Summasummarum:
Valtion rahoista uutisoidessa, media keskittyy pienten yksittäisten asioiden ruotimiseen ja suuri yleisö ei näe koko budjetin "isoa kuvaa" josta todellisuudessa pitäisi puhua ja keskustella. Yksikään puolue ei halua ottaa vastuuta kontolleen isojen suunnanmuutosten ajamisesta vaan keskittyvät (käytetään nyt sitä sanaa "populismi") jauhamaan yksittäisen kyläkoulun säilyttämisestä takahikiällä koska iltapäivälehtien toimittajat haluavat tehdä sellaisista asioista juttuja.
Puolueiden kannatuksen suuntautuminen perustuu pitkälti siihen, mitä lehtitoimittajat uutisoivat yksittäisten puolueiden edustajien tai muuten puolueeseen kytköksissä olevien henkilöiden rötöksistä ja muista töppäilyistä sen sijaan, että tiedettäisiin yhtään puolueiden ohjelmista, tavoitteista ja tehtäisiin kannatuspäätöksiä sen perusteella.
Peruskansalainen ei tiedosta tai jaksa seurata todellista yhteiskuntapolitiikkaa ja siksipä meillä äänestetään entisiä urheilijoita, malleja, iskelmätähtiä ja muita "turhia julkkiksia" kun ne ovat tuttuja -> pätevyydestä tai luottamuksellisuudesta tehtävään välittämättä.
Suomi nyt ja lähitulevaisuus:
Globalisaatio ja liittovaltiokehitys EU:ssa johtaa meidät lopulta siihen, että työläisemme yrittävät kilpailla Kiinalaisen ja Vietnamilaisen rinnalla kustannustehokkuudessa maailman markkinoilla. Korkeasti koulutettu työvoima ja korkean teknologian osaaminen karkaa Suomesta muualle. Meistä tulee EU:n liittovaltion syrjäinen pohjoinen "tukkijätkien" korpi jonne keskieuroopan turistit tulevat talvella katselemaan revontulia ja silittelemään poroja tunturin reunalla samalla Pietarista tulleiden Venäläisten uusrikkaiden mökkeillessä etelässä. Sosiaalidemokratian hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa ja Nokiavetoinen huipputeknologia on pian muisto vain menneestä kun pataljoonan verran työläisiä astuu kortistoon vielä työssäolevien verorahoilla elätettäväksi viikottain. Suomineito näivettyy ja kuivettuu kuppaamalla itsensä kuiviin veroillansa kun mikään puolue ei uskalla ottaa poliittista taakkaa harteilleen ja vapauttaa loput valtiomonopolit kilpailulle, tehdä rajut muutokset koko sosiaaliturvajärjestelmään ja muuttaa Suomen verotusmalli keskieurooppalaiselle tasolle. Mitä puolueet ja heidän edustajat hallituksessa eivät nyt tee - sen tekee sitten myöhemmin päättäjät euroopassa heidän puolestaan ollessamme liittovaltiossa - kuvailisin sitä tulevaisuuden "kaikkien pakkoliitosten äidiksi".
"Historialla on tapa toistaa itseään" sanoi jo peruskoulussa opettaja ja tämä pitänee hyvin paikkansa. 1914-1918 ylin päätösvaltamme oli myös muualla, vaikkakin jonkinlainen autonomia meille olikin suotu. Maailmansodan aiheuttama talouskriisi aiheutti sotatalouden romahdettua massatyöttömyyden, rahanarvon romahduksen, ruokatarvikkeiden loppumisen ja nälänhädän. Tämä johti suomalaiset sisällisotaan samaan aikaan kuin muualla maailmassa myös kuohui.
100 -vuoden sykli saattaa hyvinkin uusiuta jälleen. Globalisaation myötä entistä enemmän todellinen valta on pankeilla- ja rahoituslaitoksilla. Uusi kriisi saattaa hyvinkin syntyä Yhdysvaltojen jättimäisen velkakuplaan perustuvan talouden romahtaessa. Se pärjää joka keksii, miten pystyy selviytymään kun kädessä olevalla rahalla ei olekaan enää mitään arvoa kun astut kauppaan? Jos tulevasta vielä joku sukupolvi jälkeen tänne jää, he muistelevat varmasti aikaa historiantunnillaan "EU:n sortovuosien ja valtiollisten velkakuplien puhkeamisen aikakautena".
Politiikassa puhumisen aika on ohi. Em. seikat osoittavat - ettei poliittinen mediavetoinen demokratiajärjestelmämme johda Suomessa sosiaaliturvan ihmemaan pelastavaan lopputukseen vaan ennemminkin hitaaseen näivettymisen aikakauteen joka pahimmillaan johtaa 1918 uusintaan. Nyt kauaskatseinen yksilö ja sellainen ns. "selviytyjätyyppi" katsookin tulevaisuuttaa em. "pahimman skenaarion" näkökulmasta ja alkaa valmistautua hätämuonien, varusteiden ja erilaisin selviytymissuunnitelmien pohjalta siihen hetkeen kun olemme vain kolmen aterian päässä anarkiasta.
