jos vanhemmat hiljaisia ja lapsi on paljon hiljaa olevien seurassa, ei välttämättä ole sanojakaan mitä opetella. Kyllä tällaisiakin lapsia tiedän muutaman oman lapsen kavereissa. Ovat hiljaisia ja vähän ujoja edelleen. Itse puolustan omaa kantaani ehkä omista kokemuksista lähtöisin, koska itselleni asia on ollut aika kipeä ja olen kärsinyt ujoudesta ja siitä että aina olen pienenäkin ollut hiljaa, tosi paljon sitten kouluikäisenä, sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulin. Sitten vasta aikuisena olen osannut tarttua härkää sarvista. Nykyään toivon että äitini olisi vähän enemmän kiinnittänyt minuun huomiota ja patistanut puhumaan, ja nimenomaan rohkaissut puhumaan.