Niin, eli otsikon kysymys. Ja mitkä oireet ja kuinka pitkään jatkuivat vielä lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen? Koetko palautuneesi täysin ennalleen lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen?
Millaisia sivuvaikutuksia olet saanur SSRI lääkkeistä?
sir erektio
191172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tunteet lähti täysin, tilalle tuli ahdistus ja psykoosipiirteinen käytös.
Seronil-kuurin aikana yritin itsemurhaa 3-5 kertaa. Tosi sumuista ja ahdistavaa aikaa. Murtauduin muun muassa apteekkiin ja menin vain istuskelemaan sinne, kunnes korjasivat talteen. Muistan, kun tyypit hyökkäsivät kimppuuni, pulssikaan ei kohonnut. En kääntänyt edes katsettani taskulamppujen suuntaan. Istuin vain penkillä.
En usko, että on olemassa turhempaa rikosrekisteriä, kuin minulla on. En edes yrittänyt pölliä mitään. avoin Opamox-purkki vain sattui lojumaan pöydällä, huitaisin naamaan kaikki. Ne oli tarkoitettu työntekijöille.
Se oli TOTAALINEN aivolukko.
http://www.youtube.com/watch?v=Oko9T6LZlzM
Palautuminen ennalleen riippuu useista tekijöistä eikä sitä voida luotettavasti ennakoida edes SSRI-vammoihin tarkemmin perehtyneiden lääkäreiden tai uhripotilaiden toimesta. Osa SSRI-vammoista voivat palautua hiljalleen kuukausien ja vuosien jälkeen, mutta siitä missä määrin ja kenellä ei ole mitään tietoa eikä testiä arvioida asiaa.
Yleisimpiä pitkäaikaisia tai pysyviä SSRI-aivovaurioita ovat mm.:
Kognitiiviset vammat (muisti, keskittyminen, ajatuksen soljuvuus ja selkeys, älykkyys jne.), Tunne-elämän vaurioit, kuten tunteiden turtuminen (engl. emotional blunting) ja mielihyvän kokemuksen katoaminen (anhedonia). Tunteiden kokemisen kyvyn vaurio näkyy selkeimmin kyvyttömyytenä itkeä tai nauraa kunnolla tai reagoida asioihin enää samalla mielenkiinnolla tai huomiolla kuin aikaisemmin. Sitten on tietysti seksuaalitoimintojen vauriot, kuten impotenssi, aamuerektioiden katoaminen, kivesten surkastuminen (ja siten siemennesteen määrän vähentyminen), genitaalianestesia sekä seksuaalisten halujen ja rakkauden ja ihastumisen tunteiden heikentyminen tai katoaminen. Muita ongelmia voivat olla mm. näkö- ja tuntoaistin vauriot sekä virtsaamisongelmat.
Niin tuttua. Se on jännä kun useat ihmiset kuitenkin sanovat hyötyneensä lääkkeistä. Ja useat (useimmat?) sanovat myös palautuneensa muutamassa kuukaudessa täysin ennalleen lääkkeiden lopettamisen jälkeen.
No mulla ei oo ollut muita oireita kuin masennuksen lieveneminen ja nyt en ole masentunut yhtään.
Harva tajuaa tulleensa aivovaurioitetuksi mieliala-aineiden, tai muidenkaan huumeiden, toimesta koskaan. SSRI:t sananmukaisesti tyhmentävät ihmistä, jolloin oman voinnin arviointikyky heikkenee. Samaa tavataan ihmisillä, jotka ovat olleet esimerkiksi pahassa auto-onnettomuudessa. He saattavat luulla vilpittömästi ja aidosti olevansa ihan kunnossa. Toki ympärillä olevat ihmiset ja omaiset, kaverit syntyneiden aivovammojen seuraukset silloin helpommin. Jos vamma on pienehkö, voi olla, että ympärillä olevat ihmiset eivät huomaa sitä, mutta uhri itse taas huomaa. Tällainen tilanne on usein esimerkiksi psykiatriassa iatrogeenisten muistivammojen kohdalla. Ilmiön nimi on anosognosia (http://en.wikipedia.org/wiki/Anosognosia). Mielialalääkkeiden, ja kemikaalien yleensä, kohdalla puhutaan intoxication anosognosiasta ("medication spellbinding") http://www.breggin.com/spellbinding_psychiatric_drugs.pdf.
Hyvä esimerkikki on muutamia vuosia sitten törkeästi pahoinpidelty helsinkiläinen bussikuljettaja, joka jossain haastattelussa sanoin aikovansa palata töihin pian. Kuitenkin jo televisiohaastattelun perusteella huomasi, ettei miehestä ole enää bussin rattiin. :(
http://www.youtube.com/watch?v=r9D1cf7avvw
Pahoinpitelijöiden puolustukseksi, verrattuna psykiatriaan, on sanottava, että heillä oli sentään vähän selkärankaa pahoitella tekoaan jälkikäteen vaikka se myöhäistä onkin uhrin tulevaisuuden kannalta. Psykiatrialta taas on turha odottaa mitään anteeksipyyntöä siitä tuhosta mitä he pahaa-aavistamattomien potilaidensa aivoille aiheuttavat päivästä toiseen, mitä he ovat tehneet nyt jo lähes 90 vuoden ajan.
