kaverit ja ystävät ovat pilallehemmoteltujen tarhaikäisten joutavaa jorinaa olleet jo iät ja ajat. ihmisille luodaan kuva että heillä pitäisi olla kamuja ja ystäviä läpi elämänsä, vaikka aikuisena tuskin kukaan järkevä enää tarvii jotain teinejä tms. muita ympärilleen jos on esim jo itse naimisissa.
ihminen hakeutuu omien asioiden ympärille, lapsuus meni ja siellä piti esittää että kavereita on.
ei minua aikuista miestä enää kiinnosta saati ole tarve esittää kuinka monta kaveria minulla on jne. ei vaan kiinnosta. olen elänyt vuosia ilman kavereita koska en ole mennyt samaan hypetykseen mukaan mihin useimmat heikot menee.
kaverit ja ystävät eivät ole mikään kehuskelun aihe. ne ovat vain ihmisiä.
riittää että on tyytyväinen itseensä ja mahdolliseen perheeseensä, yksin ei tarvitse olla mutta mihin hittoon aikuinen perheellinen mies tai nainen niitä samoja ystäviä tai kamuja enää tarvii?
jälkikasvuakaan ei ole pakko tehdä.
minä nautin omasta ajasta elokuvista, luonnosta jne. olen miehinen mies, en käy baareissa eikä ole mitään syytä esittää olevansa joku lippalakkipäinen ammattikoulupoika jolla on stressi siitä unohtivatko kamut bileisiin.
naurettavaa ja näin aikuisena totean myös sen ärsyttäväksi.
facebook on typeryyden huipentuma tässä asiassa.
miten voivatkaan aikuiset olla näin naurettavia että tehdään asiasta yhdellä sanalla "yksinäisyys".
tämä koko palsta on ihan täysille pelleille ja vatipäille, mutta jatkakaa toki samaa potaskan jauhamista kaikin mokomin.
kaikille kun ei ole luotu miehisyyttä. täällä valittavien urpojen pitäisi hävetä kun jaksavat lässyttää täällä "Miksi ei tule pimppalooraa" jne.
nykyään riittää että on pelkkä alikasvuinen typerä pelle saadakseen pimppalooraa sillä naiset ovat hölmöjä. niitä voi petkuttaa jotta haarot leviävät.
mielestäni elämässä on todellakin suurempaa kuin olla joku yhteiskunnan silmissä oleva yksinäiseksi tuomittu heikko olento.
pelkkää ajatusleikkiä teinivuosilta.
nuorien pillitystä ja kaipuuta kavereiden pariin, heikkouden näyttämistä koko maailmalle.
ihminen hakeutuu omien asioiden ympärille, lapsuus meni ja siellä piti esittää että kavereita on.
ei minua aikuista miestä enää kiinnosta saati ole tarve esittää kuinka monta kaveria minulla on jne. ei vaan kiinnosta. olen elänyt vuosia ilman kavereita koska en ole mennyt samaan hypetykseen mukaan mihin useimmat heikot menee.
kaverit ja ystävät eivät ole mikään kehuskelun aihe. ne ovat vain ihmisiä.
riittää että on tyytyväinen itseensä ja mahdolliseen perheeseensä, yksin ei tarvitse olla mutta mihin hittoon aikuinen perheellinen mies tai nainen niitä samoja ystäviä tai kamuja enää tarvii?
jälkikasvuakaan ei ole pakko tehdä.
minä nautin omasta ajasta elokuvista, luonnosta jne. olen miehinen mies, en käy baareissa eikä ole mitään syytä esittää olevansa joku lippalakkipäinen ammattikoulupoika jolla on stressi siitä unohtivatko kamut bileisiin.
naurettavaa ja näin aikuisena totean myös sen ärsyttäväksi.
facebook on typeryyden huipentuma tässä asiassa.
miten voivatkaan aikuiset olla näin naurettavia että tehdään asiasta yhdellä sanalla "yksinäisyys".
tämä koko palsta on ihan täysille pelleille ja vatipäille, mutta jatkakaa toki samaa potaskan jauhamista kaikin mokomin.
kaikille kun ei ole luotu miehisyyttä. täällä valittavien urpojen pitäisi hävetä kun jaksavat lässyttää täällä "Miksi ei tule pimppalooraa" jne.
nykyään riittää että on pelkkä alikasvuinen typerä pelle saadakseen pimppalooraa sillä naiset ovat hölmöjä. niitä voi petkuttaa jotta haarot leviävät.
mielestäni elämässä on todellakin suurempaa kuin olla joku yhteiskunnan silmissä oleva yksinäiseksi tuomittu heikko olento.
pelkkää ajatusleikkiä teinivuosilta.
nuorien pillitystä ja kaipuuta kavereiden pariin, heikkouden näyttämistä koko maailmalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
media ja hypetys vaan saa porukan ajattelemaan että pitäisi mennä muiden mukana hankkia kamuja, olla bileissä, yksin ei saisi olla jne. potaskaa.
ei todellakaan tarvi olla facebookissa, netissä, ei missään. saa tehdä mitä haluaa.
järkevä ja vahva ihminen kunnioittaa vain itseään!
heikko sortuu siihen ajatusmaailmaan masentuen kun ei kamuja ole nähden lutkien kuvia pitkin deitti-ilmoituksia jne.
kaikki tämä on yhteiskunnan luomaa hypetystä millä saadaan ihmismassa ajattelemaan että yksin ei saisi eikä pidä olla.
se kellä on elämä, elää ja voi hyvin myös yksin ja herää joka aamuna vahvana ja pirteänä.
