Muutama vuosi sitten olin lasteni kanssa käsittääkseni aika lähellä perhesurmaa. Niitä lukuisia hulluja juttuja tapahtui meillä kotona, mistä täälläkin saa lukea. Kaikki nyt oikeastaan hyvin, oikeudenkäynnit hyvällä mallilla ja isä saa tavata lapsiaan vain valvotusti. Kukaan ei enää kyseenalaista minua.
Asiaa olen ystävieni ja vanhempieni, ammattilaistenkin kanssa jonkin verran vatvonut. Lukenut kirjoja ja seuraillut mm. tätä palstaa. Kuitenkin elämä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti. Tietty turvattomuuden tunne maailmassa ja sen pahuus iski aika kovalla kädellä. Välillä itsellä ollut olo, että oma elämä on ollut viime vuosina kuin B-luoka kauhuleffasta. Itse vain jotenkin ulkopuoleinen ja seurannut sivusta, mitä tapahtuu. Tietty se on ollut jonkinlaista selviytymisstrategiaa ja kylmäpäisyyttä paniikkitilanteessa, kun ollut kaksi pientä lastakin hoidettavana. Ulospäin pahimpina aikona pystyin pitämään kulissin pystyssä, hoitamaan lapset ja käymään töissä.
Oma tarinani ei ole edes ainutkertainen. Onhan meitä muitakin. Sehän tässä oikeasti kauhistuttaakin. Maailmassa ei kaikki ihmiset toimi, niin kuin luulin. Maailman lait ovat peruuttamattomasti muuttuneet.
Tavallaan rasittavaa on myöskin oma narsisti- tutkani, jolla arvioin ympäröiviä ihmisiä. Luullakseni olen nykyään liian hyvä ihmistuntija. Silti en koskaan voi olla varma, että onko tutkani täydellinen vai voiko näin käydä toistamiseenkin. Epävarmuutta. Olen kylläkin jo keski-ikäinen ja lapset tehty, en tiedä tavoittelenko enää miessuhdettakaan, mutta..... Hyviä ystäviä olen miehistä kyllä eron jälkeen saanut eli en mikään vainoharhainen kuitenkaan ole. ;-)
Ja käsittääkseni en ole mikään läheisriippuvainen enkä muutenkaan lapsuudessani vaurioitunut. Toki itsetuntemusta tämä juttu on kaikenkaikkiaan tuonut.
En oikein tiedä itsekään, mikä oli kirjoitukseni pointti. Kunhan sain tämän kirjoitettua. :-)
Asiaa olen ystävieni ja vanhempieni, ammattilaistenkin kanssa jonkin verran vatvonut. Lukenut kirjoja ja seuraillut mm. tätä palstaa. Kuitenkin elämä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti. Tietty turvattomuuden tunne maailmassa ja sen pahuus iski aika kovalla kädellä. Välillä itsellä ollut olo, että oma elämä on ollut viime vuosina kuin B-luoka kauhuleffasta. Itse vain jotenkin ulkopuoleinen ja seurannut sivusta, mitä tapahtuu. Tietty se on ollut jonkinlaista selviytymisstrategiaa ja kylmäpäisyyttä paniikkitilanteessa, kun ollut kaksi pientä lastakin hoidettavana. Ulospäin pahimpina aikona pystyin pitämään kulissin pystyssä, hoitamaan lapset ja käymään töissä.
Oma tarinani ei ole edes ainutkertainen. Onhan meitä muitakin. Sehän tässä oikeasti kauhistuttaakin. Maailmassa ei kaikki ihmiset toimi, niin kuin luulin. Maailman lait ovat peruuttamattomasti muuttuneet.
Tavallaan rasittavaa on myöskin oma narsisti- tutkani, jolla arvioin ympäröiviä ihmisiä. Luullakseni olen nykyään liian hyvä ihmistuntija. Silti en koskaan voi olla varma, että onko tutkani täydellinen vai voiko näin käydä toistamiseenkin. Epävarmuutta. Olen kylläkin jo keski-ikäinen ja lapset tehty, en tiedä tavoittelenko enää miessuhdettakaan, mutta..... Hyviä ystäviä olen miehistä kyllä eron jälkeen saanut eli en mikään vainoharhainen kuitenkaan ole. ;-)
Ja käsittääkseni en ole mikään läheisriippuvainen enkä muutenkaan lapsuudessani vaurioitunut. Toki itsetuntemusta tämä juttu on kaikenkaikkiaan tuonut.
En oikein tiedä itsekään, mikä oli kirjoitukseni pointti. Kunhan sain tämän kirjoitettua. :-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ap kirjoittelee... Taisin sittenkin olla aika yksin ajatusteni kanssa, kun kukaan ei tarttunut kirjoitukseeni...:-(
Et oo yksin. Hyvä, että olet päässyt siitä ihmisestä. Näitä kusipäitä on monen tasoisia. Kaikki ei oo väkivaltaisia fyysisesti, silti henkinenkin väkivalta saattaa ajaa toisen mielenterveyden rajoille. Olen Se mrm3 tuolta yhdestä ketjusta. On mulla se kolmen vuoden kokemus tämmösestä hullusta ihmisestä. Sun kokemukset on selvästi moninkertaisesti pahempia, voin ainoastaan kuvitella millaista teillä on ollut kun kerrot, että perhesurma on saattanut olla lähellä. Voimia sulle, jokainen päivä ilman kusipäähullua on voitto.