Jos on huono päivä,pitää vai ajatella,että joskus on varmasti ollut vielä huonompi.
Ihmisen elämä on lyhyt,siihen mahtuu paljon mutta aina siihen liittyy myös luopumista. Kun pääsisi kunnolla keväseen,meikä toiveena ja silmissä ihan
ilo välähtää. Kevään valo saa meidät heikommatkin liikkeelle,nostaa iloa pintaan
ja vaikka lentoonkin. Toivotaan vielä muutama rapsu viikko,tarkoitan kengän alla natisee pieni pakkanen. Valoa lisääntyy joka päivä lisää... toivotteli heta.-
Ihmisen elämä on lyhyt,siihen mahtuu paljon mutta aina siihen liittyy myös luopumista. Kun pääsisi kunnolla keväseen,meikä toiveena ja silmissä ihan
ilo välähtää. Kevään valo saa meidät heikommatkin liikkeelle,nostaa iloa pintaan
ja vaikka lentoonkin. Toivotaan vielä muutama rapsu viikko,tarkoitan kengän alla natisee pieni pakkanen. Valoa lisääntyy joka päivä lisää... toivotteli heta.-
Vastaukset 28
Vanhimmat
Noin voi hyväst aatella kun vielä omin avuin aamulla petistä aamupuurolle saa lorvehtia. Ei ole enää niitä palokuntaäijän lähtöjä, että kiitävässä autossa puraset juustisämpylin ja energiajuoman.
Kivuton on tämäkin usvainen ja hämärä päivä ollut. Sitä ei moni ikääntynyt voi itsestään sanua. Toinen juhlan aihe on hyvien yöunien riittäminen. Päivän velmuilee miten vemuilee.
Tosi on, kyllä oma mieli on se ratkaiseva tekijä kun vaan muistaa olla kiitollinen siitä hyvästä, ettei tarvitse suorittaa jatkuvasti, vaan ylläpitää päivittäistä ohjelmaa ruoka-aikoineen ja välttämättömien puuhien läpiviemistä.
Sitten kun into iskee menemisiin ja hankintoihin, on taas uutta järjestelemistä ja iloa.
Jotakin mieluista haluan joka päivälle, joko lukemisen tai netissä tutkimista. aamupäivällä eksyin Eremitasin taidemuseoon ja aika meinasi loppua, kun piti kaupungille lähteä.
Ostin apteekista tuon glu ja pro (diebetes) testin ja negativiset oli kummatkin. Teen sen pari kertaa vuodessa kun siskolla on
kakkostyypin diabetes. Painoa tarkkailen ja odotan oikein puutarhatöiden alkamista, siinä päivittäin saa kivaa hyötyliikuntaa.
Pärjäillään kevään odotuksessa!
Mikä tauti meidän ikäsille ,yht"äkkiä on tullut,ei yksikään ketju,mistä olisi hyvä
jatkaa edellistä kirjoittajaa asiallisella linjalla menee vain ala-asteseksi höperöinniksi.. Eihän millään Sini-Sirkku Susanna Liisa jaAnlis me yhdessä uskota, että kaikki olisi tullut sekopäisiksi, miinuksia ja jonnin joutavaa höpöä
saadaan kirjoitettua.
Mehän vaihteeksi voitais kirjoitella,elämän iloista ihmissuhteista-ihmisistä
ystävistä yleensä.----Lemmikeistä -romanttisista mitä mies ja nainen voi toisilleen tehdä tai olette tehneet. Miehetkin kirjoitelkaa romanttisia-asiota
me kaikki haluamme kevät väsymykseen kaks-lahkeisten piristystä.....
Ajatellaan ei me olla vanhoja.....
Eihän me vanhoja ollakaan.
Tyttäreni kerto joitakin vuosia sitten anoppinsa äidistä, joka oli vanha ja terve, mutta tietysti väsynyt, tuli silti itse toimeen, kun lapsien perheet kävivät häntä katsomassa ja hoitivat hänen asioitaan. Kaikkien kauhuksi mummu meni itse pieneen operaatioon sairaalaan ja oli teillä tietymättömillä kaksi päivää. Koko lapsikatras hätäili ja soitteli toisilleen huolestuneena.