Aloittaja kokeileppa heittää puhelimesi roskiin ja ota töistä lopputili ja elä vaikka päivärahalla 5 vuotta ja älä vain poistu kotoasi mihinkään muualle kuin kauppaan 5 vuoteen, lupaan että alkaisit kaipaamaan ihmisiä ja tajuaisit että ei kukaan halua olla yksin.
Ole valmis. Kaverisi perustavat perheet, käyvät töissä jne...
Valmistaudu yksinäisyyteen.
Joillekin se sopii,... erittäin hyvin. :)
"kaverit ja ystävät eivät ole mikään kehuskelun aihe. ne ovat vain ihmisiä.
riittää että on tyytyväinen itseensä ja mahdolliseen perheeseensä, yksin ei tarvitse olla mutta mihin hittoon aikuinen perheellinen mies tai nainen niitä samoja ystäviä tai kamuja enää tarvii? "
Varmasti moni käsittää kirjoituksesi väärin, mutta viestisi punainen lanka on täysin totta.
Narsistiset paskan puhujat tarvitsevat paljon "kavereita" niin livenä kuin facebookissakin, joilla saavat avautua jatkuvasti elämästään ja itsestään, loppujen lopuksi välittämättä kuunteleeko kukaan tosissaan.
Monille riittää perhe ja läheiset, tai ystävä pari, joiden kanssa voi puhua ihan oikeista kiinnostuksen kohteista ja mistä vaan, niin että siinä on todellinen vuorovaikutus, usein tällainen ystävä on myös puoliso. Kun ihminen on tyytyväinen itseensä, kuten totesit, ei hänen edes tarvitse jatkuvasti avautua elämästään ja mankua palautetta tekemisistään ja valinnoistaan. Kun laiturin nokassa ongella on oikeasti mukavaa, siitä ei ole suuri tarve kertoa koko ajan jollekin.
Tällä foorumilla tarjotaan välillä ihmisille jos jonkin moista tekemistä sen vuoksi, että niistä syntyisi kerrottavaa toisille ja puheenaiheita. Tehkää hyvät ihmiset asioita, joista pidätte, ettekä asioita joista voi saada puhuttavaa ja kerrottavaa. Keskustelkaa näistä intohimonne kohteista sellaisen kanssa, joka on oikeasti kiinnostunut, unohtakaa kilpailu siitä, kenellä on "mielenkiintoisempaa" kerrottavaa.
Manne puhut asiaa! Oisko joku huonon itsetunnon merkki haalia "muka"kavereita, raportoida koko ajan somessa tekemisiään ja oottaa peukutuksia? Jotkut vaan ei tunne olevansa edes olemassa, jos eivät saa koko ajan jonkinlaista huomiota. Mulle tämmönen ei anna mitään lisäarvoa. Puoliso ja pari kaveria riittää. Sellaset oon jättäny kelkasta, jotka vaikka kahvilla mun kanssa ollessaan kuvaa ja raportoi someen, että missä nyt ollaan ja kenen kanssa, sen sijaan että keskittyisivät livetilanteeseen.
Kyllä. Introvertti.
Juuri näin. Pienelle lapselle on normaalia, että hän huutaa "äiti, kato mä seison päälläni", mutta jos aikuinen ihminen tarvitsee jatkuvasti itsetunnon vahvistukseksi kehuja ja palautetta tekemisistään, pukeutumisestaaan, harrastuksistaan sun muuta, niin hän on jäänyt henkisesti lapsen tasolle, identiteetti ei ole kehittynyt aikuiseksi. Sellainen huomion kerjääminen on aivan sama, kuin seisoisi yhdellä jalalla vaakassa ja huutaisi äidille, "kato mä osaan".
Minäkin olen oppinut suhtautumaan suurella varauksella "some" ihmisiin. Toiset on jopa niin moukkia, etteivät kysy lupaa kuvien ottamiseen tai someen lataamiseen. Jos joskus tulee uusi potentiaalinen tuttavuus tyrkylle vaikka harrastuksen kautta, tarkistan ensin, onko hänellä FB tai vastaava, se on jo varoitusmerkki, mutta ei täysin automaattisesti pois sulkeva. Jos hänen tilinsä on neutraali ja niukka, hän on EHKÄ riittävän kiinnostava ystäväksi. Jos taas FB/vastaava tili on täynnä itsensä ja harrastuksensa esittelyjä, paljon kuvia ja poseerauksia, jätän sellaisen ihmisen väliin, koska terveen itsetunnon ja identiteetin omaava aikuinen ei levittele elämäänsä netissä. Minulla on yksi ystävä, joka on FB:ssä, muuten ystäviksi on valikoitunut ihmisiä, joilla ei ole mitään julkista some -profiilia, nämä ihmiset ovat mukavia ja rauhallisia tyyppejä, jotka eivät ole huomionkipeitä, eivätkä lörpöttele elämästään pintapuolisille tutuille utelijoille (esim. kaupassa), eivät juoruile toiste asioita, eivätkä puhu koko ajan itsestään, vaan puhuvat mielenkiintonsa ja intohimojensa kohteista niille, kenen tietävät olevan kiinnostuneita ja kenen kanssa on kehittynyt luottamuksellinen ihmissuhde.