Ruotsinkielisten määrä on laskenut kuin lehmän häntä ja tuskin suunta muuttuu siitä voimme olla 100-prosenttisesti yksimielisiä.
Se on täysin järjenvastaista, että Suomen kielilainsäädäntöä ei ole muutettu vaikka tilanne on täysin erilainen kuin silloin kun kielilakia runnottiin pakkotilanteessa läpi.
Ruotsinkielisten määrän kehitys 1880–2005
vuosi väestömäärä osuus (%)
1880 294.900 14,3
1890 322.600 13,6
1900 349.700 12,9
1910 339.000 11,6
1920 341.000 11,0
1930 342.900 10,1
1940 354.000 9,6
1950 348.300 8,6
1960 330.500 7,4
1970 303.400 6,6
1980 300.500 6,3
1990 296.700 5,9
2000 291.700 5,7
2005 289.700 5,5
Se on täysin järjenvastaista, että Suomen kielilainsäädäntöä ei ole muutettu vaikka tilanne on täysin erilainen kuin silloin kun kielilakia runnottiin pakkotilanteessa läpi.
Ruotsinkielisten määrän kehitys 1880–2005
vuosi väestömäärä osuus (%)
1880 294.900 14,3
1890 322.600 13,6
1900 349.700 12,9
1910 339.000 11,6
1920 341.000 11,0
1930 342.900 10,1
1940 354.000 9,6
1950 348.300 8,6
1960 330.500 7,4
1970 303.400 6,6
1980 300.500 6,3
1990 296.700 5,9
2000 291.700 5,7
2005 289.700 5,5
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taulukossa on yksi merkillepantava puute tai virhe, mikä vaan.
Ahvenanmaata jossa suomen kieli on julistettu pannaan ei pidä laskea tilastossa mukaan ollenkaan joten todellinen ruotsinkielisten määrä on noin 28 600 henkeä pienempi.
...
Vielä merkittävämpää on se, että surut ovat lähes kaikki kaksikielistyneet.
Suomenkielistyminen on ollut selvä asia.
Suomen pitää mitä pikemmin muuttaa normaaliksi maaksi jossa enemmistön kieli on maan ainoa virallinen kieli. Siihen voidaan hakea muutosta jos jonkun kielivähemmistön osuus nousee 20 prosenttiin joka on EU:kin suositusten mukaista niin silloin voidaan harkita vähemmistökielen asemaa sellaiselle kielelle.
PS. Meidän kaikki naapurimaamme ovat virallisesti yksikielisiä vaikka joissakin maissa on jopa yli 40 prosentin kielivähemmistöjä..