Palataanpa vielä näihin kahteen veijariin, joita Paavali ei varmastikaan suotta mainitse.
1 Tim 1:18-20
Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.
Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa.
"Uskon haaksirikko" -palstalla näitä jo hieman pohdimme, että mitä mahtaa tarkoittaa tuo uskon haaksirikko ja miltä näyttää haaksirikkoinen.
Raamatun teksti viittaa siihen, että ei ole ulospäin havaittavissa tämä uskon haaksirikko. Muutoinhan ei tarvitsisi Paavalin ollenkaan edes varoittaa sellaisista opettajista, joita on haaksirikko kohdannut. Siis jos se olisi ihan selvästi havaittavissa.
Mitä Paavali sitten antaa tuntomerkiksi?
"taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
Hyvän omantunnon hylkääminen on johtanut uskon haaksirikkoon.
Mistä käskystä Paavali sitten puhuu tuossa jakeen 18 alussa?
Luvun alussa Paavali varoittaa vieraista opeista:
1 Tim 1:3-5
"Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle.
Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät."
1 Tim 1:18-20
Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.
Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa.
"Uskon haaksirikko" -palstalla näitä jo hieman pohdimme, että mitä mahtaa tarkoittaa tuo uskon haaksirikko ja miltä näyttää haaksirikkoinen.
Raamatun teksti viittaa siihen, että ei ole ulospäin havaittavissa tämä uskon haaksirikko. Muutoinhan ei tarvitsisi Paavalin ollenkaan edes varoittaa sellaisista opettajista, joita on haaksirikko kohdannut. Siis jos se olisi ihan selvästi havaittavissa.
Mitä Paavali sitten antaa tuntomerkiksi?
"taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
Hyvän omantunnon hylkääminen on johtanut uskon haaksirikkoon.
Mistä käskystä Paavali sitten puhuu tuossa jakeen 18 alussa?
Luvun alussa Paavali varoittaa vieraista opeista:
1 Tim 1:3-5
"Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle.
Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät."
Vastaukset 62
Vanhimmat
Mikä ihmeen hyvä omatunto?
"Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta."
"Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
Joku tuossa edellisellä palstalla totesi, että "Sydän ja omatunto puhdistuu uskolla Herraan Jeesukseen."
Toinen ilmaisi asiaa: "Mutta Kasteen liitto on hyvän omantunnon liitto."
Aloittaja: "Raamatun teksti viittaa siihen, että ei ole ulospäin havaittavissa tämä uskon haaksirikko."
Eikö siis hyvän omantunnon menettäneitä veijareita huomaa ulkoisesti? Kyllä, jos ollaan tarkkana.
Väärät opettajat huomaa siitä, että he ohjaavat katseesi pois Kristuksesta. He ohjaavat jaarittelemaan ja noudattamaan joutavia.
Seuraavassa Lutherin ohje hyvän omantunnon saamiseen, lue ainakin viimeinen kappale:
"Tulkaa minun tyköni!" (Matt. 11:28)
Näillä sanoillaan Kristus tarkoittaa: "Tulkaa luokseni sellaisinanne, ansioitta. Teidän ei tarvitse paastota eikä tehdä hyviä töitä. Tuokaa tullessanne vain sydämenne usko. Nähkää minussa hyvä ja armollinen Vapahtaja. Muuta ei tarvita. Teidän tarvitsee vain tulla; minä virvoitan teidät. Tämä ei ole luulottelua. Minä vahvistan sydämenne ja henkenne vastustamaan helvettiä, syntiä, kuolemaa ja perkelettä. Saatte kokea tämän.
Teillä on nyt huono omatunto; olette masentuneita, nääntyneitä, kurjia ja köyhiä, tuskissanne ja huolissanne, eikä kukaan pysty teitä neuvomaan, lohduttamaan eikä auttamaan. Jumalan viha syntiä kohtaan on niin suunnaton. Hänen oikeamielisyytensä edessä on taivaan ja maan pakko taipua, eikä kukaan tule hänen silmissään vanhurskaaksi muuten kuin minun kauttani. Tulkaa siis minun luokseni. Tunnustakaa elämänne surkeus ja pahuus. Juuri sellaisia opetuslapsia minä haluan. Sellaisia kutsun luokseni. Terveiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minun valtakuntani on hoitopaikka sairaille, ja minä olen siellä lääkärinä. Minun sairaalassani on oikea potilas se, joka tietää olevansa sairas, joka tuntee synnin ahdistuksen ja sydämestään etsii minulta terveyttä ja rohkaisua ja uskoo saavansa minulta avun. Häntä minä haluan ilahduttaa ja jatkuvasti virvoittaa, niin ettei hän koskaan kuole.
Jos siis joku toivoo itselleen terveyttä, rauhallista omaatuntoa ja levollista sydäntä, älköön hän juoksennelko sinne tänne, vaan tulkoon minun tyköni."
Vaan Kristustakin voidaan julistaa vilpittömällä mielellä ja epäpuhtaalla mielellä, kuten Paavali meille opettaa Filippiläiskirjeessä:
Fil 1:15-18
"Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömin mielin.
Nämä toimivat rakkaudesta, koska tietävät, että minun tehtäväni on puolustaa evankeliumia.
Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani.
Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei. Minulla on vastedeskin aihetta iloita,"
Mitä sitten on tuo epäpuhdas mieli? Huono omatunto? Kateuden ja riidanhalun ajattelisi ainakin tuovan huonon omantunnon...?
Entäs, jos tässä ei etsisikään niitä helppoja ratkaisuja ja niitä ratkaisuja, joilla voi itse sivuuttaa tämän kohdan Raamatussa ja ajatella sen koskevan "niitä toisia, harhaoppisia"?
Mitä jos Herra tahtookin sanoa tässä jotain juuri nyt minulle ja sinulle?
