Olen itse tulkintani mukaan jonkin sortin alkoholisti, koska useinmiten juon humalahakuisesti. Olen myös sortunut välillä krapularyyppyihin ja on tuo korjaaminen mennyt usein humalan puolellekin.
Minulla on neljä lasta, hyvä työ, kiltti mies joka osaa käyttää alkoholia kohtuudella, kaunis oma koti..jne. eli kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin.
Aina löytyy kuitenkin syitä juoda, jos niin haluaa tehdä. Harrastinkin vapaapäivinäni jonkin aikaa kaappijuoppoutta, joka tuntui aluksi pysyvän hallinnassa, kunnes luisui käsistä. Tuloksena kamala morkkis ja häpeä sekä yleinen ahdistus ja huonommuudentunne. Tässäpä olisi mitä oivallisin syy juoda lisää! Päätin kuitenkin tehdä toisin. Juttelimme mieheni kanssa asiasta avoimesti ja sovimme että koska lapset ovat hienointa ja kallisarvoisinta mitä olemme elämältä saaneet, emme anna alkoholin enää päivääkään pilata heidän elämäänsä, minun juomisena ja miehen sallimisena.
Juomisen muuttaminen kohtuulliseksi minun osaltani ei onnistu, kokeiltu on. Myöskään se ei onnistu pidemmän päälle että mies voi ottaa saunakaljan tai pari ja minä tyydyn vissyyn, kokeiltu on sekin. Mies lupautui minua tukeakseen lopettamaan alkoholin juomisen kotona kokonaan. Sovimme että kumpikaan ei ota pisaraakaan kun lapsista yksikin on kotona. Jos mieli tekee juopotella, voi odottaa siihen asti kun mummo tai joku kummeista ottaa lapset yökylään. Tällaisen päätöksen tekeminen tuntui helpottavalta ja on ainakin minunlaiselleni alkoholistille ollut suhteellisen helppo toteuttaa. Kun on selvät rajat joista ei kumpikaan lipsu. Asiaa helpottaa toki se ettei mieheni ole alkoholisti. On ihana tunne kun ei enää ahdista, eikä tunnu että kaikki on minun syytä. Tarkoitan tällä sitä, että aiemmin ruoskin itseäni krapulassa joskus kohtuuttomastikin ja syytin lasten pienimmästäkin ongelmasta sitä että olen niin huono äiti. Nyt osaan olla realistisempi. Lapsille emme ole sopimuksesta mitään kertoneet. Ajattelimme että annamme lasten itse huomata muutoksen. Sellaisen muutoksen olen huomannut, että vanhimmat lapset 11 ja 13 vuotiaat kertovat nykyään tunteistaan enemmän minulle ja tulevat mielummin esim. sohvalla kainaloon kuin silloin kun haisin siiderille. Miettikää muutkin vanhemmat tällaista vaihtoehtoa alkoholipolitiikassanne. En todellakaan halua jeesustella asian kanssa, mutta lapset ovat todellakin vain sen yhden kerran pieniä, ja niin mielettömän alttiita vaikutteille. Joskus jos vanhempien juominen on ollut rajua ja säännöllistä ja tapahtuu ns. äkkiraitistuminen, saattaa tuntua että lapsista tulee hirviöitä...tämä on kuitenkin yleensä ohimenevää. Lapsi saattaa olla padonnut ahdistustaan ja vihaansa vuosikausia ja uskaltaa hengittää vapaasti vasta kun viina on poissa kuvioista.
Asettukaa lapsen asemaan ja uskokaa rakkauden voimaan, sillä ainakin minun kohdallani se on vielä suurempi voima kuin viinanhimo.
Minulla on neljä lasta, hyvä työ, kiltti mies joka osaa käyttää alkoholia kohtuudella, kaunis oma koti..jne. eli kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin.
