Sairastan paranoidista skitsofreniaa. Minulla on paljon kavereita ja tuttuja eikä kukaan tiedä edes epäillä että sairastan. Äitiini minulla on läheiset välit ja hän ihmettelee syytä miksi käyn terapiassa.
Hänkään ei edes aavista.
Mieheni ei tiedä, kukaan ei tiedä.
Paitsi hoitohenkilökunta.
Syy miksi en kerro on ihmisten ennakkoluulot ja syvä häpeä jotka liittyvät minulla yhteen.
Minun kaiketi pitäisi vihata ihmisiä joilla on skitsofreenikkoja eli minuakin kohtaan ennakkoluuloja, mutta minulla on niitä itsellänikin.
Tulin tänne palstalle ja mietin onko täällä yhtään ymmärrettävää tekstiä.
En kuule ääniä ja minulla ei ole näkyjä. Minulla on terveyteeni kohdistuvia harhaluuloja.
Mielestäni oireet on enemmän paniikkihäiriötä, mutta ei mua haittaa vaikka ne määritellään vakavammin skitsofreniaksi.
Olen peloissani kaiken aikaa eikä lääkkeet auta. Lisäksi olen alkoholisti.
Nyt olen valmis tekemään täyttä totta ja saamaan itseni kuriin. Tarvitsen siihen apua mutta odotukset sen suhteen ei ole korkealla. He voivat vain kuunnella mutta heidän, hotiajien ja lääkärien oma elämä on niin näistä ongelmista vieraita etten usko että aitoa ymmärrystä löytyy.
Pintapuolista kyllä, sen 45 terapiaistunnon kestävää. Tarvitsisin tukea enemmän.
Olen ojentanut käteni, olen hukkumaisillani, kuka siihen tarttuu ja vetää minut ylös?
Paranoidinen skitsofrenia puhkeaa vasta aikuisiällä ja ihminen on omaksunut sitä ennen terveitä toimintatapoja.
Näin minulle on perusteltu hyvää ennustetta.
Silti minusta tuntuu että hoitohenkilökunta on erittäin vastahakoinen muuttamaan diagnoosia parantuneeksi, sitä ei yksinkertaisesti tapahdu, vaikka edistystä tapahtuisi ja tauti olisi pitkään remissio/regressiovaiheessa.
Mikä himputti se sana oli jota hoitsut käyttää kun tauti on pysähtyneessä tilassa?
Hänkään ei edes aavista.
Mieheni ei tiedä, kukaan ei tiedä.
Paitsi hoitohenkilökunta.
Syy miksi en kerro on ihmisten ennakkoluulot ja syvä häpeä jotka liittyvät minulla yhteen.
Minun kaiketi pitäisi vihata ihmisiä joilla on skitsofreenikkoja eli minuakin kohtaan ennakkoluuloja, mutta minulla on niitä itsellänikin.
Tulin tänne palstalle ja mietin onko täällä yhtään ymmärrettävää tekstiä.
En kuule ääniä ja minulla ei ole näkyjä. Minulla on terveyteeni kohdistuvia harhaluuloja.
Mielestäni oireet on enemmän paniikkihäiriötä, mutta ei mua haittaa vaikka ne määritellään vakavammin skitsofreniaksi.
Olen peloissani kaiken aikaa eikä lääkkeet auta. Lisäksi olen alkoholisti.
Nyt olen valmis tekemään täyttä totta ja saamaan itseni kuriin. Tarvitsen siihen apua mutta odotukset sen suhteen ei ole korkealla. He voivat vain kuunnella mutta heidän, hotiajien ja lääkärien oma elämä on niin näistä ongelmista vieraita etten usko että aitoa ymmärrystä löytyy.
Pintapuolista kyllä, sen 45 terapiaistunnon kestävää. Tarvitsisin tukea enemmän.
Olen ojentanut käteni, olen hukkumaisillani, kuka siihen tarttuu ja vetää minut ylös?
Paranoidinen skitsofrenia puhkeaa vasta aikuisiällä ja ihminen on omaksunut sitä ennen terveitä toimintatapoja.
Näin minulle on perusteltu hyvää ennustetta.
Silti minusta tuntuu että hoitohenkilökunta on erittäin vastahakoinen muuttamaan diagnoosia parantuneeksi, sitä ei yksinkertaisesti tapahdu, vaikka edistystä tapahtuisi ja tauti olisi pitkään remissio/regressiovaiheessa.
Mikä himputti se sana oli jota hoitsut käyttää kun tauti on pysähtyneessä tilassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä he ovat lukeneet jo sinun ajatuksesi. He kaikki ovat sopineet liiton, ettei sinulle paljastu. Siksi he ovat asentaneet sinuun seurantalaitteen, joka voi aiheuttaa fyysisiä oireita.
Sana on remissio.
Jos et pääse eroon alkoholismistasi kuolemasi on varma alkoholiin.
Siis naispuolinen ja ikää on?