Hyviä öitä sitten. Olis kiva kuulla susta jotain. Entiselle saaren asukille.
Et käy täälläkään enää
14+14
7178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
´saaren toiselle puolelle en muuta koskaan .....
Kivisilta on raja
en jaksa enää.
Justiin kun käy, sanoo enpä täällä enää käy...
Ei mun tarvi, kun muut käy. Oikeastaan oonkin jo katsellut näitä juttuja, niinkuin ohikulkija katsoo maisemaa auton ikkunasta. Ei näy mitään merkittävää, minkä vuoksi pysähtyisi. Ei näy.
Enkä ole oikeasti saarella asunut, ellei sitten ajattelisi et pirunsaarella joskus hetken aikaa noin sielullisesti. Ja joskus ajattelin jostain toisesta paikasta, et grönlanti kuvaa sitä oikein osuvasti tietyiltä ominaisuuksiltaan.
Tää palsta on myös kuin joku outo saari.Näyttää kauniilta, mutta on muutakin, kuin aurinko, lämmin meri ja huojuvat palmut lempeässä tuulessa. Pah.
Musta aurinko, raivoava meri ja erämaa joka kasvaa vain kaktuksia ja käärmeitä.
Huonoja saaria kaikki. Pitää alkaa etsiä parempia.
0nx tää se vaarin saari? Vai mikä saari?
Kuvittelin olevani kovinkin vitsikäs, kun eilen tuon tekstin lisäsin. Muttei kukaan sitä mitenkään noteerannut. No sehän on kuin story of my life muutenkin. En ole supliikkinaisia.
Saari, jossa sain alkuni, synnyin ja vartuin oli kotoisa kyläyhteisö. Paljon eri puolelta Suomea tulleita ihmisiä ja muksujakin kuin Vilikkilässä kissoja. Ajattelin sieltä lähtiessäni, että palaan joskus takaisin, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Sitä lapsuuteni saarta ei enää ole.
Pastellivärein maalatut talot katujen vierillä. Muksut leikkimässä pihoilla. Paljon mahdollisuuksia harrastaa. Kaupat, pankit, pesula, ala-aste, naisten kerho, moottorikerho ja muita palveluita likellä. Ihmiset tiesivät toisensa. Oli turvallista. Ihan kuin Wisteria Lane päällisin puolin.
Olihan taustalla toki samoja ongelmia kuin kaikkialla muuallakin. Alkoholismia, väkivaltaa, epätasa-arvoa, kateutta, kyyläämistä, onnettomuuksia ja jopa kuolemaa. Mutta osan niistä olen tunnistanut vasta aikuisiällä, sillä ei sitä nuorena tuollaisiin asioihin kiinnitä huomiota.
Käyn siellä edelleen noin kerran vuodessa. Monet kodit ovat kokonaan tyhjentyneet. Joitain "vanhoja" tuttavia siellä on edelleen, vaikkakin osaa kodeista asuttaa "uudisasukkaat". Osa taloista ja pihoista on päästetty rapistumaan. Palveluita ei enää ole, kuin pienellä oppilasmäärällä kituuttava ala-aste ja kämänen kirpputori. Silloinen suuri työnantaja ja leivän tuoja on lähtenyt pois. Jotkut maamerkit ja rakennukset on purettu. Elämisen edellytyksiä ei enää ole, vaan leipä on tienattava muualla. Muutos on ollut huikea.
Haikeana muistan noita vanhoja aikoja, mutta ajan ratasta ei voi pysäyttää tai kääntää. Vaikka joskus niin toivoisi....
Käynhän minä täällä. Sinua ikävöimässä.