Turku-ryhmät Facebookissa

Tässä on Mikko, rapiat nelikymppinen "pojankloppi". Mikko on kaikkien kaveri ja maailman kiltein ihminen. Mikko asuu Halssilassa ja viettää aikansa yläkentällä, missä on perjantaisin myös töissä unelma-ammatissaan, kentänhoitajan apulaisena.
Kaikki Halssilalaiset tietää Mikon, mutta edelleen moni luulee, että Mikkoa tarvitsee pelätä ja pitää kaukana lapsista. Minä olen tuntenut Mikon yli 20 vuotta, eikä Mikko ole koskaan tehnyt kenellekkään pahaa. Päinvastoin Mikkoa on kiusattu aina, syljetty päälle, hakattu kepeillä, juotettu kaljaa jne...
Olen muuttanut Halssilasta pois jo kohta 10 vuotta sitten, mutta edelleen Mikko on mielessä useasti. Tänään käytiin Mikkoa moikkaamassa yläkentällä ja kuultiin ikäviä uutisia Mikon työkaverilta. Nimittäin kentällä pyörivä nuoriso oli jonkin aikaa sitten uhkaillut Mikkoa, jonka vuoksi Mikkoa ei kentällä näkynyt vähään aikaan. En tiedä miten häntä on uhkailtu, mutta ilmeisesti se säikäytti, koska yläkenttä on Mikolle koko elämä, ja harvoin näkee päivää ettei mies siellä olisi.
Tuntuu pahalta, kun en voi olla Mikkoa puolustamassa, niinkun lapsena pelastettiin Mikko kiusaajien kynsistä ja ajettiin fillareilla ne idiootit Aittorinteelle asti!
Toivoisinkin, että Halssilalaiset kertoisi lapsilleen Mikosta ja kehottaisi olemaan Mikon kaveri. Mikolle on erityisen tärkeää, että on kavereita jotka ottaa mukaan leikkeihin ja peleihin. Mikko rakastaa jalkapalloa!
Myös Mikolla on tunteet, eikä vammaisuus ole este, etteikö voisi olla kaveri näin ihanalle ihmiselle.

Weijo Lindroos kerää taas aivopestäviä...