Pelkään, että taidan olla narsisti tai että minussa on huolestuttavia narsismin piirteitä. Elän parisuhteessa ja käyttäytymiseni on nyt alkanut myös heijastumaan kumppaniini. Tässä muutamia esimerkkejä ajattelutavoistani:
- olen mustasukkainen kumppanistani ja kateellinen hänen menestyksestään
- koen, että hän ei rakasta minua "tarpeeksi"
- minua huolestuttaa rakastaisiko kumppanini enemmän yhteisiä lapsiamme kuin minua (jos perustaisimme perheen)
- loukkaannun erittäin herkästi
- minulle pieninkin teko tai virhe saattaa merkitä isoja asioita, joihin takerrun
- riitaa syntyy vain ja ainoastaan minun aloitteestani, kun olen pettynyt johonkin kumppanini toimintaan/ajatteluun
- mielestäni minun pitäisi olla kumppanini elämässä 1. asia, aina ja kaikissa tilanteissa
- koen jatkuvaa epävarmuutta ja siksi minun on vaikea luottaa häneen täysin (pelkään jätetyksi tulemista)
Tunnistan sen, että minulla on huono itsetunto (on varmaan aina ollut) ja koen että ongelma on vain pahentunut viime vuosina. Olen kyllä yrittänyt hiljentyä ja vahvistaa itseäni myös tunnepuolella, että oppisin rakastamaan ja hyväksymään itseni. Tuntuu, että kaikki tuo kritiikki jota kumppaniini kohdistan on oikeastaan vain kritiikkiä itseäni kohtaan. Minua niin hävettää ja vihastuttaa tämä oivallus, että olen itse täysin syypää onnettomaan suhteeseemme. Miten voin parantua ja muuttua? Miten ihminen voi muuttaa ajatteluaan? Olen yli 30-vuotias, voinko vielä muuttua paremmaksi ihmiseksi?
- olen mustasukkainen kumppanistani ja kateellinen hänen menestyksestään
- koen, että hän ei rakasta minua "tarpeeksi"
- minua huolestuttaa rakastaisiko kumppanini enemmän yhteisiä lapsiamme kuin minua (jos perustaisimme perheen)
- loukkaannun erittäin herkästi
- minulle pieninkin teko tai virhe saattaa merkitä isoja asioita, joihin takerrun
- riitaa syntyy vain ja ainoastaan minun aloitteestani, kun olen pettynyt johonkin kumppanini toimintaan/ajatteluun
- mielestäni minun pitäisi olla kumppanini elämässä 1. asia, aina ja kaikissa tilanteissa
- koen jatkuvaa epävarmuutta ja siksi minun on vaikea luottaa häneen täysin (pelkään jätetyksi tulemista)
Tunnistan sen, että minulla on huono itsetunto (on varmaan aina ollut) ja koen että ongelma on vain pahentunut viime vuosina. Olen kyllä yrittänyt hiljentyä ja vahvistaa itseäni myös tunnepuolella, että oppisin rakastamaan ja hyväksymään itseni. Tuntuu, että kaikki tuo kritiikki jota kumppaniini kohdistan on oikeastaan vain kritiikkiä itseäni kohtaan. Minua niin hävettää ja vihastuttaa tämä oivallus, että olen itse täysin syypää onnettomaan suhteeseemme. Miten voin parantua ja muuttua? Miten ihminen voi muuttaa ajatteluaan? Olen yli 30-vuotias, voinko vielä muuttua paremmaksi ihmiseksi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tUSKIN OOT, mutta onhan sussa toki narskun piirteitä.
Kuitenkaan et kiusaa?
eikä herkkyys oo merkki narsismista, sillä on paljon herkkiä immeisiä, jotka ei oo narskuja. =)
Tiedoksi vaan =)
Toki jokainen kai haluaa, että parisuhteessa eletään kahdestaan.
Että kummatkin tukeutuu toisiinsa.
Siinä mielessä ei ehkä väärin ajatella että sun pitää olla kumppanisi elämässä ykköasia.