Julistaahan se "kuolleen kirkon" pappikin Kristusta. Julistaa synninpäästön, jakaa ehtoollista, kastaa ja niin päin pois - eikä kukaan voi sanoa etteikö sana olisi sanaa vaikka pappi olisi pakana. Kunhan julistaa sanaa. Jumala antaa kuitenkin uskon.
Joskus joku voi tulla oikeasti uskoon, vaikka käy jonkun karismaattisen hörhön rahankeruutilaisuuksissa. Siinä on vaan se pikku ongelma, millä nämä herkät uskovaiset saadaan pysymään uskossa, sen jälkeen kun huomaavat ettei kaikki nyt ollutkaan ihan tervettä vaan täyttä kusetusta. Heidät pitäisi pelastaa raittiisti uskovaan seurakuntaan.
Aivan , Fil. 1:14-18. Roomassa oli siihen aikaan varsin suuri seurakunta , jossa oli monia sananjulistajia ,jotkut heistä julistivat evankeliumia "sivuvaikutuksenaan "
kateus ja riidanhalu , He eivät isslmeisestri kuitenkaan olleet harhaoppien levitytäjiä.
Suhtautumisesta tälläisiin . KS:Room. 16:17-18. sen selitystä alla.
VARUILLAAN OLO EP'ÄRAAMATULLISTEN HARHOJEN SUHTEEN . on seurakunnalle /kirkolle elintärkeää kaikkina aikoina , Harhojen levittäjät ovat
saa ta nan asiamiehiä , vaikka tekeytyv'ätkin Kristuksen ja vanhurskauden palvelijoiksi . -.
jatkan meen seuroihin .
Nyt en saa ihan kiinni ajattelustasi: opetit tuossa haaksirikkopalstalla, että uudestosyntymä on kasteessa ja silloin saadaan Pyhä Hemki, ja ei tarvita ,itään myöhempää heräämistä tai uskoontuloa, Jumala antaa sen uskon niin että sen voi vauvakin vastaanottaa. (En pystynyt koåpioimaan tekstiäsi tabletillano joten voi olla epätarkka siteeraukseni).
Nyt puhut kuitenkin kastetuista kirkon papeista pakanoina? (Oikaisin hieman). Ja puhut uskoontulleista ja iömeisesti kastetuista, joilla pitäisi n sitten pysyä usko säilyttämään.
Puhutko nyt sellaisista, jotka ovat uskossaan haaksirikkoutuneet, vaiko jostain muusta? Ja jos, niin mistä siis tunnistat uskon haaksirikon? Kirkon papeilla tai missioiden pitäjillä tms... Tai miten tunnistaisot sen itsessäsi, jos sinulle tulisi haalksirikko? Ja miten tuo hyvä omatunto liittyy tähän kikeen?
"Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä rakkaudesta"
Nettipalstalla oman teologisen ajattelun kuvaaminen on hankalaa muutamalla lauseella, ja siksi väärinkäsityksen saa helpommin aikaan kuin oikean käsityksen. Ja pitäisi vähän tietää miten keskustelukumppani ajattelee, että osaisi selostaa asioita. Eli pitäkö vääntää rautalangasta vai ymmärtääkö toinen puolesta sanasta. Enhän oikeastaan tiedä yhtään miten sinäkään ajattelet ja minkälainen raamatuntuntemus jne sinulla on. Minua ei kiinnosta profiloida toisten uskonkäsityksiä, eikä varsinkaan netissä.
Seuraavassa lyhkäisesti miten ajattelen uudestisyntymästä. Oletan nyt että tiedät miten eri kasteista opetetaan ja että sinulla on keskimääräistä parempi raamatun osaaminen.
Oma ja Lutherin käsitys on, että Kasteessa uudestisynnytään eli tullaan Jumalan lapseksi kertarysäyksellä vedestä ja hengestä koska Raamatussa niin seisoo - sitä ei järki ymmärrä, se on vain uskottava.
Vain yksi kaste - ei kahta kastetta. Vedestä ja Hengestä - ei hengestä ja Hengestä.
Ei viidesläisten, Raattamaan ja Suomen esikoislestadiolaisten ajallisesti monivuotista "Kristus-kastetta" eli vesikaste - tulikaste. Tähän löytyy selvät perustelut alkukielestä.
Ei hurmahenkien eli David Björkin, lapinmiesten ja vapaiden suuntien Henkikastetta/tulikastetta. Tämä on vieläkin selvemmmin kumottavissa Raamatulla - vesi tarvitaan eikä se ole vain hengellistä vettä.
Lapsikasteen jälkeen voi pysyä uskossa tai ei. Tämä riippuu paljon siitä kuinka hyvin on tullut opetetuksi (vrt. kastekäsky). Jos luopuu lapsenuskostaan, pitää Lutherin mukaan palata takaisin tuhlaajapojan lailla. Tämä paluu ei ole uudestisyntyminen, vaan kotiinpaluu, kääntymys. Lutherkin puhuu kääntymyksestä kerjäläismunkin synninpäästötapauksessa tai Hengellä täyttymyksestä (tornikokemus) sanoilla "ikäänkuin uudestisyntynyt". Hän ei siis sijoita uudestisyntymisen paikkaa niihin paikkoihin.
Viidesläisen ja meikäläisten vesikaste - henkikaste -yhdistelmän heikkous on se, ettei uskova lapsi nuori voi olla varma autuudestaan. Hän on periaatteessa välitilassa "lupauksen lapsena", viittä vaille uskomassa. Lapsuudestaan asti todellisesti elävästi uskomassa ollut etsii itsestään turhaan uudestisyntymisen päivän erityistuntomerkkejä - ja masentuu ja vaipuu epäuskoon kun niitä ei muistu mieleen. Ongelma on siinä, ettei uskota että kaste antaa mitä lupaa. Se ei ole Raamatun mukaan vain merkki tai lupaus, vaan siinä saadaan itse Kristus.
