lieksan touhuissa alkaa haista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korruptio_Suomessa

Korruptio Suomessa
Korruptio Suomessa on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun.[1] Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö (esimerkiksi virkamies) lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[2]
Transparency Internationalin korruptioindeksin perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita ja vuosien 2005–2013 välillä se on ollut tutkimuksen 1–6 sijalla.[3] Vuonna 2013 Suomi oli listalla kolmannella sijalla Ruotsin kanssa.[4] Vuonna 2012 Suomi sijoittui ensimmäiselle tilalle Tanskan ja Uuden-Seelannin kanssa.[5]
Suomen ongelmana korruptioon liittyen on pidetty esimerkiksi hyvä veli -verkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.[6][7] Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun myötä vaalirahoituslainsäädäntöä on uusittu.[8][9]
Sisällysluettelo [piilota]
1 Lainsäädäntö
2 Sopimukset
3 Kansalaisten mielikuvat korruptiosta
4 Lähteet
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla
Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2006 alkaen korruptio ei ole ollut Suomessa asianomistajarikos, ja siitä lähtien kuka tahansa on voinut Suomessa tehdä tutkintapyynnön poliisille. Myös virallinen syyttäjä voi oma-aloitteisesti käynnistää lahjontatutkimuksen.[10]
Virka-aseman väärinkäyttöä, törkeää virka-aseman väärinkäyttöä tai virkasalaisuuden rikkomista koskevia rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin sata kappaletta.[11] Lahjusrikoksista tehtiin Suomessa 2000-luvulla keskimäärin kymmenen rikosilmoitusta vuodessa.[12] Määrä on kuitenkin nousussa.[13] Korruption määrittely ja arvioiminen on kuitenkin hankalaa, sillä esimerkiksi suoraa lahjontaa esintyy vähän.[14] Esimerkiksi vuonna 2008 rangaistuksia tuomittiin kymmenessä jutussa.[15] Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan korruption todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä. Korruptio liittyy usein laajempaan rikoskokonaisuuteen ja jopa lahjusrikokset saattavat jäädä tilastoissa muiden nimikkeiden alle.[15]
Valtiontalouden tarkastusvirastoon tulee vuosittain noin 25-35 ilmoitusta valtion omaisuuden tai varojen väärinkäytöksistä. [2]
Sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 lopussa Suomen kansainvälisiin sopimuksiin sisältyi: [16]
OECD sopimus ulkomaisten viranomaisten lahjontaa vastaan (allekirjoitus joulukuussa 1998; ratifiointi helmikuussa 1999)
Euroopan neuvoston rikoslainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Criminal Law Convention on Corruption) (allekirjoitus tammikuussa 1999; ratifiointi lokakuussa 2002)
Euroopan neuvoston hallintolainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Civil Law Convention on Corruption) (allekirjoitus kesäkuussa 2000; ratifiointi lokakuussa 2001)
YK sopimus maiden välistä organisoitua rikollisuutta vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2000; ratifiointi helmikuussa 2004)
YK sopimus korruptiota vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2003; hyväksytty kesäkuussa 2006)
Kansalaisten mielikuvat korruptiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuisessa tutkimuksessa haastateltiin 1 244 suomalaista elokuussa 2006.[17] Vastanneista 18 prosenttia uskoi, etteivät poliitikot taistele lainkaan korruptiota vastaan. Lisäksi 23 prosenttia uskoi, ettei taistelu ole tehokasta. 29 prosenttia ei ottanut kantaa. Neljäsosa suomalaisista piti poliittisen johdon taistelua korruptiota vastaan onnistuneena tai erittäin onnistuneena. Maailmanlaajuinen keskiarvo onnistumisen suhteen oli 22 prosenttia; toisaalta 31 prosenttia kaikista vastanneista katsoi, ettei poliittinen johto taistele korruptiota vastaan tai että se suorastaan rohkaisee siihen.[18] 10 % suomalaisista piti oikeusjärjestelmää korruptoituneena, mikä on alhaisempi kuin monissa suurimmissa maissa.[19] Suomen ulkoasiainministeriö rahoitti tutkimusta yli 500 000 eurolla.[20]
Marraskuussa 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisten luottamus hallituksen korruptiovastaisten toimien onnistumiseen oli noussut:[21] vastanneista 39 prosenttia piti hallituksen korruptionvastaisia toimia tehokkaina, 40 prosenttia tehottomina, 20 prosenttia ei ottanut kantaa.[22][23]

paskan haju se vain lisääntyy lieksassa eikö olisi puolueettoman tutkimisen aika?

Ei voi enää muuta sanoa?

Piiri pieni pyörii, punaliput hyörii.

Jotta korruptiota ei havaittaisi, on pidetty älämölöä rasismista ja suunnattu kaikkien katseet rasismiin. Rasismiksi on katsottu kaikki korruption haistelu.