Parisuhdehan perustuu juuri siihen tietääkseni, että kummatki toisiaan rakastaa ja vaalii, kehuu jne.
En tiedä oikein mitä tarkoitat kiusaamisella? Mielestäni en kiusaa, ainakaan tietoisesti. Tai siis en sillä tavalla hauku, mollaa tms. Esimerkiksi jos kumppanini joskus tekee mulle jotain kivaa, kuten ruokaa tai tiskaa nii yritän kyllä aina huomioida sen kehuilla, en niin että moittisen huonosta ruoasta tai siivousjäljistä.
Narsismiin kyllä kuuluu heikko itsetunto, mutta heikkoon itsetuntoon ei kuulu narsismi ellei se ole seurausta siitä. En usko, että tosi narsku edes tajuaisi itsessään olevan jotain vikaa kaikkivoipaisuudessaan. Ehkä säkin voisit olla joku tunne-elämältään epävakaa persoona tai vain läheisriippuvainen. Miten olis meditointi? ...pitäs joskus yrittää itsekin. Oletko jo pitkäaikaisessa suhteessa, silloin tulee joskus kritisoitua kaikkea ihan tarpeettomasti? Huomasin kuitenkin vastaavasti uuden suhteen alussa yrittäväni ällöttävästi miellyttää liikaa. Nykyään viihdyn parhaiten yksin.
Itessäni ei kai oo hirveenä vikoja eli oonko silloin sukua hieman narskulle vai voiko ihminen vain olla niin hyvä??
Tarkoitan enemmän luonnepuoltani.
Toki heikkouksiaki on, mut paljon enemmän hyviä puolia.
Isäni sisko on ollu parisuhteessa narskun kaa, mut tää isän siskoki on hieman narskunoloinen koska ei näe itessään mitään vikaa.
Ite en näe vikaa itessäni, ku mennään kiusaamiskokemuksiini, sillä syytän vain kiusaajiani nykyisistä ongelmistani.
Suurin heikkouteni on ihmisenä ehkä toi malttamattomuus ja ARKUUS.
tää isäni sisko on semmonen, joka ei näe ittessään yhtään vikaa.
Kehuu omat lapsensaki taivaisiin.
Ei niissä oo yhtään vikaa!
ne on täydellisiä!
Älä moiti niitä Esko, sanoi isäni sisko isälleni ku isä moitti siskonsa poikaa, joka huijasi meitä.
Kuulostat narsistilta.
LOL
Niin tuota eikö Narskut kiusaa?
Ite en oo juuri koskaan kiusannut?
Voiko olla semmonen narsisti, joka ei kiusaa???????
Haluun tietää.
Ei ois mukava jos ois narsku, mut ei mua oo kukaan kai kutsunu narskuksi, paitsi sinä ainaki heh.
Ei se mua sillai satuta ollenkaan.
Kyllä mä aika varma ite oon siitä etten oo narsku, koska en kiusaa.
Ellei sitten oo semmosia narskuja, jotka ei kiusaa joihin voisin kuulua.
Äääh yhyy byhyy
Voiko horoskoopista päätellä mitään että ois narsisti?
Olen Härkä-Jousimies.
Perusmerkkini on Härkä sillä oon syntynyt 13.5 mutta nouseva merkkini on Jousimies ja Kuumerkkini on Kauris.
Kertooko nää mitään mun luonteestani?
Jostain luin nimittäin että härät tuppaa oleen hieman omahyväisiä ja Jousimiehet puolestaan ovat mielipiteissän niin varmoja.
SAnottiin että härät on valheellisia, ja Jouskarit ois kaikkein rehellisimpiä.
Jossain sanottiin kuitenki että Härät ois rehellisintä sakkia.
Onko kokemusta kellään horoskoopeista vai onko ihan huuhaata??
Ei ole härät rehellisiä.
Liian paljon ei kannata kuitenkaan horoskooppeihin perustaa.
LOL ööh hoh eh hehheh
minähän olen tosi rehellinen aina, en koskaan valehtele ehheh
Tai se etten puhu. En ehkä arka, mut puhumaton.