Minä tunnistaisin oman uskoni haaksirikon siitä, että minulla ei olisi uskonvarmuutta eli hengen todistusta. Yhteys olisi poikki Kristukseen ja hengellinen jano ja kuolemanpelko senkun kasvaisi. Lopulta en enää välittäisi koko uskosta vaan jäisin maailman "alkeisvoimien" orjaksi.
Tämä varmuus aikaansaa sen, että vaikka olen itsessäni kurja paskiainen ja joka päivä teen tuhat kertaa syntiä, voin silti sanoa että Lunastajani elää. Voin kurjana hetkenä ajatella, että Kristuksen sovintoveri pelastaa - jopa minutkin.
Ehkä tämä hyvän omatunnon rauha tarkoittaa siis uskonvarmuutta. Tiedän että en pysty korjaamaan kaikkia typeriä asioita joita olen joskus mennyt hölmöyksissäni jollekin tekemään tai jättänyt tekemättä. Silti uskon että kaikki on täytetty ja Kristus rukoilee minunkin puolestani.
Saarnaajina uskonvarmuuden menettäneet ovat ns. ankeuttajia. He elävät lain alla ja opettavat erilaisia syntilistoja, he eivät kirkasta Kristusta.
Toivottavasti tämä vähän selvensi. En ole hyvä selittämään asioita.
"Kehotuksemme päämääränä on rakkaus". Ankeuttajien päämääränä ei ole rakkaus Kristukseen ja lähimmäisiin vaan orjuus.
Tuossa virhe ;"issimeiesti " piti olla ilmeisesti ..
Jatkan täatä Fil. 1:20 -26 . Lue Raamatusta teksti ...
Selitystä ,, "Elämä on minulle Kristus , ja kuolema on voitto." ks. Joh. 14:19 .
Gal .2:20 ; 2 Korf .5:8. -- Jumalan suunnitelman mukaan Paavali oli ennen
kuolemaansa tehtävä lähetystyötä Espanjassa ja Kreetan Saarella , käytävä
joissakin seurakunnissa Aasian maakunnassa. Makedoniassa ym. Näihin käynteihin on viittauksia hänen kirjeissään Timoteukselle js Tiitukselle . Toivomansa käynnin
Filippissä hän jätti "avoimeksi ":"Tulinpa sitten teidän tykönne... Tai olin tulematta ..
on vielä tässä Fil. 1:27 . . ks /vert. Jaakob 4:15..."Teidä'n tulisi sanoa : Jos Herra tahtoo , ja me elämme , niin teemme tämän , tai tuon ",--" Lihassa "(22:24. )
Tarkoittaa Ruumista /kehoa yleensä...
Olipas hurjan näköistä tuo tabletilla kirjoitettu tekstini...
Suunnilleen kirjoittamasi käsityksen olen saanut uskonkäsityksestäsi. Vaan en sitä varsin kysellyt, vaan kyselin, miten sovitat uskonkäsityksesi kysymykseen uskon haaksirikosta, onko se edes mahdollinen?
Uskonvarmuus on hyvä pointti omalla kohdalla asiaa tutkistellessa. Vaan taitaa olla aikalailla vahva uskonvarmuus kaikilla näillä palstoilla uskonkäsityksistään kirjoittelevilla ja toisten käsityksiä kritisoivilla.
Lapin vanhimmatkin taitavat olla varmoja uskossaan. Mitenköhän sitten körttiläisillä, jotka kovin konditionaalissa siitä puhuvat? Ei siis ihan helppo mittari sekään. Tai ainakaan sen kanssa ei pidä mennä muita arvioimaan :-) Vai tarkoitatkohan uskonvarmuudella jotain, mikä ei suoraan termistä aukea?
Uudestisyntymä, kääntymys, uskoontulo, lapsenuskoon palaaminen, tuhlaajapojan paluu, ... eri piireissä tästä tapahtumasta puhutaan eri termein ja uudestisyntymän teologia on hieman erilaista. Mitä siitä ajattelee, ei vaikuta loppusijoituspaikkaan. Raamattu ei siihen anna täysin selkeää vastausta.
Tärkeintä lienee lopputulos, eikä se millä nimellä sitä nimitämme?
Ankeuttajasaarnaajat varmaankin lienevät juuri näitä uskossaan haaksirikkoiutuneita.
Uskon saamme Jumalalta, miten se voi siis haaksirikkoutua...?
Uskon saamme Jumalalta, miten se voi siis haaksirikkoutua...? -rudiini-
Miksi raamatussa kehoitetaan valvomaan?
Vaan eikös valvominen mene jo tekemisen puolelle... ;)
Vastasin jo kysymykseen, onko uskon haaksirikko edes mahdollinen, mutta taitaa olla hankala ymmärtää lyhyesti selitettynä. Tottakai se on mahdollista. Se on selvääkin selvempää. En nyt taida viitsiä jatkaa siitä.
Uskonvarmuus on minulle ehkä samaa kuin Jumalan läsnäolon, totuuden ja rakkauden konkreettinen, lähes fyysinen armon tunteminen. Armon tunne huolimatta siitä, että on täysin kelvoton mato. Se on tietoisuus siitä, että olen joka hetki valmis lähtemään. Samalla se on huokausta siitä, ettei armoa oteta pois.
En tiedä onko sinulla samaa lähes jatkuvaa aistimusta Jumalan kädessä olemisesta. Jos ei niin et sitä ymmärrä.
Taitaa olla kenellä tahansa dogmaatikolla vaikeuksia kuvata asiaa.
Vastasit muuttikselle, eikö valvominen mene jo tekemisen puolelle. Vastaan tähän: kaikki mitä teet uskossa, on hyvää ja kelpaa Jumalalle. Kaikki mitä teet epäuskossa, on pahaa. Tutkipa tätä Lutherin sanontaa tarkemmin, mitä se oikein tarkoittaa. Siinä on enemmän merkitystä kuin ekaksi tajuaa.