Aina löytyy kuitenkin syitä juoda, jos niin haluaa tehdä. Harrastinkin vapaapäivinäni jonkin aikaa kaappijuoppoutta, joka tuntui aluksi pysyvän hallinnassa, kunnes luisui käsistä. Tuloksena kamala morkkis ja häpeä sekä yleinen ahdistus ja huonommuudentunne. Tässäpä olisi mitä oivallisin syy juoda lisää! Päätin kuitenkin tehdä toisin. Juttelimme mieheni kanssa asiasta avoimesti ja sovimme että koska lapset ovat hienointa ja kallisarvoisinta mitä olemme elämältä saaneet, emme anna alkoholin enää päivääkään pilata heidän elämäänsä, minun juomisena ja miehen sallimisena.
Juomisen muuttaminen kohtuulliseksi minun osaltani ei onnistu, kokeiltu on. Myöskään se ei onnistu pidemmän päälle että mies voi ottaa saunakaljan tai pari ja minä tyydyn vissyyn, kokeiltu on sekin. Mies lupautui minua tukeakseen lopettamaan alkoholin juomisen kotona kokonaan. Sovimme että kumpikaan ei ota pisaraakaan kun lapsista yksikin on kotona. Jos mieli tekee juopotella, voi odottaa siihen asti kun mummo tai joku kummeista ottaa lapset yökylään. Tällaisen päätöksen tekeminen tuntui helpottavalta ja on ainakin minunlaiselleni alkoholistille ollut suhteellisen helppo toteuttaa. Kun on selvät rajat joista ei kumpikaan lipsu. Asiaa helpottaa toki se ettei mieheni ole alkoholisti. On ihana tunne kun ei enää ahdista, eikä tunnu että kaikki on minun syytä. Tarkoitan tällä sitä, että aiemmin ruoskin itseäni krapulassa joskus kohtuuttomastikin ja syytin lasten pienimmästäkin ongelmasta sitä että olen niin huono äiti. Nyt osaan olla realistisempi. Lapsille emme ole sopimuksesta mitään kertoneet. Ajattelimme että annamme lasten itse huomata muutoksen. Sellaisen muutoksen olen huomannut, että vanhimmat lapset 11 ja 13 vuotiaat kertovat nykyään tunteistaan enemmän minulle ja tulevat mielummin esim. sohvalla kainaloon kuin silloin kun haisin siiderille. Miettikää muutkin vanhemmat tällaista vaihtoehtoa alkoholipolitiikassanne. En todellakaan halua jeesustella asian kanssa, mutta lapset ovat todellakin vain sen yhden kerran pieniä, ja niin mielettömän alttiita vaikutteille. Joskus jos vanhempien juominen on ollut rajua ja säännöllistä ja tapahtuu ns. äkkiraitistuminen, saattaa tuntua että lapsista tulee hirviöitä...tämä on kuitenkin yleensä ohimenevää. Lapsi saattaa olla padonnut ahdistustaan ja vihaansa vuosikausia ja uskaltaa hengittää vapaasti vasta kun viina on poissa kuvioista.
Asettukaa lapsen asemaan ja uskokaa rakkauden voimaan, sillä ainakin minun kohdallani se on vielä suurempi voima kuin viinanhimo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olipas se hyvä kirjoitus. Minullakin on ihan sama tilanne, myös 4 lasta. Olen lopettanut alkoholin käytön, koska se enää pysynyt kohtuudessa. Ehkä sitten eläkepäivillä ostan viinipullon...
Ei millään pahalla mutta lapset kyllä tietävät toduuden ja heidän mielessään alkaa pyöriä ajatus että miksi taas 'mummolle tai kummeille yöksi'kusetat sekä itseäsi että lapsiasi' ja ajan myötä kummit ja mummotkin sen tietävät.tyypillistä alkoholistista ajattelutapaa.en tuomitse sinua mutta lopputulos tulee olemaan sinulle kova...tiedän vastaavia tapauksia paljon (valitettavasti)
Olet joka tapauksessa huono äiti koska olet jo pilannut lastesi elämän juopottelullasi...