En lakkaa ihmettelemästä sitä itsesäälin määrää ja katkeruutta mitä lieksalaiset kantavat sisällään, ilmeisesti hamaan loppuun asti. Meillä jokaisella vain yksi elämä ja jossain tapauksessa vain yksi päivä. Sitä ymmärtämättä ihmisiä kalvaa kitkeryys ja kypsymättömyys siihen, ettei itse voi saavuttaa kaikkea.
Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen asuntoon, leipään, tuttuihin ja terveyteen.
Sitten kun menetetään jokin näistä, mielestäni korvaamattomista asioista huomataan menetys.
Onkin itseasiassa silloin myöhäistä ja ruvetaan
haikailemaan menneitä. Nykypäivässä haikaillaan tulevaa, hienoa tomumajaa ja mammonaa.
Kun lähes kaikki on menetetty haikaillaan menneeseen.
Melkoinen lieksalainen paradoksi.
Koettakaa elää se yksi ja ainoa elämä ilman katkeruttaa, kateutta ja kaunaa.
Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen asuntoon, leipään, tuttuihin ja terveyteen.
Sitten kun menetetään jokin näistä, mielestäni korvaamattomista asioista huomataan menetys.
Onkin itseasiassa silloin myöhäistä ja ruvetaan
haikailemaan menneitä. Nykypäivässä haikaillaan tulevaa, hienoa tomumajaa ja mammonaa.
Kun lähes kaikki on menetetty haikaillaan menneeseen.
Melkoinen lieksalainen paradoksi.
Koettakaa elää se yksi ja ainoa elämä ilman katkeruttaa, kateutta ja kaunaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei lieksalainen miksikään muutu vaikka mitä sanot.