mitä todella tunsin tai tunnen edelleen häntä kohtaan. Mutta se ei ole minun syy enää, hän ei antanut koskaan mahdollisuutta kertoa. Tämä oli vain pohdinnan surullinen lopputulos, ei kellekään täällä.
Hän ei koskaan tiedä
yöpohdintaa
371305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
miettinyt että onko vain sinun mielipiteesi?
Voihan olla että Hänelläkin on mielipide Sinusta jota et saa tietää, kun er ole koskaan edes kysynyt,,,,,,,,ja siitä
http://www.youtube.com/watch?v=-JyYbZe7wyo&feature=related
jos teille tulisikin mahdollisuus vielä?
Tuskin tulee.
sama vika, en minäkään saanut sanotuksi, että olin ihan oikeesti ihastunut..löin leikiksi ja keksin tyhmän valeen peittääkseni tunteeni
taisit tehdä!
Olisikohan kuitenkin niin, että voi syyttää vain itseään, jos jättää jotain kertomatta. Vaikka onhan se aina helpompi syyttää sitä toista.
Olipa kyse mistä tahansa asiasta, syytä ei voi laittaa kokonaan yhden ihmisen harteille. Joten varmasti on molemmista ollut tämä asia kiinni. Itse en jaksa oikein syyttää ketään, sehän ei mihinkään johda. Hän kuitenkin oli tässä tapauksessa se, joka ei sitä mahdollisuutta antanut. Hän ei silloin ole minun tunteitten arvoinen. Tuolle ihmiselle en aio koskaan avautua uudestaan, satuin vaan tätä vähän miettimään. Mikä on ollutta ja mennyttä, on sitä.
Ei antanut koskaan mahdollisuutta, ei.
jos ei toiseen voi luottaa, ei ole mitään.
Menin "puihin", olin väsynyt, siksi sekoilin. Ja nyt sit kärsin..:-(
Itse taisin avautua tunteistani liian aikaisin. Nyt tekisin toisin. Esittäisin itsenäisempää ja vaikeampaa. Suunnaton ikävä.
Ääh, turhaa surra maahan kaatunutta maitoa..mitäs menneistä, tulevia suunnitellaan
Päästä hänet pois, jos oikeasti rakastat häntä. Ehkä hän on hajalla, samalla tavalla salaa kuin sinä peitit tunteesi.
onko varma että hän haluaa pois
Ainahan näissä on kaksi "syyllistä".
Siinä kerroit/osoitit kiinnostuksesi ja hän ?
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Koita selvittää miksei hän antanut sinulle mahdollisuutta. Syitä on monia. ..
Itselläni se oli edellisen suhteen taakka, liian tuoreet muistot siitä ja oma epävarmuus. Siksi en antanut toiselle sitä mahdollisuutta tulla elämääni silloin.
minua peloti näytää tunteeni silloin,nyt kadutaa kun en näytänyt tunteitani silloin.hänelle,tiädän olisin ollut maiman onnekain miäs.
Vaatii rohkeutta kertoa tunteensa. Sitä sinulla ei taida olla, koska projisoit syyn toiselle (ei antanut mahdollisuutta). Mahdollisuus on kokoajan olemassa, ellei toinen ole kuollut. Ja sinä vaan todistelet itsellesi näitä kuuluisia tekosyitä ikävä-palstalla, koska pelkäät sitä olemassa olevaa mahdollisuutta. Jos tähän laitat jonkun "kumoavan" angst-viestin perään, niin mietippä loppuun. Valehtelet vain ja ainoastaan itsellesi. Haet hyväksyntää palstalta.. :/ Sääli itseäsi sen verran että annat itsellesi mahdollisuuden tulla kuulluksi. Ei tilanteessasi voi enää mikään asia huonommaksi mennä? vai voiko muka?
Asiaa puhut, mutta joskus rohkeuden edelle kurvaa häveliäisyys tms. Ettei viitsi suotta hämmentää asioita, kun tietää, ettei se toinen ole vakavasti kiinnostunut. Itsesuojeluvaistoa myös.
Tarkoitatko että toinen käyttäisi toisen "vakavaa kiinnostusta" hyväksi, kun toinen kertoo nämä tunteensa jotka aiemmin on jättänyt kertomatta? En usko että kukaan sivistynyt moiseen ryhtyisi ja silloin kun toinen tunteistaan kertoo, niin siinä on sellainen keskustelun avaus että ei pitäisi keskustelun jälkeen olla paljoa epäselvää mistään.
Olen tälle ihmiselle avautunut, vaikka se pelotti aivan suunnattomasti, joten kyllä minulla on rohkeutta ollut ja on edelleen. Kyse on ehkä minun tapauksessani enemmänkin enää halusta. Jos toinen antaa ymmärtää, että ei halua kuulla minusta mitään, se ei oikein innosta silloin mihinkään rakkaudentunnustuksiin. En oikeasti saanut mahdollisuutta kertoa. Toki voisin pakottaan hänet kuuntelemaan, mutta minulla ei ole tapana pakottaa ihmisiä mihinkään, ja varsinkin kun on kyse tunneasioista, pitää sillä toisella ihmisellä olla myös vähintään halua kuulla mitä toisella on sanottavana, jos oikeasti vähääkään välittää tai jos omaa edes jonkinmoisia käytöstapoja. Ehkä olen taas jälleen kerran väärässä, en tiedä, mutta olen aika varma, että häntä ei oikeasti kiinnosta. Älkää oikeasti suuttuko tästä tai mitään, en usko, että hän minua kaipaa.
