Olen 36-vuotias mies. Tämä yksinäisyys alkaa vituttaa joka päivä enemmän. Sairastan masennuspainotteista kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Oireeluun sisältyy myös paljon sekamuotoisuutta.
Olen ulkona työelämästä, opiskelusta ja ihmissuhteista. Kuitenkin kykenisin sosiaaliseen elämään. Osaan puhua ja ilmaista itseäni keskimääräistä paremmin.
Vuosiin ei ole ollut juuri mitään naissuhinoita. Häpeän yksinäisyyttäni ja itseäni sekä fyysisesti että psyykksesti.
Huomenna menen taas keskustelukäynnille psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Siellä olen jatkanut valitteluani vuodesta toiseen. Mitään ponnahduksia ei ole tapahtunut.
Olen kuntoutustuella. Kaikki ihmiset tuntuvat kysyvän työpaikastani tai opiskeluista. Hävettää...
Olen mies, josta ei tullut mitään.
Olen ulkona työelämästä, opiskelusta ja ihmissuhteista. Kuitenkin kykenisin sosiaaliseen elämään. Osaan puhua ja ilmaista itseäni keskimääräistä paremmin.
Vuosiin ei ole ollut juuri mitään naissuhinoita. Häpeän yksinäisyyttäni ja itseäni sekä fyysisesti että psyykksesti.
Huomenna menen taas keskustelukäynnille psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Siellä olen jatkanut valitteluani vuodesta toiseen. Mitään ponnahduksia ei ole tapahtunut.
Olen kuntoutustuella. Kaikki ihmiset tuntuvat kysyvän työpaikastani tai opiskeluista. Hävettää...
Olen mies, josta ei tullut mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.