Tampereen klinikat ja yksinäinen nainen

Minä en ollut hoidossa Ovumialla, mutta myös huonot kokemukset psykologeista ja "lahjasoluneuvonnasta". Psykologi nro 1 oli vähän kuin tuo sinun, lisäksi erittäin synkeä pirujen seinille maalaaja ja tuputti kaavamaisia neuvoja esim. tukihenkilöstä hoidoissa. Itse en kokenut tarvitsevani hoitoon tukea, vaan pikemminkin olisin tarvinnut tukea siihen psykologin kuulusteluun ja epävarmuuteen hoitoon pääsystä! Myös lapsettomuus on huomattavasti raskaampaa kuin hoidot. Tämä psykologi ei myöskään käynyt läpi lain määräämiä asioita lahjasoluista, vaikka istunto kesti hyvin pitkään. Ehkä ajatuksena oli rahastaa useammalla istunnolla.

Psykologi nro 2 oli kiva ja pirteä ihminen, joka jutteli hyvin pintapuolisesti eikä oikein tuntunut jaksavan kuunnella vastauksia loppuun. Lakisääteiset asiat pikakelattiin, muuten vaikutti että psyko fiksuna ihmisenä itsekin tajusi homman tyhjänpäiväisyyden. Molempien psykologien touhu tuntui lähinnä pelleilyltä.

Ketjun aloittajalla on käynyt hyvä tuuri psykologin suhteen, onnittelut siitä! Saako psykologilta uusia ajatuksia riippuu siitä, miten tarkasti itse on miettinyt ja selvittänyt asioita. Toisaalta siitä, miten kokenut psykologi on.

Lain lahjasoluneuvonta tarkoittaa sellaisiin asioihin keskittymistä, jotka liittyvät erityisesti lahjasolujen käyttöön. Kuitenkin "lahjasoluneuvonnan" nimellä pidetään istuntoja, joissa käytännössä arvioidaan kykyä vanhemmuuteen tai tehdään jonkinlaista pikamielentila-analyysia. Minunkin ensimmäinen psykokäyntini oli nimeltään lahjasoluneuvontaa, mutta lahjasoluista ei puhuttu sanaakaan!

Jos lahjasoluneuvonta olisi sitä, jota laissa määrätään, niin se olisi hyödyllistä. Tuki ja asioista keskusteleminen eivät voi olla pahaksi. Hyvä keskustelu ja tukeminen ei ole kuitenkaan mahdollista, jos samalla arvioidaan toista asteikolla hyvä äiti / huono äiti, ja koko ajan pelkona on, että hoito voidaan evätä mielivaltaisesti. Se on äärimmäinen stressitilanne.

Omilla soluilla hoitoon tulevilla pariskunnilla ei ole klinikoilla psykologipakkoa. Kuitenkin laki on täsmälleen sama sekä heille että lahjasolujen käyttäjille: hoitoa ei saa antaa kenellekään, jos on vakava epäilys "ettei lapsen tasapainoista kehitystä voida turvata". Tämän lainkohdan tulkinta on melko villiä. Käytännössä lahjasolujen käyttäjän lapsenkasvatuskykyä yritetään arvioida haastattelulla, mutta omia soluja käyttävien ei. Tätä jopa perustellaan lailla, vaikka laissa ei ole mitään erikoismääräyksiä lahjasolujen käyttäjien vanhemmuudesta. Lapsi on kuitenkin ihan samanlainen, olipa saanut alkunsa kenen solusta tahansa.

Minusta ei ole edes mahdollista päätellä haastattelun pohjalta kenenkään kykyjä vanhemmaksi. Yksinhuoltajilla on raskaampaa, mutta jos arvioidaan yksinhuoltajan jaksamista, niin eikö pitäisi arvioida yhtä lailla pariskuntien suhteen tilaa? Entä jos pariskunnasta molemmilla tai toisella on vaikka kiireiset työt, ehtivätkö he viettää tarpeeksi aikaa lapsen kanssa seuraavat 18 vuotta? Entä pariskunnan osapuolten kykyä yksinhuoltajiksi eron sattuessa? Vai onko kuitenkin niin, että ei ole mahdollista ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tekijöitä, jos kristallipalloa ei ole käytettävissä?