Minulle tuli oikeastaan nuo kaikki kun lopetin SSRI-lääkityksen 20 vuoden käytön jälkeen. 1,5 vuotta on nyt menty näillä, ikään kuin "kiitoksena" kymmenien vuosien asiakkuudesta. ":-D"
Kyllähän näistä lääkkeistä jää monelle pysyviä haittoja. Jos palautuu menee siihen aikaa. Kaksi kuukautta on aika lyhyt aika palautua täysin näiden aineiden käytöstä. Palautuminen rippuu monesta eri tekijästä. Lääkkeiden asteittainen ja tarpeeksi hidas lopetus on tärkeetä. Lääkkeistä hyötyminen onkin sit kaksipiippuinen juttu. Kyllähän ne vakavasti masentuneelle joka ei pääse sängystä ylös voi lisätä toimintakykyä.
Lyhyestä myrkky kuurista on aikaa kohta viisi vuotta. En ole palautunut, en tunne olevani edes sama henkilö. Oireina mitä on edelleen on muistin menetys ja anhedonia ja pssd eli seksuaalinen toimintahäiriö. Nuo pillerit tuhos aivot ja elämä tuhoutui siinä täysin. En suosittele SSRI/SNRI lääkkeitä kenellekkään enkä muitakaan masennuslääkkeitä. Neuroleptit on myös ihan hirveetä myrkkyä.
En suosittele minäkään. Eräs tapaamani työterveyden yleislääkäri sen sijaan suosittelee, koska nämä "lääkkeet" ovat niin kustannustehokkaita. (!!!)
Minulla hyvin pitkälti samat. Päivittäin ihmettelen toiseksi muuttuneena henkilönä, mikä oikeastaan on olemassaoloni tarkoitus. Elämäksi tällaista ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan.
Samaa mietin minäkin päivittäin. Elämää tämä ei ole , ei ole huomista eikä eilistä. Ajatus loppuelämästä tässä tilassa tuntuu kamottavalta. Elämän päättäminen pyörii päivittäin ja jatkuvasti mielessä. Ihan sairasta dumpata nuori ja terve ihminen tälläiseen kuntoon.
En saanut orgasmia. Palautui alle kuukaudessa lopetuksen jälkeen. Elämä oli tasapaksua, eli lähti huiput ja pahimmat notkot tunteista. Oli tosi rankkaa, kun mitään mielihyvää tai mielihyvähuippuja ei ollut. Tuntui kuin olisi upottavassa suossa kävellyt, eli vaikka kuinka yritti mennä eteenpäin, niin ei päässyt. Mikään ei tuntunut missään ja miltään, mutta ei oikein ollut hysteeristä itkua ja epätoivoakaan kuin satunnaisesti (kun ennen lääkitystä oli ollut melkein 24/7). Tunteetkin palautui ennalleen nopeasti lopetuksen jälkeen.
Itselle täyttä myrkkyä kaikki ma-lääkkeet , ulkoilu , lepo yms. parasta hoitoa , kun hyppäsi pois "oravanpyörästä vielä niin hidas palautuminen kaikista paineista alkoi , aikaa kuluu ja paljon mutta tuntuu että nuo lääkkeet vie ennenaikaiseen hautaan.
Tehottomia hoitoja on paljon käytössä. Itselle auttoi eniten tehottoman terapian lopetus. Loputonta samoista asioista keskustelua, joilla ei mitään merkitystä mun tän hetkisessä elämässä. Ahdistus vaan lisääntyi ja lisääntyi. Terapeutin mukaan terapiaa piti jatkaa, vaikka koin, ettei siinä tapahtunut mitään edistystä. Lopulta kävin keskustelemassa kolme vuotta sillä Kelarahoitus kesti niin kauan. Aivan turhaa yhteiskunnan rahojen tuhlausta.
Minulle ehdotettiin 3 vuoden Kela-terapiaa, mutta kieltäydyin. Lyhytterapiakin riitti hyvin palauttamaan mieleen kymmenien vuosien takaiset traumat. Olin niistä jo kerran ehtinyt toipumaankin.
Selkein ongelma mikä jäi on seksiongelmat. Erektio ongelma, tunnottomuus ja liian nopea sitte kuitenkin. Ei ees tunnu miltään. Hirvittävää. Parisuhteet ei voi onnistua enää. Kiitti vaan.
En ole SSRI-tyyppisiä käyttänyt, mutta samantapaisia oireita aiheuttavat muutkin psyykenlääkkeet. Tämä on paradoksaalista, sillä 90-luvulla SSRI -lääkkeitä mainostettiin sivuoireettomina onnellisuuspillereinä, joiden teho on ennennäkemätön. Moni uskoi näihin lauseisiin.
Todellisuudessa SSRI:t eivät ole vaikutuksiltaan sen kummempia kuin muutkaan mieleen vaikuttavat lääkeaineet. Jotkut aineet tehoavat toisiin, toisiin taas ei. Pitäisi löytää sopivin lääke eikä kuvitella SSRI:n olevan ainoa vaihtoehto masennuksen hoidossa.