Yhteiskunnan tuella saa maailmaan lykätä ihan millaista sontaa tahansa. Media on tästä loistava esimerkki. Lähinnä niin sanottu virallinen media: porvarillinen lehdistö, radio ja televisio.
Erotukseksi niin sanotusta sontamediasta, kuten netin nimettömyyden sallivista keskustelupalstoista, virallinen media naamioituu porvarillisen eliitin hyviksi tavoiksi määrittelemän koodin taakse, koodin, jota käyttäen voi sitten tehdä itse asiassa kasvotonta mediaa paljon hirvittävämpiä tekoja. Esimerkkeinä aikoinaan vaikkapa natsipropagandan esiin nousu, sittemmin populismi ja muukalaisviha. Konsensus on siis vaarallinen, jos se pakottaa ihmiset toimimaan harhaisen todellisuuden varassa.
Porvarillinen, rahaa nyhtävä, suorastaan ryöstävä, media on siitä inhottava väline, että se määrittelee maailman oman harhaisen katsantokantansa mukaiseksi. Tällaisen median suhtautuminen ihmiseenkin on suorastaan sairas: manipuloiva, porvarillisia etuja ajava ja toisinajattelijoita vainoava asenne.
Porvarillinen, möhömahainen, media ei suvaitse erilaisuutta. Sen sijaan, että näkisi vian ihan omassa itsessään, porvarillinen media ryhtyy syyllistämään muita. Erityisesti juuri sitä median osaa, joka rehellisimmin tuo esiin ihmisyyttä ja erilaisia tapoja suhtautua epäoikeudenmukaiseen maailmaan. Onkin suorastaan ironista, että tosiasiat löytyvät ihan muualta kuin porvarillisesta mediasta, jonka pää- ja muina pienempinä toimittajina häärii jos jonkinlainen hyh hyh -täti tai karkkipussin kanssa pelehtivä nam nam -setä muka maailmaa luotaavine esityksineen, jotka eivät ole mitään muuta kuin syrjintää ja porvarillisten etujen ajamista median tuloksen vahvistamiseksi. Pääpyrkimyshän jokaisella porvarillisella medialla on lähinnä mediakohu, sensaatio, joka sitten siivittää kassavirran kohisemaan ja median väelle lokoisat olemiset. Mediakohun voi hyvin ajatella ajavan saman asian kuin mojovan perskänninkin. Moni toimittaja alkaa varmasti tuntea olevansa vähintäänkin moguli. Niin kutsuttu mediamoguli, kun rahaa tunkee ovesta ja ikkunasta ja kortteli alkaa käydä pääkonttorille ahtaaksi.
Kaikkein vaarallisimmin porvarillinen media uhkaa yhteiskuntaa sitä kautta, että media on vanginnut myös tutkimuksen pihteihinsä. Tämän päivän tutkijan pitää toimia median ehdoilla. Tutkija ei tänä päivänä ole tutkija, ellei hän saa porvarillista medianäkyvyyttä. Eipä siis ihme, että erilaisia dosentteja, tohtoreita ja muita hipstereitä ravaa toimitukissa vahvistamassa media luomia harhoja, jotta maailmalle levitetty huuhaa saisi oikein tieteellisen vahvistuksen.
Saattaa tietysti olla, että tämän päivän tutkija juopuu jo pelkästä julkisuudesta siinä määrin, että hänelle syntyy suoranainen addiktio julkisuudessa kekkuloimiseen. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun kylmäfuusio onnistuu jonkun toimittajan keittiössä tai toimittaja löytää tutkijan avustuksella olemattoman lautakasan joltakin eteläsuomalaiselta hartiapankkirakennukselta.