"Si vis pacem, para bellum"
Valtion rahoista uutisoidessa, media keskittyy pienten yksittäisten asioiden ruotimiseen ja suuri yleisö ei näe koko budjetin "isoa kuvaa" josta todellisuudessa pitäisi puhua ja keskustella. Yksikään puolue ei halua ottaa vastuuta kontolleen isojen suunnanmuutosten ajamisesta vaan keskittyvät (käytetään nyt sitä sanaa "populismi") jauhamaan yksittäisen kyläkoulun säilyttämisestä takahikiällä koska iltapäivälehtien toimittajat haluavat tehdä sellaisista asioista juttuja.
Puolueiden kannatuksen suuntautuminen perustuu pitkälti siihen, mitä lehtitoimittajat uutisoivat yksittäisten puolueiden edustajien tai muuten puolueeseen kytköksissä olevien henkilöiden rötöksistä ja muista töppäilyistä sen sijaan, että tiedettäisiin yhtään puolueiden ohjelmista, tavoitteista ja tehtäisiin kannatuspäätöksiä sen perusteella.
Peruskansalainen ei tiedosta tai jaksa seurata todellista yhteiskuntapolitiikkaa ja siksipä meillä äänestetään entisiä urheilijoita, malleja, iskelmätähtiä ja muita "turhia julkkiksia" kun ne ovat tuttuja -> pätevyydestä tai luottamuksellisuudesta tehtävään välittämättä.
Suomi nyt ja lähitulevaisuus:
Globalisaatio ja liittovaltiokehitys EU:ssa johtaa meidät lopulta siihen, että työläisemme yrittävät kilpailla Kiinalaisen ja Vietnamilaisen rinnalla kustannustehokkuudessa maailman markkinoilla. Korkeasti koulutettu työvoima ja korkean teknologian osaaminen karkaa Suomesta muualle. Meistä tulee EU:n liittovaltion syrjäinen pohjoinen "tukkijätkien" korpi jonne keskieuroopan turistit tulevat talvella katselemaan revontulia ja silittelemään poroja tunturin reunalla samalla Pietarista tulleiden Venäläisten uusrikkaiden mökkeillessä etelässä. Sosiaalidemokratian hyvinvointiyhteiskunnan mallimaa ja Nokiavetoinen huipputeknologia on pian muisto vain menneestä kun pataljoonan verran työläisiä astuu kortistoon vielä työssäolevien verorahoilla elätettäväksi viikottain. Suomineito näivettyy ja kuivettuu kuppaamalla itsensä kuiviin veroillansa kun mikään puolue ei uskalla ottaa poliittista taakkaa harteilleen ja vapauttaa loput valtiomonopolit kilpailulle, tehdä rajut muutokset koko sosiaaliturvajärjestelmään ja muuttaa Suomen verotusmalli keskieurooppalaiselle tasolle. Mitä puolueet ja heidän edustajat hallituksessa eivät nyt tee - sen tekee sitten myöhemmin päättäjät euroopassa heidän puolestaan ollessamme liittovaltiossa - kuvailisin sitä tulevaisuuden "kaikkien pakkoliitosten äidiksi".
"Historialla on tapa toistaa itseään" sanoi jo peruskoulussa opettaja ja tämä pitänee hyvin paikkansa. 1914-1918 ylin päätösvaltamme oli myös muualla, vaikkakin jonkinlainen autonomia meille olikin suotu. Maailmansodan aiheuttama talouskriisi aiheutti sotatalouden romahdettua massatyöttömyyden, rahanarvon romahduksen, ruokatarvikkeiden loppumisen ja nälänhädän. Tämä johti suomalaiset sisällisotaan samaan aikaan kuin muualla maailmassa myös kuohui.
100 -vuoden sykli saattaa hyvinkin uusiuta jälleen. Globalisaation myötä entistä enemmän todellinen valta on pankeilla- ja rahoituslaitoksilla. Uusi kriisi saattaa hyvinkin syntyä Yhdysvaltojen jättimäisen velkakuplaan perustuvan talouden romahtaessa. Se pärjää joka keksii, miten pystyy selviytymään kun kädessä olevalla rahalla ei olekaan enää mitään arvoa kun astut kauppaan? Jos tulevasta vielä joku sukupolvi jälkeen tänne jää, he muistelevat varmasti aikaa historiantunnillaan "EU:n sortovuosien ja valtiollisten velkakuplien puhkeamisen aikakautena".
Politiikassa puhumisen aika on ohi. Em. seikat osoittavat - ettei poliittinen mediavetoinen demokratiajärjestelmämme johda Suomessa sosiaaliturvan ihmemaan pelastavaan lopputukseen vaan ennemminkin hitaaseen näivettymisen aikakauteen joka pahimmillaan johtaa 1918 uusintaan. Nyt kauaskatseinen yksilö ja sellainen ns. "selviytyjätyyppi" katsookin tulevaisuuttaa em. "pahimman skenaarion" näkökulmasta ja alkaa valmistautua hätämuonien, varusteiden ja erilaisin selviytymissuunnitelmien pohjalta siihen hetkeen kun olemme vain kolmen aterian päässä anarkiasta.
"Si vis pacem, para bellum"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.