Olen ollut pian neljä vuotta sinkkuna ja tuona aikana minulla on ollut yksi ns. vakavempi romassi ja pari minusta kiinnostunutta tapausta. Tässä romanssissa olin tunteella mukana ja sen loputtua olin todella maassa. Vaikka kyseessä oli vain tyyliin kesän kestänyt juttu, niin ehdin kuitenkin kiintymään ja se loppu tuntui pahalta. Sen jälkeen oli yksi yhden illan juttu (ei mikään lohtu!) ja sen jälkeen sitten yksi baarituttava vain. Nämä molemmat olisivat halunneet tutustua minuun paremmin, mutta torppasin ne. Yllätyin tästä itsekin, että mitäs minä nyt menin tekemään. Tuli vain tunne, etten halua mitään vakavempaa. Nyt minulla on tunne, etten enää uskalla lähteä tekemään aloitetta saatika tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen siis tullut araksi ja nyt haluankin eroon tästä arkuudesta. Jotenkin nyt järki vai mikä lie on tukahduttanut viilentänyt tunteeni täysin. Mikä neuvoksi?!
Minusta on tullut arka
frozen feelings
8385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä tarvitset vielä aikaa? Ehkä olet vielä ihastunut tuohon aiemman romanssisi ihmiseen,etkä halua muita. Aikanaan sitten.
Kokeile terapiaa. se auttaa. Mä työstän terapiassa hänen käytöksensä aiheuttamia tunteita ja sitä, milloin ihminen on vastuussa tunteidensa aiheuttamasta kaaoksesta -siis sen toisen elämässä. Hänhän ei ole läsnä siinä millään tavoin.
On helpottavaa keskustella asioista ammattilaisen kanssa.
Panosta itseesi, mene oikean ammattilaisen luo. Pääset kosketukseen itseesi -kuinka annat itseäsi kohdella....
Olen hieman samassa tilanteessa ja olisin halunnut tietää, että mitä terapiaa käyt...? Tarepiat maksavat jonkun verran...Onko se kognitiivista vai psykodynaamista.
Psykodynaaminen terapia. Tiedän kyllä mikä ero noilla on.Saan kelan tukemaa terapiaa.
Se maksaa noin 200/kk ! Parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut!
Eihän tuossa mitään ongelmaa ole, nauti elämästä, tapaa ystäviä, tee niitä asioita mitä olet aina halunnut nyt kun sulla ei ole vielä lapsia, vai haluaisitko olla parisuhteessa todella kovasti, mitä haluat? en näe sinussa mitään vikaa, melko noarmaalia että sydän muuttuu vaikeasti valloitettavaksi
Ennen pidin itseäni "helppona", mutta nykyään olen hyvin varauksellinen uusien tuttavuuksien suhteen. Kaverit sanovat minulle, että "tuota rataa jäät vielä yksinäiseksi.." tai "seuraa olisi tarjolla, mutta ei kelpaa..". Nämä jotka ovat kommentoineet, ovat olemukseltaan pelureita, mutta minä en ole. Pitäisikö sitten olla(?), ei mielestäni. En halua antaa itsestäni sellaista kuvaa. Tässä se järki taas nostaa päätään.
Ehkä sä olet se romantikkotyyppi, joka rakastuu ja suhde kariutuu jossain vaiheessa kunnes etsit taas tosirakkautta. Näin kärjistäen. Kaverisi ovat taas pelurityyppejä, joille on sama, vaihtuuko kumppani kuinka usein. Kolmas ryhmä ovat nämä kiintyjät, jotka rakastuvat, mutta ei mitenkään voimallisesti vaan enemmän ystävyyspohjalta ja ovat sitten melkein loppuelämänsä tämän yhden ihmisen kanssa. Eihän sun tarvitse väkisin olla peluri. Ei se kaikille sovi. Jos "radalla" pyöriminen väsyttää, voi pitää taukoa.