Onni onnettomuudessa on tietysti se, että perinteinen porvarillinen media on häviämässä maailman kartalta. Mihin ihmeeseen kansalainen enää tarvitsee esimerkiksi sanomalehteä? Entä radiota? Ei niin mihinkään. Televisiokin alkaa olla menneen talven lumia. Siksi ei ole ihme, että nettiä yritetään kaikin kuviteltavissa olevin keinoin kaapata porvarillisiin tarkoituksiin. Se taas merkitsee sitä, että sinun pitää kirjoittaa nimesi jokaisen sanomasi alle, jotta porvari osaisi rangaista juuri sinua, vaikka eihän tälläkään asialla niin suurta väliä ole, koska porvari on yleensä toisen porvarin pahin vihollinen. Tästä näkökulmasta sosialistista vallankumoustaistelua ei edes tarvita. Porvari tekee tämänkin kommunistin puolesta. Hyvä niin!
Erotukseksi niin sanotusta sontamediasta, kuten netin nimettömyyden sallivista keskustelupalstoista, virallinen media naamioituu porvarillisen eliitin hyviksi tavoiksi määrittelemän koodin taakse, koodin, jota käyttäen voi sitten tehdä itse asiassa kasvotonta mediaa paljon hirvittävämpiä tekoja. Esimerkkeinä aikoinaan vaikkapa natsipropagandan esiin nousu, sittemmin populismi ja muukalaisviha. Konsensus on siis vaarallinen, jos se pakottaa ihmiset toimimaan harhaisen todellisuuden varassa.
Porvarillinen, rahaa nyhtävä, suorastaan ryöstävä, media on siitä inhottava väline, että se määrittelee maailman oman harhaisen katsantokantansa mukaiseksi. Tällaisen median suhtautuminen ihmiseenkin on suorastaan sairas: manipuloiva, porvarillisia etuja ajava ja toisinajattelijoita vainoava asenne.
Porvarillinen, möhömahainen, media ei suvaitse erilaisuutta. Sen sijaan, että näkisi vian ihan omassa itsessään, porvarillinen media ryhtyy syyllistämään muita. Erityisesti juuri sitä median osaa, joka rehellisimmin tuo esiin ihmisyyttä ja erilaisia tapoja suhtautua epäoikeudenmukaiseen maailmaan. Onkin suorastaan ironista, että tosiasiat löytyvät ihan muualta kuin porvarillisesta mediasta, jonka pää- ja muina pienempinä toimittajina häärii jos jonkinlainen hyh hyh -täti tai karkkipussin kanssa pelehtivä nam nam -setä muka maailmaa luotaavine esityksineen, jotka eivät ole mitään muuta kuin syrjintää ja porvarillisten etujen ajamista median tuloksen vahvistamiseksi. Pääpyrkimyshän jokaisella porvarillisella medialla on lähinnä mediakohu, sensaatio, joka sitten siivittää kassavirran kohisemaan ja median väelle lokoisat olemiset. Mediakohun voi hyvin ajatella ajavan saman asian kuin mojovan perskänninkin. Moni toimittaja alkaa varmasti tuntea olevansa vähintäänkin moguli. Niin kutsuttu mediamoguli, kun rahaa tunkee ovesta ja ikkunasta ja kortteli alkaa käydä pääkonttorille ahtaaksi.
Kaikkein vaarallisimmin porvarillinen media uhkaa yhteiskuntaa sitä kautta, että media on vanginnut myös tutkimuksen pihteihinsä. Tämän päivän tutkijan pitää toimia median ehdoilla. Tutkija ei tänä päivänä ole tutkija, ellei hän saa porvarillista medianäkyvyyttä. Eipä siis ihme, että erilaisia dosentteja, tohtoreita ja muita hipstereitä ravaa toimitukissa vahvistamassa media luomia harhoja, jotta maailmalle levitetty huuhaa saisi oikein tieteellisen vahvistuksen.
Saattaa tietysti olla, että tämän päivän tutkija juopuu jo pelkästä julkisuudesta siinä määrin, että hänelle syntyy suoranainen addiktio julkisuudessa kekkuloimiseen. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun kylmäfuusio onnistuu jonkun toimittajan keittiössä tai toimittaja löytää tutkijan avustuksella olemattoman lautakasan joltakin eteläsuomalaiselta hartiapankkirakennukselta.