Olisin mielellään kuunnellut hänen
tunteistaan ,mutta ei hän koskaan
niistä avautunu.Lopulta ajattelin
että oli ihan yhdentekevä hänelle.
Siksi pyysin että jättää minut rauhaan.
Tavallaan ihan ymmärrettävää tuokin...ja ehkä on noin, en tiedä. Ihminen reagoi toisen reagointiin ja siksi emme aina käyttäydy niin kuin haluaisimme tai pitäisi. Tuo on suora ja mielestäni myös tyly tapa sanoa toiselle, joten jos toista pyytää jättämään rauhaan, hän silloin varmasti niin myös tekee. Ihan jo siitä syystä, että kunnioittaa toisen pyyntöä. Ja varmasti tuollaisen jälkeen toisellakin on olo, että on yhdentekevä sille toiselle. Aina asioista voi puhua uudestaan.
Samoin kävi mulle =( Tiedän että mulla ois ollu paljon annettavaa hänelle, mutta hän vain kääntyi pois vaikka tiedän, ettei hänkään tunteeton ole..
se, että kääntyy pois ei välttämättä tarkoita JUST sitä.
joskus jos pörrää ympärillä meinaa sitä, että jipii
mutta jos kääntyy pois, voi tarkoitta myös sitä, että on tunteita jotka jostain syystä
kääntää käyttäytymisen sellaiseksi jota ei tarkoita.
Jospa toisellakin ois annettavaa, mutta ei tunne vastaanottavaisuutta ja sitä myöten perääntyy.
Toi on niin totta.
Luin koko ketjun, kun satuin itsekin heräämään ja pohtimaan. Totean, että moni miettii samoja asioita. Olisin itsekin voinut käydä tuota keskustelua ja kuitenkaan en, koska emme ole keskustelleet.
Kaikki mitä olen pohtinut olen luultavasti olettanut ja kuvitellut, koska haaveissani olen mennyt hänen kanssa eteenpäin ja todellisuudessa poispäin. Olosuhteet loitota on hyvät, silti tunne ei anna armoa.
En voisi häntä mistään arvostella tyyliin miksi sitä tai tätä, mikään tässä ei ole hänen vika, mitään en voisi häneltä odottaa.
Huokaus sentään tätä elämää, töissä menee hyvin, en ehdi häntä juuri ajattelemaan, pitäisi kai olla töissä :) yötä päivää!
Nakkaan sulle, voiko tätä ymmärtää?
Iha fiksuja ajatuksia aloittajalla, jotkut miinustaa silti.
jos saisin vielä kerran mahdollisuuden lähettäisin hänelle sellaisen "bling bling syrämen" joita ystävänpäivän aikaan kaupoissa näki, laittaisin pakettiin mukaan lapun että tulen perässä jos hän niin haluaa - tiedän että sen miehen kasvoille tulisi hymy - jos olisi vapaa, mutta hän on jatkanut elämäänsä, löytänyt sen rohkean naisen joka ei jarrutellut ja suojellut sydäntään kuten minä, joten...
aloittaja - yritä jos on mahdollisuus...
Kaunista.... niin kaunista....
Voih... aivan tulee mieleen eräs nainen kirjoituksestasi. Toivon todellakin että hän "suojeli sydäntään", että kaikki johtui siitä. Sitä todellakin toivon, koko sydämmestäni.
Kaikki muu kuvauksessasi osuukin nappiin...
Anna hänelle ja itsellesi mahdollisuus, pienillä sanoilla ja teoilla. Keskustelkaa asioista niiden oikeilla nimillä, että saatte molemmat mielenrauhan. Uskon että toinenkin kaipaa, se jotenkin tuntuu sanomattakin selvältä.
Minulle ei ole sanomattakin selvää, että hän minua kaipaa. Kaiken sen jälkeen, mitä hän on minulle sanonut, minun on vaikea uskoa. :/ Mielelläni minä hänen kanssaan juttelisin, mutta hän on se, jonka on annettava mahdollisuus. Hän kyllä tietää haluni jutella, joten jos hänkin joku päivä haluaa sittenkin keskustella, hän varmasti siitä ilmoittaa. Kuten jo edellisessä viestissä sanoin, kunnioitan hänen pyyntöään.
Ei mullekaan koskaan kukaan tullut mitään tilaisuuksia antamaan. Joillekin pitäis oikein käydä antamassa. Ei minkäänlaista aloitteellisuutta ole itsellä. Toisten kai pitäisi käydä sekin sanomassa keneen nyt pitäisi olla ihastunut.
Ap unohda se ihminen. Hän ei selvästi arvosta sua yhtään jos ei edes halua kuulla sua. Ihmisiä on pallo täynnä, löydät varmasti jonkun joka arvostaa sua sen verran että haluaa kuulla mitä sulla on sanottavana ja arvostaa tunteitasi.
Jos se on pyytänyt jättämään rauhaan? niin ei sillä ole tunteita silloin sua kohtaan. Ei kukaan ole niin tyhmä, että sanoo jotain tuollaista jos on tunteita.
Noin olen itsekin ajatellut, että voi olla ja varmasti onkin. Käteni ovat sidotut tämän asian suhteen. Kyllä tämä omaa mieltä vaivaa, mutta tämän kanssa on nyt ilmeisesti elettävä.
Mä olen kohta pohtinut itseni puhki, on niin hitoksen tyhmää pohtia sellaista mitä ei ole eikä tule olemaan. Sitä sanotaan kai haaveiluksi, joku väittää, että sekin kantaa ( haaveilu) vaikka ei toteudukaan.