Hei.
Olen päälle parikymppinen miessairaanhoitajaopiskelija ja olen alkanut miettimään uravalintaani. Ainoa asia mikä minua mietityttää on hankalat asiakkaat hoitotyössä. Tuntuu että en osaa, tai oikeastaan en edes halua suhtautua kiittämättömiin potilaisiin tasavertaisesti muiden kanssa. Valittaminen turhanpäiväisistä asioista on mielestäni todella ärsyttävää ja saa minut suhtautumaan henkilöön välinpitämättömästi. Tietenkin jos henkilö korjaa asenteensa niin suhtaudun minäkin eritavalla. Ymmärrän toki turhautumisen ja kyllä minulta sen verran empatiakykyä löytyy että yritän henkilöä rauhoitella ja esittää hänelle mieluisia lähestymistapoja, mutta sitten on ne tietyt ihmiset joille mikään ei ole hyvin ja "palvelun pitäisi pelata". Mielestäni on huvittavaa että sairaanhoitajana pitää aina olla mahdollisimman positiivinen eikä muka saisi välittää asiakkaiden paskasta kohtelusta, onhan sairaanhoitajallakin tietyt oikeudet.
No tie voi olla kivinen tällä asenteella mutta en todellakaan rupea olemaan mitään muuta kuin olen.
Jotta pystyisin antamaan taidoistani mahdollisimman paljon sairaanhoitajana, olenkin ajatellut suuntautuvani sellaiselle puolelle, jossa asiakassuhde jää lyhyeksi/kommunikointi asiakkaiden kanssa on vähäistä. Esimerkiksi ensihoito kiinnostaa minua. Myös ulkomailla työskentely vaikuttaisi mieluiselta ja perspektiivin hakemin paikoista jossa asiat todella ovat huonosti saattaisivat kartoittaa tulevaisuuteni sairaanhoitajana. Poliisin ammattiin haluaisin kaikista eniten, siinä ei ainakaan tarvitsisi hymyillä ja esittää vittuilevalle juopolle. Palomieheksi on tällä hetkellä suunnitelmat kun opiskelut saan päätökseen.
Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia. Onko teillä samankaltaisia tuntemuksia ja miten olette suhtautuneet niihin? Minkälaisia suuntautumisvaihtoehtoja minulla voisi olla huomioonottaen tilanteeni? Saako sairaanhoitaja pitää puoliaan?
Olen päälle parikymppinen miessairaanhoitajaopiskelija ja olen alkanut miettimään uravalintaani. Ainoa asia mikä minua mietityttää on hankalat asiakkaat hoitotyössä. Tuntuu että en osaa, tai oikeastaan en edes halua suhtautua kiittämättömiin potilaisiin tasavertaisesti muiden kanssa. Valittaminen turhanpäiväisistä asioista on mielestäni todella ärsyttävää ja saa minut suhtautumaan henkilöön välinpitämättömästi. Tietenkin jos henkilö korjaa asenteensa niin suhtaudun minäkin eritavalla. Ymmärrän toki turhautumisen ja kyllä minulta sen verran empatiakykyä löytyy että yritän henkilöä rauhoitella ja esittää hänelle mieluisia lähestymistapoja, mutta sitten on ne tietyt ihmiset joille mikään ei ole hyvin ja "palvelun pitäisi pelata". Mielestäni on huvittavaa että sairaanhoitajana pitää aina olla mahdollisimman positiivinen eikä muka saisi välittää asiakkaiden paskasta kohtelusta, onhan sairaanhoitajallakin tietyt oikeudet.
No tie voi olla kivinen tällä asenteella mutta en todellakaan rupea olemaan mitään muuta kuin olen.
Jotta pystyisin antamaan taidoistani mahdollisimman paljon sairaanhoitajana, olenkin ajatellut suuntautuvani sellaiselle puolelle, jossa asiakassuhde jää lyhyeksi/kommunikointi asiakkaiden kanssa on vähäistä. Esimerkiksi ensihoito kiinnostaa minua. Myös ulkomailla työskentely vaikuttaisi mieluiselta ja perspektiivin hakemin paikoista jossa asiat todella ovat huonosti saattaisivat kartoittaa tulevaisuuteni sairaanhoitajana. Poliisin ammattiin haluaisin kaikista eniten, siinä ei ainakaan tarvitsisi hymyillä ja esittää vittuilevalle juopolle. Palomieheksi on tällä hetkellä suunnitelmat kun opiskelut saan päätökseen.
Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia. Onko teillä samankaltaisia tuntemuksia ja miten olette suhtautuneet niihin? Minkälaisia suuntautumisvaihtoehtoja minulla voisi olla huomioonottaen tilanteeni? Saako sairaanhoitaja pitää puoliaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse työskentelin asiakaspalvelutehtävissä aikaisemmin, kypsyin siihen ja aloin tajuamaan, että suurin osa ihmisistä on täysin persereikiä. Lopetin ne hommat. En halua ansaita palkkaani kuuntelemalla henkilökohtaisia solvauksia, vaan tekemällä sitä mitä osaan.
Nykyään työskentelen teknologian eli laitteiden, en ihmisen parissa. En kadu, ja palkkakin parempi. En vaihtaisi takaisin mistään hinnasta.
Juuri tuollaisen kuvan tässä hommassa ihmisistä saa! Pitää kai etsiä tästä duunista sellainen puoli, jossa se asiakaspalvelu jää erittäin vähäiseksi. Asiakaspalvelu ei todellakaan ole minuakaan varten, sen olen huomannut.
Mitenkäs olisi anestesia tai leikkaussalihoitaja?