Sun kanssa on pikkusen erikoista "keskustella"...
Aiheenamme taitaa olla juuri tuo uskon haaksirikko ja mitä se tarkoittaa. Tokihan sen täytyy olla mahdollista, koska Paavali siitä kirjoittaa ja antaa meille jopa nuo otsikon kaverit, joille niin on käynyt. Nyt meidän ongelmamme on, että mitä se mahtaa tarkoittaa, mutta kirjoituksestasi ymmärrän, ettet viitsi tai jaksa sitä aihetta pohtia? Kovin kiinnostavaa ei ole se, mikö on sinun uskonkäsityksesi tai jonkun toisen, ei keskustelunaiheena kiinnostava, vaan ainoastaan riitaa aiheuttava, kuten tälläkin palstalla näemme, miten on mailat herkässä läimimään toisten käsityksiä. Kiinnostavaa on se, mitä Jumala sanassaan näistä asioista sanoo. Sillä on merkitystä meille jokaiselle, ei sinun tai minun ajatuksilla tai käsityksillä.
Koetan herätellä sinua ja muita ajattelemaan asiaa ja haastaa miettimään omia käsityksiäsi ja mitä ne tarkoittavat tämän haaksirikkoasian rinnalla. Vaan ikäväähän se on...
Meidän tulee pohtia Raamatun valossa, mitä se mahtaa tarkoittaa, mistä sen tunnistaa ja mitä siihen liittyy, ei omien käsitystemme pohjalta.
Yllä koetin sinulle avata sitä, että oma uskonvarmuus ei voi olla absoluuttinen mittari sille, koska yleensäottaen kaikilla uskovina itseään pitävillä on jonkinmoinen uskonvarmuus. Varmastikin Hymenaios itse uskoi julistamaansa, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Vai olisiko siinä tuo hyvän omantunnon kohta, että julistaa jotain, jonka omassatunnossaan tietää vääräksi?
Tuohon valvomiseen ja tekemiseen... et tainnut hymiötäni huomata... Täällä palstalla on muutama kaveri, jotka kaikkeen mitä uskovina teemme, iskevät pelastuksen ansaitsemisen leiman. En tiedä sitten johtuuko se siitä, että eivät muita pidä uskovina vai ajattelevatko olevansa marionetteja, joita korkeampi voima sätkyttää.
Korjaan yhden epätarkkuuden. Kirjoitin, että "Paavali kirjoittaa" pitäisi olla, että "1 Timoteuskirjeessä sanotaan", koska emme varmuudella voi sanoa, onko teksti Paavalin.
Tietyllä tapaa surullista luettavaa, anteeksi vain.
"Joskus joku voi tulla oikeasti uskoon, vaikka käy jonkun karismaattisen hörhön rahankeruutilaisuuksissa"
-tyhmelin
Lainasin pienen pätkän, mutta tilanne toistuu usein, eikä koske vain tyhmeliiniä. Uudestisyntymä VAIN kasteessa, väitetään (ja tästäkin kirjoitetaan ikään kuin maailma olisi luterilainen ja yleisesti lapset kastettaisiin vauvoina). Sitten jatkuvasti unohdetaan oma strategia kirjoittamalla ristiin oman väittämän kanssa, ja jos joku kiinnittää ristiriitaan huomionsa, seuraa pitkiä teologisia selityksiä.
Tekisi mieleni sanoa veli Lutherin sanoin: Sana, sana, sana sen tekee, kuuletko hurmahenki!
Yhteisessä pyhän Raamatun tutkimisessamme on tässä kolme seikkaa, joihin kannattaisi myös paneutua
1. "Turmelleet monen uskon" ... Tähän liittyy kyllä Tyhmeliinin Ankeuttaja. Onko esikoisten saarnaaja silloin itse luopunut tai menettänyt puhtaan omantunnon, vaikka siitä jatkuvasti puhuu toisille?
2. "Ylösnousemus on jo tapahtunut". Tämä on niin UFO opetus, että se tahtoo mennä ohi raamatunlukijan tutkan, miten niin jo tapahtunut? Esikoisten kannalta varoitus on siinä, että uskossa haaksirikkoutunut saarnaaja voi väkevästi julistaa UFO juttuja, pettäen vilpitöntä seurakansaa, joka luulee kristillistä opetusta kuulevansa. Lapin vanhinten erinäiset opetukset tulevat tässä mieleen etenkin GP.
3. Ensimmäinen Timoteuskirje kuuluu ns. Katolisten kirjeiden joukkoon Uuden testamentin kokonaisuudessa. Ollaan jo edetty Paavalin pääkirjeiden tulisesta alkutilanteesta ja kirkollinen elämä kukoistaa Välimeren maissa. Sisältö, ilmaisut, käsitteet ovat sen verran erilaiset, että yleisesti ajatellaan tieteellisen tutkimuksen piirissä, että kirjoittaja on joku muu kuin Paavali. Tästä ei tarvitse hätääntyä eikä kimpaantua, vaan pyrkiä ymmärtämään 1 Tim sisältöä ensisijaisesti 1 Tim itsensä sisältämän tekstin avulla. Samoin tulee tarkata, missä sanamuodot ja sisältö ovat Paavalin autnttisten pääkirjeiden mukaisia.
Uskon haaksirikon ymmärtämiseksi ei siis pidä heti rynnätä muihin kirjeisiin, ja on hyvin mielenkiintoista tukia tuota kaste, hyvän omantunnon liitto, kuten täällä on tehtykin. Missä se esiintyy?
Seuraväki ei.Helsingin suurseuroissa, Lahden Juhannus seuroissa, Jällivaaran jouluseuroissa eikä edes Mikkelinä tunnista uskossa haaksirikkoutuneiden UFO opetuksia, koska heitä vastoin pyhän Raamatun nimenomaista neuvoa kielletään arvostelemasta mitä PH saarnaajan kautta syöttää. Onkin tärkeää, että nyt tulevien vierailujen aikana julkisesti kirjoitetaan, mitä tuutista tulee ja sitä nöyrästi rukoillen Pyhän Hengen antamassa valossa Kirjoitusten avulla tutkitaan. Totuudella on valtava voima.
