25 vuotta sitten kävin siellä viimeks.
Sillon ei ennää tehny kippeetä,ihmetys ja takaraivossa tuntunut ahistus vaan.Kiertelin tuttuja lapsuuven ja nuoruuven paikkoja.Jostaki tuli hyviäkin fiiliksiä ja meleko paljon! Torilla tavoitin taas sen ihanan,mukavan tunteen!
Jos vastaan olis tullu takavuosien tuttuja,silloin olis todellakin riittäny rohkeus pysähtyä ja kysellä kaikenlaista.Mutta ei kettään.Tai sitten ei vaan tunnistettu toisiamme.
Siperia on opettanu vuosien varrella.Minua ainaki.Enää en alistu hiljaa.
Ehkä ens kesänä näytän lapsilleni synnyinseutujani ylpeänä.
Sillon ei ennää tehny kippeetä,ihmetys ja takaraivossa tuntunut ahistus vaan.Kiertelin tuttuja lapsuuven ja nuoruuven paikkoja.Jostaki tuli hyviäkin fiiliksiä ja meleko paljon! Torilla tavoitin taas sen ihanan,mukavan tunteen!
Jos vastaan olis tullu takavuosien tuttuja,silloin olis todellakin riittäny rohkeus pysähtyä ja kysellä kaikenlaista.Mutta ei kettään.Tai sitten ei vaan tunnistettu toisiamme.
Siperia on opettanu vuosien varrella.Minua ainaki.Enää en alistu hiljaa.
Ehkä ens kesänä näytän lapsilleni synnyinseutujani ylpeänä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oikein ymmärtänyt kirjoituksestasi, olitko hyvilläs vai pahoillas?
Kyllähän 25 vuodessa ihminen vanhenee ja muuttuu muutenkin, ja kuuluu vissiin asiaan, että tuntuu et kaikki oli ennen paremmin. Kyllä sitä aikaa kaipaa, kun esim. ravintiloihin jonotettiin ja kaikki oli tuttuja keskenään, siis oltiin nuoria! Voi, miten monet hauskat pidettiin torin laidassa "Kierikan laivalla", ihan päiviäseen aikaan, samalla seuraten torielämää! :)
Onhan S:linna kaunis ja melko turvallinenkin paikka asustaa, mutta välillä kyllä kaupungin tylsyys ja tapahtumien puute ahdistaa! Mukavaa kesän odotusta vaan kaikille ja (yritetään!) hymyillään, kun tavataan!