Liityin Facebookkiin jokin aika sitten jo toisen kerran. Heti liityttyäni alkoi levottomuus ja ahdistus, epämukava olo. Huomasin, että entisestä työpaikasta josta lähdin huonon työilmapiirin vuoksi ei juuri kukaan hyväksynyt kaveripyyntöäni. Ne jotka hyväksyivät, laittoivat minut rajoitetulle listalle, luulisin, sillä en koskaan nähnyt yhtään heidän päivitystä, he eivät koskaan tykänneet tai kommentoineet mitenkään minun päivityksiäni.
Sain ehkä noin kaksi kaveripyyntöä ja nekin oli ihmisiltä joita en oikeastaan tuntenut, vaan he kutsuivat yhteisten kaverien vuoksi myös minut kavereikseen. Huomasin, että minusta ei taideta oikein pitää. On introvertti ja viihdyn yksikseni. Minulla on ystäviä, mutta en juuri tapaa heitä, pidetään yhteyttä silloin tällöin. Eivät he oikeastaan ole ystäviä, kavereita lähinnä. Perhe on tärkeä, mutta eivät omat vanhemmat tai sisko, sillä hekään eivät pidä minuun juuri yhteyttä, minä kyllä soittelen heille. Perheellä tarkoitan aviomiestä ja lapsiani joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Ystävänpäivänä katselin vielä hetken FB:n menoa ja sitten tein lopullisen päätöksen, lopetin tilini. Kun seuraavana aamuna heräsin, olin rauhallinen ja hyvillä mielin. Ei tarvitse mennä katsomaan mitä muille on tapahtunut, mitä kukakin on kommentoinut tai mistä on tykännyt. Olen kai hieman yksinäinen, mutta toisaalta, ei se pahalta tunnu. Pahalta tuntuu vain se, että joskus mietin mikä minussa viestittää muille, että älkää pitäkö minusta. Olen kuitenkin ihmissuhdetyössä ja tottunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä.
Sain ehkä noin kaksi kaveripyyntöä ja nekin oli ihmisiltä joita en oikeastaan tuntenut, vaan he kutsuivat yhteisten kaverien vuoksi myös minut kavereikseen. Huomasin, että minusta ei taideta oikein pitää. On introvertti ja viihdyn yksikseni. Minulla on ystäviä, mutta en juuri tapaa heitä, pidetään yhteyttä silloin tällöin. Eivät he oikeastaan ole ystäviä, kavereita lähinnä. Perhe on tärkeä, mutta eivät omat vanhemmat tai sisko, sillä hekään eivät pidä minuun juuri yhteyttä, minä kyllä soittelen heille. Perheellä tarkoitan aviomiestä ja lapsiani joiden kanssa pidetään yhteyttä.
Ystävänpäivänä katselin vielä hetken FB:n menoa ja sitten tein lopullisen päätöksen, lopetin tilini. Kun seuraavana aamuna heräsin, olin rauhallinen ja hyvillä mielin. Ei tarvitse mennä katsomaan mitä muille on tapahtunut, mitä kukakin on kommentoinut tai mistä on tykännyt. Olen kai hieman yksinäinen, mutta toisaalta, ei se pahalta tunnu. Pahalta tuntuu vain se, että joskus mietin mikä minussa viestittää muille, että älkää pitäkö minusta. Olen kuitenkin ihmissuhdetyössä ja tottunut kohtaamaan erilaisia ihmisiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
FB aiheuttaa tosiaan epämukavaa oloa ja ärsytystä. Itse käytän FB:tä ehkä kerran viikossa, vilkaisen. Päivityksiä kirjoittelen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Olen 80 luvun alussa syntynyt ja liityin FB:hen jälkijunassa. FB:llä ei ole mitään tekemistä tosielämän kommunikoinnin kanssa. Ärsyttää kun jotkut keksii sinne yhtenään "nokkeluuksiaan". Itselläkin monesti tulee hauskoja ja mielenkiintoisia asioita mieleen, mutta miksi hitossa kirjoittaisin niitä joidenkin vanhojen luokkatovereiden, omaa elämää elävien kavereideni ja muiden ääliöiden nähtäväksi? Ihmeellistä touhua ja kekkulointia koko FB. Voi helvetti. Poiskaan ei viitsi lähteä. Luulevat sitten että stalkkaan... Tällaista kaikkea turhaa sontaa ja spekulaatiota se FB saa aikaan!
Itsetuntokin on helposti kytköksissä FB:n verkoston reaktioihin. Aivan väärin perustein!