Näin tehden, kaikkea koetellen, voidaan myös iloiten säilyttää ja varjella ja pitää se, mikä hyvä on.
Uskossaan ei voi haaksirikkoutua ellei ole ensin siitä päässyt osalliseksi.
Olen löytänyt Raamatusta KR 1933 vain kolme kohtaa, jossa on sana haaksirikko. Kaksi tarkoittaa todellista laivan haaksirikkoa, kolmas on hengellinen ilmaus.
--------------
Nyt, kun jouduit haaksirikkoon, pois meriltä, vetten syvyyksiin, vaipuivat sinun mukanasi sinne vaihtotavarasi ja koko sinun suuri joukkosi.
Hesekiel 27:34
--------------
kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
2 Kor 11:25
------------
Säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet
1 Tim 1:19
...
hengellinen ilmaus "uskossa haaksirikkoutunut" esiintyy koko Raamatussa siis vain yhden ainoan kerran.
Jos ei koskaan ole käsittänyt uskon vanhurskautta, sitä että Kristus tekee vapaaksi, ei voi haaksirikkoutua mielestäni. Ei olla vielä matkalla.
Silloin on vielä oman vanhurskauden vankilassa ja sinne johdattamassa muitakin. Hurskaina ja tuomareina.
Jos on saanut omakseen uskon kautta Kristuksen vanhurskauden ja sitten eksyy, eikö silloin ole haaksirikossa? Ja kaikki jotka näiden mukana eksyvät, ovat samassa laivassa. Opettajilla on vastuu siitä, mitä opettaa. Jos opetus on sitä tasoa mitä se on wanhimmilla, kun he kiinnittävät kristittyjä uskomaan ja luottamaan itseensä Kristuksen sijaan, sekä omiin "neuvoihinsa", joille tulee olla kuuliainen, he ovat eksyttäjän työmiehiä.
Seurakuntalaiset, jotka eivät tutki onko heidän opetuksensa Jumalan sanan mukaista, ovat omalta osaltaan itse vastuussa.
Mutta niin kauan kun armon aikaa on, on toivo parannuksesta.
Aika jännä, että vain yhden kerran; kielikuva on varsin voimakas.
Muutama kommentti tästä keskustelusta:
"Lapsikasteen jälkeen voi pysyä uskossa tai ei. Tämä riippuu paljon siitä kuinka hyvin on tullut opetetuksi "
-tyhmelin
"Lapsuudestaan asti todellisesti elävästi uskomassa ollut etsii itsestään turhaan uudestisyntymisen päivän erityistuntomerkkejä - ja masentuu ja vaipuu epäuskoon kun niitä ei muistu mieleen. Ongelma on siinä, ettei uskota että kaste antaa mitä lupaa."
-tyhmelin
"Jos ei koskaan ole käsittänyt uskon vanhurskautta, sitä että Kristus tekee vapaaksi, ei voi haaksirikkoutua mielestäni. Ei olla vielä matkalla."
-2 16
Kysymykseni ei suoraan liity nyt palstan aiheeseen, mutta kysyn silti:
Onko Jeesuksella mitään roolia?
Minulla on nyt semmonen olo, ettei rudiini ole oikein värssyn päällä. Lainaa tekstin palasia sieltä ja täältä ja sitten hän kyselee ihan itsestäänselvyyksiä tai sitten vaan piruilee.
Itsestäänselvyyksiä ei näissä asioissa ole olemassakaan. Ja tarkoitukseni ei ole piruilla. Ihmettelen vain noita ristiriitaisuuksia, joita ei varmaan kirjoittaja itse tule huomanneeksi.
Noita teesejä tuosta:
-Uskossa pysyminen riippuu opetuksesta
-Todellisesti elävässä uskossa [...] ei uskota, että kaste antaa mitä lupaa.
-Uskonvanhurskauden käsittänyt haaksirikkoutuu (eli eikö siis enää käsitä?)
Puhuit tuolla puolesta sanasta ymmärtävistä, joiden kanssa on helppoa kommunikoida (vapaa tulkinta). Joo-miesten kanssa ei tosiaan tarvitse kertoa, mitä oikeasti tarkoittaa, kun kaikkihan nämä itsestäänselvät asiat tietää. On tosi terveellistä pysähtyä miettimään omia itsestäänselvyyksiä, että kuinka itsestäänselviä tai tosia ne ovatkaan.
Tiedän, että se ei ole kivaa ja ettei kovin moni tykkää kirjoituksistani... Ei ole kivaa joutua pohtimaan omia käsityksiään.
Puolustan omia teesejäni ja seison niiden takana.
1. Uskossa pysyminen riippuu opetuksesta. Kyllä se riippuu kastekäskynkin mukaan. Oletetaan että tulet uudelleen uskoon, mutta satut menemään täysillä vaikka jossain huuhaa-seurakunnassa. Ei mene kauaa kun olet haaksirikossa. Petyt valehteluun ja jäät pois.
Vastakääntyneitä pitää käsitellä varoen ettei heiko usko tuhoudu. tässä Kristuksen ruumiilla on tehtävä.
2. -Todellisesti elävässä uskossa [...] ei uskota, että kaste antaa mitä lupaa.
=> Jätit pois oleellista asiaa.
Kirjoitin: "Lapsuudestaan asti todellisesti elävästi uskomassa ollut etsii itsestään turhaan uudestisyntymisen päivän erityistuntomerkkejä - ja masentuu ja vaipuu epäuskoon kun niitä ei muistu mieleen. Ongelma on siinä, ettei uskota että kaste antaa mitä lupaa."