Kyllä olivat helpottuneita kun asia selvisi.
Kysyin, minkä ikäinen tämä mummu oli. "No ainakin 80 vee", sanoi tytär.
Muistutin häntä pari päivää sitten tästä episodista. Kuinka huolestuneita oma jälkikasvuni olisi minusta, jos olisin kadoksissa kaksi päivää.
Hän nauroi, mokomakin.
Kuuluuko Hetan juhlapäiviin tuokin boikottialoitus. Jos kuuluu niin ei kovin käheät juhlat sitten.
kuule, ei pilata hyvää juhlaa- Itse voisin leipoa jotain hyvää huomiseksi ystävänpäiväksi, mutta taidan tyytyä laihialaiseen unelmatorttuun.
Teidän takia -minua asia ei mitenkään liittynyt.Inhosin teidän kapinaa Hnen kanssa ja rohkeampana esille sen toin......
olen kiitokseni saanut ,jopa onL uotsin apu työksi pyytäneet-kiitin kunniasta,mut alennu en ainakaan,kun vielä jotain jären hiventä on päässäni........
Mitä iloa olisi oikeista juhla-ajoista, jos juhlaa olisi aina?
Kyllä minulle oikea arkikin kelpaa.
Romantiikkani on minun ja mieheni välinen asia, ei muiden.
Kuinka meistä vanhoista on niin kauhea kateelliseksi tullut. Jos joku kirjoittaa
ylitsevuotavan asiallista sanomaa,niin heti kateellinen syömässä..
Voi raukat ,kun Teillä ei ole omaa elämää.
Näi iltapäivän saapuessa varmaan on suolet tiukoilla.
Varmaan ystävyys on syventynyt,niin monien sanojen myötä..
Hyvää Ystävänpäivää!
Ihmisen elämään mahtuu monta vaiherikasta jaksoa,mut nyt on vain se jakso,missä odottelemme mikä päivä on viimeinen..
pitkä ikäisin ei ole hän,joka on elänyt lukuisimmat vuodet,vaan hän joka on tuntenut syvimmän elämän.....
Joka päivä on juhlapäivä näin eläkeläisellä. Se on vain asennoitumiskysymys.
Olin tänään luistelemassa lapsenlapsen (24v) kanssa. Lähtiessä laitoin makaronilaatikon uuniin ja eilen jo tein mansikkakiisselin. Kylläpä ruoka maistui, kun palasimme ulkoa sisälle.
Myöhemmin keitin kahvit ja väkersin taas laskiaispullat, joten kyllä ihan juhlalta on tuntunut.
Lapsi lähti jo omiin touhuihinsa ja me vanhukset jäimme tänne perjantai-iltaa viettämään.
Juuri äsken loppui jääkiekko-ottelu Ruotsi-Sveitsi 1-0-tilanteeseen. Sai taas Kuningas aihetta juhlia.
Onkohan meidän ainoa mitali tuo Ennin hopea. Se onkin sitten oikein arvomitali.
Mikä on sinun elinvoimasi, tasapainoisuutesi ja nuoren-oloisen liikuntakykysi salaisuus. Jaksat ja osaat vaikka mitä, luen aina usein myöhäisimmän kirjoituksesi yön jo kääntyessä toiselle vuorokaudelle, aamulla tai aamuyöstähän luen, kun itse illantorkku olen aina ollut.
Hyviä vointeja edelleen sinulle ja miehellesi toivotan!
Suurin voiman ja ilon antaja on positiivinen ajatus. Joka nyt ehkä luodaan palstalle,
uuden johdon myötä. Ainakin tuntuu siltä, kun palsta kirjoittelu olisi rauhoittunut hyvään suuntaan. Toivon kaikille meille voimia uuteen alkuun,unohdetaan menneet.