Onni onnettomuudessa on tietysti se, että perinteinen porvarillinen media on häviämässä maailman kartalta. Mihin ihmeeseen kansalainen enää tarvitsee esimerkiksi sanomalehteä? Entä radiota? Ei niin mihinkään. Televisiokin alkaa olla menneen talven lumia. Siksi ei ole ihme, että nettiä yritetään kaikin kuviteltavissa olevin keinoin kaapata porvarillisiin tarkoituksiin. Se taas merkitsee sitä, että sinun pitää kirjoittaa nimesi jokaisen sanomasi alle, jotta porvari osaisi rangaista juuri sinua, vaikka eihän tälläkään asialla niin suurta väliä ole, koska porvari on yleensä toisen porvarin pahin vihollinen. Tästä näkökulmasta sosialistista vallankumoustaistelua ei edes tarvita. Porvari tekee tämänkin kommunistin puolesta. Hyvä niin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Onni onnettomuudessa on tietysti se, että perinteinen porvarillinen media on häviämässä maailman kartalta"
Vain punikkien lehdet ja yritykset menestyvät. Haka, Elanto, Kansa......
Punikkien lehdet? Ei kuule punikki mitään lehteä tarvitse. Punikki käyttää nykyteknologiaa.
"Se taas merkitsee sitä, että sinun pitää kirjoittaa nimesi jokaisen sanomasi alle"
Punikit haluavat nimettöminä vinkua netissä!
Tasa-arvoisessa ja turvallisessa yhteiskunnassa nimettömänä mielipiteen ilmaisu on tietenkin tarpeetonta, mutta porvarillisen riiston ja sorron alla ihminen suojelee parhaiten itseään olemalla anonyymi.
Porvarillisessa yhteiskunnassa vain porvarit istuvat rahakasan päällä ja mölyävät. Siis metelelöivät. Katso ympärillesi ja kuuntele.
Kommunistisissa maissa kaikilla on ihanteellinen vapaus ilmaista mielipiteensä vapaasti omalla nimellään. Netti on myös kaikille vapaa ja sensuroimaton. Esimerkkeinä punikkien ihannevaltiot Pohjois-Korea ja Kiina.
Teepä nyt kunnollinen vertailu Suomen, Pohjois-Korean ja Kiinan välillä ja katso, syntyykö mainittavia eroja. Täkäläinen media luo merkillistä harhaa, että eläisimme jossakin vapaudessa, vaikka jo poliisi voi pelkkää vainoharhaisuuttaan kirjoittaa rekisteriinsä kansalaisesta ihan mitä tahansa ilman että kansalaisella on tästä mitään tietoa.
Sitä paitsi ilman Snowdenia meillä ei olisi mitään tietoa edes niin sanottujen läntisten demokratioiden suurimittaisesta vakoilustakaan. Suomi varmasti on urkkinut sen minkä on osannut. Osaaminen tosin on saattanut olla sangen vaatimatonta, ellei käyttöön ole saatu kansainvälistä osaamista, lähinnä Amerikasta, tuosta läntisestä Neuvostoliitosta, jossa seinätkin ovat luultavasti pelkkää kameran linssiä.
Ja katso millä innolla poliisimestarit, media ja luksusmajoituksessa köllivät kenraalit hinkuvat sen puolesta, että meidänkin pitäisi päästä urkkimaan. Ja vastaavan ministerin niskanutturakaan tuskin muuta tekee kuin tutisee samalla aaltopituudella.
Niin että eiköhän sitä ole paras olla vain anonyymi?
Porvari on mm. Kokoomuksen vaatteissa äärimmäisen uskova ylivertaisiin kykyihinsä nähdä kansakunnan paras tie.
Nyt näyttää olevan hieman häikkää kun mikään ei mene yksilön kasvamisen parhaaksi. Alistuminen kyllä kelpaa, äärimmäisen typerään Kokoomuksen komentoon.
Niinpä. Nimi kiinnostaa porvaria. Arvaattekin varmaan mistä syystä?
Ihmisyydestä ei enää voi puhua kun porvari saalistaa ja kontrolliyhteiskunta tukee tuota pitkän päälle kestämätöntä hyvään elämään kuulumatonta aivokuolleisuutta.