Olen edelleen samaa mieltä. Seurakunnassamme opetetaan filippis-pietistisesti, että kaste ei anna mitä lupaa, vaan sen jälkeen on suoritettava kivulias uudestisyntyminen armonjärjestyksen tikapuiden mukaan.. Vaikka noista tikapuista jätettäisiin askelmia pois, ja kipua hiukan lievennettäisiin lapsuuden kristittyjen kohdalla, edelleen ollaan samassa ongelmassa. Lapsilta riistetään käytännössä armo, koska heiltä edellytetään uudestisyntymistä ymmärtävässä iässä.
Minulla on tästä ihan omakohtainen kokemus. Olen lapsuuden kristitty. Olin lapsuuden elävässä uskossa lähes aikuiseen ikään asti, niin vanhaksi kuitenkin että tajusin että minulta vaaditaan jotain, joka on väärin. Minun olisi pitänyt muistaa koska olen uudestisyntynyt tai tullut uskoon tai tehnyt parannuksen. Uskominen ei riittänytkään, vaikka kelvottomuuden ja synnin tuntoa taatusti oli ollut pienestä pitäen.
Aikuiset vaativat pöntöstä lisäparannusta, mikä on ehdottomasti väärin uskovien lasten kohdalla. Lapsia ei pidä evankelioida, he ovat jo kasteen armoliitossa, he ovat jo uskossa !
Kehottaisin nyt rudiinia itseään kertomaan omista uskon käsityksistään. Olen varautunut nokkimaan joka sanaa tarkkaan kuin tikka lahoa puuta.
Edelleen kysyn, mihin tarvitaan Jeesusta?
Rudiinin uskonkäsitykset eivät liity aiheeseen lainkaan, ja sinulla näyttää jo olevan käsitys rudiinin uskonkäsityksistä, että ne ovat lahoa puuta. Ei siis liene sinullekaan mielenkiintoinen aihe. Varmastikin paljon helpompi ja kiehtovampi aihe, kuin tutkia Timoteuskirjettä...
Miten se kommenttisi, johon vastasin, liittyi aiheeseen? Aloit tonkia toisten käsityksiä luullen niitä ristiriitaisiksi, vastasin niihin selventävästi kun ensin olit itse nostanut ne pöydälle.
Ja sitten kun huomaat ettet osaakaan vastata mitään, vastaatkin vain että asia ei kuulukaan otsikkoon.
Luuserina pidän sinua nyt rudiini - tulit potkimaan renkaita mutta et keskustelemaan .
"Onko Jeesuksella mitään roolia?" on selvä provokommentti, johon vastasin lopulta takaisin tikkavertauksella. Pahoittelen kiivastumistani. Se kommenttini ei ollut ihan asiallinen.
Kirjoitin jo alunperin kysymykseeni, että ei liity otsikon aiheeseen...
Kysyin, mikä rooli on Jeesuksella. Noista nostamistani kohdista välittyy sellainen kuva, että ei välttämättä mikään.
1. kohta: Eiköhän uskossa pysyminen riipu kuitenkin uskomme kohteesta Jeesuksesta?
2. kohta: Sanot, että todellisesti elävässä uskossa olevilla on ongelma etteivät usko, mitä kaste lupaa. Erikoista, että et näe siinä ristiriitaa.
Eiköhän elävään uskoon siihenkin kuulu nimenomaan elävä suhde Herraan Jeesukseen?
Sorry, että puolestani pidin näitä asioita niin itsestäänselvinä, että ne aukeavat pelkällä alleviivauksella ja renkaiden potkiskelulla.
"Eiköhän elävään uskoon siihenkin kuulu nimenomaan elävä suhde Herraan Jeesukseen? " => tietenkin kuuluu. Enkö ole tällä palstalla sitä tuonut esille?
1. kohta: Eiköhän uskossa pysyminen riipu kuitenkin uskomme kohteesta Jeesuksesta?
=> Riippuu tietenkin, mutta ei yksinomaan. Oletat näköjään, että kerran pelastettu on aina pelastettu.
Uskossa pysyminen riippuu myös sinusta itsestäsi (valvomisestasi) ja ympäristöstäsi. Usko on kuluvaa tavaraa - elävää Sanaa pitää koko ajan saada lisää. Mitä huonommin tunnet itsesi ja syntisi, sitä nopeammin uskon tavara kuluu.
On väärin tuudittautua joskus tapahtuneeseen "uudestisyntymään" , se ei auta sinua tänään yhtään. Sillä ei ole mitään merkitystä, uskoitko sekunti sitten. Sillä on merkitystä uskotko juuri nyt, tässä ja nyt. Nyt. Nyt. Nyt.
2. kohta: "Sanot, että todellisesti elävässä uskossa olevilla on ongelma etteivät usko, mitä kaste lupaa. Erikoista, että et näe siinä ristiriitaa. "
=> Enhän sano. Vastaan rudiilin tavalla: Luepa teksti uudelleen. Lue se hitaasti.
1. Jos mun uskossa pysymiseni olisi minun varassani, ei mulla olisi mitään toivoa.
2. Hyvä, jos nuo kaksi kirjoittamaasi lausetta eivät siis liittyneet toisiinsa. Nyt vain enää ihmettelen, että ketkä siis eivät usko siihen mitä kaste lupaa. Nekö, jotka ovat olleet lapsesta asti elävässä uskossa vaiko jotkut toiset?
Nostanpa tuolta esiinjuolahtaneen ajatuksen tänne:
"Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
Voisikohan tässä hyvästä omastatunnosta luopumisessa juluistajan kohdalla olla kyse siitä, että julistaakin sellaista sanaa, vaikkapa lapin luottamusta, jonka omatunnossaan tietää vääräksi, mutta omantuntonsa paaduttaen silti tekee niin. Ja siitä seuraisi koko uskon haaksirikko?