Kerro kaikki ajatuksesi naisellesi!! Hän rakastuu sinuun uudella tavalla kun tuot heikkouksiasi esille. Luota minuun tässä ja kerro hänelle.
Jos joku kyseenalaistaa, rakastaisiko kumppani enemmän häntä vaiko lapsia, on hän narsisti.
Et ole narsisti :) Oikea ei IKINÄ myöntäisi itsessään mitään vikaa, syyhän on aina toisissa.
Jätetyksi tulemisessa ei lopulta ole mitään pelättävää, se kuuluu elämään. Usein tiedostamatta toteutamme omia pelkojamme. Lakkaa pelkäämästä, ajattele sitä kaikkea mikä sinulla on jo hyvin!
Olet rehellinen joten sinulla on toivoa, et ole varsinainen narsisti vaikka sinulla ongelmia luonteessa onkin. Kyseessä voi olla mustasukkaisuus sairaus
http://www.ts.fi/teemat/terveys/107909/Sairaalloisen mustasukkainen kuvittelee uhkia parisuhteelle
Kun olet noin avautunut täne, niin avaudu myös puolisolle, Hän voi tukea sinua kun yrität saada tilannetta hallintaan. Terapeutin apu voi olla tarpeen, mutta pitää olla huolellinen että saa riittävän ammattitaitoisen terapeutin.
Jos aloittaja pelkäisi vielä hieman enemmän, voisi hän välttyäkin muuttumasta tai olemasta narsisti. Pelko on hyvä asia. Mutta ihmiset, jotka jankuttavat, että he pelkäävät, että heistä tulee sitä tai tätä eivät pelkää tarpeeksi. Voin sanoa, että olen itse muuttunut sen jälkeen ihmisenä vasta, kun aloin pelätä aivan s**tanasti itseäni. Jos haluat muuttua, opettele pelkäämään. Se on aika hyvä motivaattori kun huomaa, että elämästä vuodet kuluu ja ihmiset alkaa loitontua, ja sinulla itselläsi on ainoastaan käsissä se, miten tulet asiasi hoitamaan jatkossa.
''En tiedä oikein mitä tarkoitat kiusaamisella? Mielestäni en kiusaa, ainakaan tietoisesti.''
-Ihminen tietää kyllä, kiusaako hän toista ihmistä vaiko ei. Vastauksesi ei ole suora. Sinä siis kyllä laitat hänet alas jotta pääsisit itse loistamaan omassa kuvitelmassasi?
Eräs tuttuni oli juuri samanlainen, kaikilta piirteiltään, yksikään noista ei poikennut. Hän kertoi vanhempiensa olevan narsisteja. Hän oli ja on itsekin.
Hän arvosteli miestään kokoajan, arvosteli minua kokoajan kun esitti ystävää minulle. Turha kuvitellakaan tulevansa elämääni takaisin, there's no turning back. Mutta voivoi, kun narsistit ovat niin heikkoja että tarvitsevat heidän tulkitsemaltaan normaalilta ihmisiltä heidän voimiaan. Kuinka muka narsisti voisi olla yli-ihminen jos tarvitsee ''ali-ihmisen'' voimia?
Itse olen tajunnut kenenkä kanssa olen ollut tekemisissä taisiis _minkä_ kanssa olen ollut tekemisissä ja totuushan on se että he ovat täynnä itseään, eli täynnä sitä mitättömyyttä joka heidät valtaa.
Ei tarvitse kuin kerran elämässään kohdata narsisti ja tunnistaa hänet niin uudelleen ei enään kukaan onnistu kusettamaan kun heidät kyllä tunnistetaan. Ja varo vaan, kun miehesi kerran ymmärtää jos olet narsisti, hän jättää sinut eikä ota enään takaisin.
Ainoa keinosi pelastua on mennä psykologille, ja luonnollisesti sinnehän sinä et mene, sinnehän te ette mene.
Jos sinua kiinnostaa oikeasti parisuhde eikä hyväksikäyttö/kiusaava suhde, menet sinne. Jos siis oikeasti tiedät mikä on ihmissuhde.