Uudet kujeet esiin ja idearikasta kevättä,menemme vaikka uittamaan jalkoja tonne
kala-altaaseen,kun kala syövät kuivaneen vanhan ihon pois ja saadaa siloiset jalat.
Sain kokea sen lanzarotella...heippa heta.
Voi merihuisku, mihin kala-altaaseen jalkoja uittamaan? Pitäisikö matkustaa Kanarialle, tai johonkin muuhun etelän lomakohteeseen? Meillä ei ole suunnitelmissa matkaa ennen kesää, jolloin poikamme tulee kotimieheksi. Tyttärestä miehineen ei ole eläinyen hoitajana apua, sillä heillä on kaksi uroskoiraa.
Romantiikasta en puhua pukahtaisi, en ainakaan sen tyylisestä "mitä mies ja nainen voivat toisilleen tehdä". Kinastella voimme sujuvasti, mutta eihän se taida kuulua romantiikan piiriin.
Kevään ja kesän odotus on innostavaa ja innoittavaa. Multasormea alkaa syyhyttää viimeistään kuukauden kuluttua, ja silloin ilmaantuvat taimitörpöt ikkunalaudoille.
Mitä vanhuuteen ja vanhenemiseen tulee, niin alan olla melko ikääntynyt. marraskuussa tulee matkamittariin 73. Muuten, mukava syntymäpäivä(numerot) minulla 4.11.1941.
Kiitos kysymästä. Yritän vain pysyä liikkuvana, jotta mahdollisimman myöhään joutuisin tuonne sängynpohjalle makaamaan. Siksipä yritän nauttia joka päivästä, kun vielä joten kuten voin sen tehdä. Yritän myös miestäni saada iltalenkille, mutta on osoittautunut hieman hankalaksi. Hän harrastaa kylläkin päivisin erilaisia liikuntamuotoja.
Kiitos toivotuksista. Niitä ei koskaan saa liikaa. Samoin sinulle parasta mahdollista vointia ja mukavia keväisiä päiviä, sillä siltähän nämä säät nyt tuntuvat.
Yritin vastata Perämies ykköselle, mutta luiskahti jostakin syystä ihan perälle. Liekö tuo nimimerkki vaikuttanut asiaan.
Palaan vielä tuohon jalkojen uitteluun noissa kala-altaissa. Katselin tuota toimitusta vierestä ja näytti kyllä melko inhottavalta. En kyllä varpaitani sinne upottaisi.
Rohkea tyttö tuo Merihuisku, kun uskalsi tuon tehdä.
Ottaisin näitä kalannäykkimishoitoja, ellen olis niin heikkarin juoppo. Alan heti laskemaan montako litraista Tapsapötikkää niilläkin euroilla saisi. Vaarattomiahan ne näykkijäkalat oovatten.
Isojen avohaavojen hoidossa sairaaloilla on kärpäsentoukkaviljelmiä. Ne ihme kyllä ovat bakteerivapaita itse; syövät haavoista ne sairaspöpöt mäkeen. Olen kuullut, ettei samoja toukkia käytetä kahta kertaa.
Ja että vaikeissa ripulitapauksissa ruiskutetaan tiettyjä ulosteita niihin potilaisiin. Kaikki se on kokeiltu, mutta hoito tepsii.
vanhat konstit
Ylempänä olevista toukka jutuista muistuu mieleeni:
Ennen vanhaan laitettiin iilimato märkivään haavaan.
Nuoren harjoittelijan ensimmäisiä töitä apteekissa oli iilimatojen pesu.
Lapsena olen irrotellut pari iilimatoa nilkoistani sisäjärvessä pulikoituani. En edes niitä oikeastaan osannut inhota, ei mikään kipu ollut tuntunut, vaan vedestä noustua roikkuin pari mustaa n. 4 cm pituista matoa nilkoissani. Kiskaisin ne irti , eikä ole muistikuvaa, mistään kivusta!
Sensijaan, istuessani kesäiltana mummolan rantakivellä niemen kärjessä varpaat vedessä, nipisti isovarvastani kunnolla ihan!