"Voisikohan tässä hyvästä omastatunnosta luopumisessa juluistajan kohdalla olla kyse siitä, että julistaakin sellaista sanaa, vaikkapa lapin luottamusta, jonka omatunnossaan tietää vääräksi, mutta omantuntonsa paaduttaen silti tekee niin. Ja siitä seuraisi koko uskon haaksirikko? "
Tämä kuulostaa mahdolliselta ja ehkä hyväksyttävältäkin selitysmallilta. Seurataanpa ajan kanssa toimiiko mallisi, meillähän on koelaboratorio seurakunnassa silmiemme edessä.
Niin, ja nyt voimme palata kysymykseen, miltä se uskon haaksirikko sitten laboratoriossamme näyttäisi. 1 Timoteuskirjeen mukaan se ei näytä kovin miltään, vaan täytyy siitä uskovia varoitella, näiden uffojuttujen opettajista.
Eli laboratoriomme taitaa jo pullistella tämän teorian mukaan näitä uskossaan karille ajaneita?
Voi näitä rudiilin järjen päätelmiä
Omatunto ei ole mikään uskon mittari, se on lihaa samalla tavalla kun kaikki muukin mitä ihmisessä on. Omatunto on kunkin henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta.
Siinä missä toisen omatunto on vapaa, on neuroottisen henkilön omatunto jatkuvasti rajujen syytösten alla, kuin tulessa.
Eräs uskova sisar koki että nyt tulee maailmanloppu ja se on hänen pahojen tekojensa aiheuttama. Seuraavaksi hän makasikin moottoritieellä, autojen pujotellessa hän ohitseen. Jumala varjeli ettei hän jäänyt auton alle. Omatunto on sitä mitä itse kullakin on. Ankara kasvatus esimerkiksi tuhoaa terveen omantunnon.
Paavali kertoo mitä USKOVAN omasta tunnoista voidaan päätellä:
1. Joh. 3:18-22
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, ...
1. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
2. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
Käskyn pitäminen on täysin eri asia kun käskyn täyttäminen.
1. YKSIN Jeesus on täyttänyt käskyt syntisten puolesta.
2. Ja hän joka pitää käskyt, tietää käskyjen osoittavan hänet suureksi syntiseksi. Käskyt pitävä henkilö tietää pelastuvansa ainoastaan Jumalan armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta..
Jeesus on tie
18.2.2014 12:18
Jumalan viisautta meitä ihmisiä kohtaan on, että sydän puhdistuu uskolla Herraan Jeesukseen, sillä omatunto on häilyväinen ja lihaa. Ajattelen ja uskon ettemme koskaan tule tuntemaan kaikkea syntisyyttämme. Jumalan sanasta tiedämme että jo yksi paha ajatuksemme saa meidät lain rikkojiksi. Koko laki on silloin rikottu.
Haastat siis 1 Timoteuskirjeen kirjoittajan? Aika rohkeaa!
Rudiini, tuolla tavalla nolaat tahallasi muita keskustelijoita. Häpeisit vähän.
Perustele, rudiini, perustele. Älä koskaan heitä väitettä ilmaan ilman perustelua.
Jeesus on tie:
"Voi näitä rudiilin järjen päätelmiä
Omatunto ei ole mikään uskon mittari, se on lihaa samalla tavalla kun kaikki muukin mitä ihmisessä on. Omatunto on kunkin henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta."
Timoteuskirjeen kirjoittaja:
"taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
Oletan että rudiini haluaa määritellä mikä on omatunto. Vaikka vieläkään asia ei tullut täysin selväksi mitä rudiini ajaa takaa..kommunikointiongelma.
LL. Mitä omatunto on?
673: a »Tietoisuus, joka syyttää pahasta ja hyväksyy hyvän
teoissamme», Tämä omantunnon kuvaus ei sovi mihinkään tiettyyn
kohteeseen. Se ei sovi heränneeseen omaantuntoon, joka ei voi hyväksyä
mitään hyvää toiminnoistamme, koska luonnollisessa tilassa ei ole tehty
mitään hyvää. Kuvaus ei sovi nukkuvaan omaantuntoon, joka ei moiti
mistään pahasta teoissamme, koska nukkuvalla tunnolla oleva ihminen ei
tiedä tehneensä mitään pahaa. Kuvaus ei sovi hyvään omaantuntoon,
joka ei syytä eikä puolusta, se ei sovi myöskään pahaan omaantuntoon,
joka sekä syyttää että puolustaa pahaa.
=> Yllä LLL:n kuvausta Hulluinhuonelaisessa. En näe tässä valossa mitään ristiriitaa kahden kirjoittajan tekstiin.
Vai meinaatko että joku voi kirjaimellisesti hylätä omatuntonsa kokonaan kuten timoteuskirjeessä sanotaan? Eiköhän kyse ole joko nukahtamisesta tai hyvän omatunnon muuttumisesta pahaksi omaksitunnoksi. Omatunto on kaikilla, hyvillä ja pahoilla.
Niin... Erona noissa siteeraamissani teksteissä on se, että toinen sanoo, että omatunto ei ole mittari ja toinen sanoo, että se on mittari.
Epäluotettava mittari se ihmisen omatunto on. Neljä erilaista toimintamoodia.
Voimme toki järkeillä mitä vain, tai sitten tutkia, mitä 1 Timoteuskirjeen kirjoittaja kirjoittaa...
Raamattu ei päästä meitä kovin helpolla!
Seuraava ehdotus rudiinille.
Eikös se oikea vastaus ole rakkaus joka on uskon hedelmä.
Uskossa haaksirikkoutunut ei pysty rakastamaan Jumalaa eikä lähimmäistään. Tästä voit tunnistaa uskossaan haaksirikkoutuneen.
1. Tim. 1:14 Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.
2. Tim. 1:13 Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.
Timoteuskirjeen alussa kirjoittaja kertoo, mikä on hänen kehoitustensa päämäärä ja se on juuri tuo mainitsemasi rakkaus:
1 Tim 5-6
"Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia."