Kuulostat todella sairaalta ja narsistiselta, ap. Valitan, suora vastaus.
Mustasukkaisuutta voi suhteessa olla puolin ja toisin, eikä siinä ole mitään pahaa jos se pysyy terveen mustasukkaisuuden rajoissa. Kyse on siitä että haluaa olla kumppanille tärkein. Kateellinen ei missään nimessä kannata olla, se syö suhteen hyvinvointia ja etenkin omaa hyvinvointia, kannattaa mielummin iloita toisen saavutuksista ja kannustaa häntä ihan kaikessa, huomaat pian eron myös hänen käytöksessä sinua kohtaan :)
Koet että et saa suhteessa tarpeeksi rakkautta, eli tarpeeksi huomiota ja arvostusta. Siihen voi olla montakin eri syytä, mutta jos esim. olet kovin mustasukkainen kumppani katsoo että et luota häneen, eikä näin ollen osoita sinulle rakkauttaan vaikka sitä olisi paljon sinua kohtaan.
Rakastaisiko hän enemmän lapsia kuin sinua..tuollaista on ihan turha miettiä, enemmän olisin huolissaan jos ei rakastaisi lapsiaan, sanotaan että ei ole mitään niin suurta ja mahtavaa tunnetta kuin rakkaus omaa lasta kohtaan. Tottakai kunnioitusta ja rakkautta on myös omaa kumppania kohtaan mutta rakkaus on erilaista kuin lapsia kohtaan. Sitä ei kannata pelätä että hänelle ei enään sinulle rakkautta riittäisi :) normaalisti lapsien tultua rakkaus kumppania kohtaan syvenee ja voimistuu vaikka lapsen tuoma elämänmuutos voi alussa olla raskasta.
Pikku asioihin takertuminen, riidanhaastaminen ja epävarmuus, pelkäät jätetyksi tulemista..kaikki nämä viittaavat huonoon itsetuntoon, itseä ei voi tutkia ja hoivata koskaan liikaa, on hyvä että tunnistat itsessäsi virheitä ja hyväksyt ne. Narsisti et todellakaan ole. Jokaisella on huonoja puolia ja piirteitä eikä narsisti koskaan myöntäisi virheitään tai osaisi tutkia omia tuntojaan niinkuin sinä teet. Olet hyvässä alussa kun tiedostat huonot puolesi mutta älä unohda sinussa olevia hyviä puolia ja vahvuuksia! niiden avulla voit pikkuhiljaa kääntää asiat toiseen suuntaan. Arvosta ja rakasta itseäsi, niin kaikki tuo epävarmuudesta johtuva käytös häipyy.
Eikä ole väärin toivoa että olet kumppanille se 1. asia. Niin sen terveessä suhteessa tuleekin mennä. Toisen ihmisen rakastaminen on myös kumppanille ja itselle oman ajan antamista sekä itselle tärkeiden asioiden tekemistä. Eli toista ei pidä kahlita luokseen. Yhteistä aikaa tulee olla ja se tulee aina olla ykkösenä listalla mutta se ei tarkoita että kompromisseille ei olisi tilaa :)
Ongelman ydin vaikutti olevan että olet liian ankara ja kriittinen itsellesi ja sitä kautta myös kumppanille. Sinun olisi hyvä löytää itselle sellaisia täysin omia asioita joista nautit, eikä kumppanisi liity niihin mitenkään. Luulen että se avulla saat kasvatettua omaa itsetuntoa ja opit arvostamaan ja rakastamaan itseäsi. Opit pitämään itseä tärkeänä yksilönä joka ansaitsee tulla rakastetuksi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottavasti tästä oli edes jossain kohtaa apua. Toivon todella että löydät taas kumppanisi kanssa yhteisen sävelen :) Eniten sitä oppii itsestään ihmissuhteissa, onneks voi aina kasvattaa ja kehittää itseään, se onkin haastavin osuus sekä elämän mittainen tehtävä meillä kaikilla.