Kyllä iso rapu lensi kaaressa irti, kun kiskaisin jalkani vedestä säikähtäneenä:D Se ei kivalta tuntunut tosiaan.
Enpä olisi uskonutkaan, miten mukavalta tuntui saada Atolfian viesti, että huomasi pienen tervehdykseni kaiken tämän sekamelskan keskeltä. Ei toki tässä ketjussa, muuten vaan tuntuu palstalla olevan kuohuntaa. Itselläni ei ole vielä innostusta ollut minkään asian esilleottamiseen, vaikka eilen oli jo haluja hiukan Suomen historian myytit seurattuani TV:ssä. Itse kun olen se juurieni etsijä ollut ja ilokseni löytänytkin nyt etsiessäni.
Enpä taida kaikkia viestejä lukeakaan, on parempi säilyttää hyvä mieli näin aikaisin aamusta.
Kevään airut,maaliskuu, kahden viikon kuluttua, talven ja pimeyden valta vähenee askel askeleelta.
Kala-altaita varmaan on Suomessa monia,kun jopa joensuussakin on.
Se on jalkojen hoito allas,jossa piene hampaattomat kalat syävät kuolleen ihon kovettumat.. Googleta ehkä sieltä saat selvyyden paremman,kun minun ulosanti on heikkoa...
Juu mie kokeilin ja tänään tiedän ,miltä se tuntuu. Laitetaan rahat hyödylliseen hyvin vointiin. Mukaan vaan hoitoihin,jospa saisimme kevyet jaleat..
Mitäpäs jos teemmä ´luokka´ - eli palstaretken sinne Jojensuuhun tässä kevväämmällä, olishan se mielenkiintosta syättää kalapolosia omasta nahkastaan, köyhä antaa vähäsistäänkin vois olla mottona. Voishan siitä mediaanki ilimottaa,oispa jännää!
En oo rahojani hukannu, oon ne pelannu ja juonu, lauloi entinen kaveri. Tämä oli Kekkosen mielestäkin humoristinen värssy.
Maanantai aamu. Ulkona tarvii paikoin kumisaappaat ja liukuesteetkään ei huono valinta. Seuraava maanantai 24.2 onkin jo helmikun viimeinen.
Juhlaan vielä aikaa. Jos seuraavassa viikonvaihteessa sitten.
Jokainen päivä on täynnä onnea, sillä voin elää ihan normaalia elämääni omassa kodissa, vuosikymmeniä sitten löytyneen elämänkumppanin kanssa.
Kun kuulen kaikista murheista, joita ikä ja krempat ovat saattaneet aiheuttaa ikätovereilleni, ei voi kuin panna kiittimet ristiin ja olla onnellinen joka hetkestä.
Eivät nämä iän mukanaan tuomat ongelmat kaukana ole. Jokainen päivä on sen vuoksi ymmärrettävä laulun sanoin: "Joka aamu on armo uus". Tässä iässä ymmärtää toisin ajatuksen, että on elettävä kuin viimeistä päivää!
Lähiomaisen suru ja hätäännys puolison altzheimerista on raskasta seurattavaa. Siinä ei voi edes olla mitenkään avuksi, koska muistisairaus vie ihmiseltä kyvyn ottaa vastaan apua.
Makriina kerroit tuosta oudosta sairaudesta,kun olen ajatellut ennen ei moisesta taudista puhuttukaan..
Nyt hirveän monella on minunkin tuttava piirissä,mistähän sekin on meille tullut..
Voihan se olla ollut ennenkin,mutta siitä on käytetty eri nimikettä..
Minullakin ,kun keliakia löydettiin yli 20v sitten lääkäri sanoi ennen on ihmiset kuolleet näivetystautiin. Nythän tähän ei kuole,kun on ruokavalio ehkä minunkin kohdalla ,kun olisi aikasemmin löydetty niin ei olisisi luusto vaurioita kerinnyt tulemaan.. Krempat kestetään......