Ja sen rakkauden hän sanoo tulevan puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Vaan ollaan taidettu tälläkin palstalla saada nähdä, mitä seuraa, kun kansa lähtee mittailemaan toistensa rakastamisia... :-)
PS (lainaamassasi paikassakin muutes sanotaan, että Kristus Jeesus saa aikaan uskon ja rakkauden...) Viittaus tuonne ylemmäs
"taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan."
"taistele jalo taistelu."
Hebr.12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
"säilytä usko."
Hebr.11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy
"ja hyvä omatunto."
Hebr.13:18 "me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa."
Yhteenvetona uskon haaksirikko tarkoittaa sitä että on tullut laiskaksi taistelemaan syntiä vastaan, laiskaksi ojentautumaan eikä tahdo hyvin vaeltaa.
Paimenen tehtävä on kaitsea lampaita Jumalan Sanalla; ruokkia, juottaa ja hoitaa. Ei omilla järjen päätelmillään vaan Sanalla.
Jos paimenen sydämessä Kristus ja Hänen tuntemisensa vähenee niin oma ymmärrys kasvaa isoksi ja jopa erehtymättömäksi, hengellinen ylpeys on saanut tilaa. Kristuksen tulisi kuitenkin kasvaa ja saada muotoa uskovissa, sanoo raamattu.
Kun ylpeys omasta erehtymättömyydestä saa vallan, on jo langennyt, usko on haaksirikossa. Mietiskelee muuttis.
On tärkeää tutkia Sanan valossa itseään ja opetustaan. Jos on ympärillä taputtelijoita ja kiittäjiä pilvin pimein, eihän ihminen sitä kestä vaan alkaa luulla jotain olevansa. Itsessään. Ja lankeaa. Oma kunnia nostaa päätään, Kristuksen kunnia jää sivurooliin. Ja aletaan vaatia luottamusta iitselleen Jumalan Sanan sijaan.
Haaksirikossa olevan opettajan tunnistaa siitä että armo tulee vanhurskauden tilalle. Armo on hyvä kun se on oikealla paikalla, mutta myös suuri eksyttäjä silloin kun armosta saadaan luvallisuus tai rohkeus syntiin.
Jos opettaja ei itse taistele syntiä vastaan, tai ei halua ojentautua Jumalan Sanan alle, niin se opettaa kuittaamaan tottelemattomuuden armolla.
"Nöyrille Jumala antaa armon, mutta Hän on ylpeitä vastaan."
Armo kuuluu sille joka katuu ja on valmis luopumaan synnistä (tekee parannuksen), mutta sellainen joka ei edes aio tehdä parannusta vaan haluaa jatkaa synnissä on armon ulkopuolella.
"Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa".
tesa..
18.2.2014 11:37
Haaksirikossa olevan opettajan tunnistaa siitä että armo tulee vanhurskauden tilalle.
Kenen vanhurskauden tilalle?
>Kenen vanhurskauden tilalle? muuttis<
Ettei menisi liikaa kaanaankieleksi, niin vertaan tätä luonnolliseen opettajaan.
Opettaja opettaa oman oikeamielisyytensä oppilaalleen ja täysin oppineena oppilas on opettajansa veroinen.
Kristuksen vanhurskaudesta ei ole mitään hyötyä jos ei suostu oppimaan sitä vanhurskautta (oikeamielisyyttä) itselleen.
Ps.
"Kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan on jo annettu, mutta SAATTE sen Kristuksen tuntemisen mukaan."
Haaksirikossa olevan opettajan tunnistaa siitä että armo tulee vanhurskauden tilalle. -tesa-
Kenen vanhurskauden tilalle?
Kysyn edelleen että kenen vanhurskauden tilalle?
Tässä ei ole kaanaan kieltä vaan selkeä ja suora kysymys.
Vastasin jo, mutta voin vastata uudelleen: Kristuksen vanhurskauden tilalle.
Kristuksen vanhurskaudesta ei ole mitään hyötyä jos ei suostu oppimaan sitä vanhurskautta (oikeamielisyyttä) itselleen.
Sitten kun on täysin oppinut niin: "Opettaja opettaa oman oikeamielisyytensä oppilaalleen ja täysin oppineena oppilas on opettajansa veroinen" -tesa-.
Luukkaan evankeliumi:
6:40 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.
Jos armo on kuin luvan antamsta syntielämälle, on mieli ja sydän vielä muuttumatta. Noin yleisesti sanoen.
Valitettavasti armo tarkoittaa monille lupaa ja rohkeutta synnille.
Voimme jokainen tehdä itsellemme kysymyksen: Mikä synti on sellainen joka on arvokkaampi kuin Kristus? Millä hinnalla (synnillä) olemme valmiit pettämään Kristuksen? Jokainen synti joka saa otteen elämästämme on arvomaailmassamme Kristusta arvokkaampi. Jokainen synti kertoo sen mitä arvostamme enemmän.
Kaikki eivät ajattele näin synnistä, koska armo on antanut rohkeuden tottelemattomuudelle.
Meidän jokaisen pitäisi ajatella syntiä porton palkkana, hintana jonka arviosena Kristusta pidämme. Kun pysähtyy miettimään millä hinnalla antoi esim. samalla mitalla takaisin, ja miettii että oliko synti oikeasti Kristusta arvokkaampi, niin seuraavalla kerralla tekee kaikkensa taistellakseen syntiä vastaan.
"tesa "
Jeesus Kristus ei ole antanut mitään lupaa synnille ,,olkoon armosta tai muust.
seikasta kiinni .. Jos ihminen sitä ajattelee , ja saa vastaavan mietteen , eiköhän
sitä tule ajatella kuin mitä tahansa ihmis sääntöä' , joka vednyy Rajattomasti ..
Kyllä ihminen tekee Määrityksia , eikä tajua että se ei ole Herran ..