Minun piti tänään hoitaa eräs asia, jossa piti olla vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä. Sosiaalinen ahdistukseni vei voiton, ja siten jätin asian hoitamatta :-( Kyseessä olisi ollut sellaisen virallisen asian hoitaminen, joka itsessään on neutraali, ei siis mitenkään negatiivinen asia.
Asia on mahdollista hoitaa vielä ensi viikolla, mutta olen pettynyt, että taas jätän velvollisuuden hoitamisen viime tinkaan sosiaalisen ahdistuksen takia.
Tällä kertaa olin päättänyt hoitaa asian ajallaan. Olin herännyt tarpeeksi aikaisin, käynyt suihkussa, meikannut, syönyt aamiaisen jne, mutta juuri ennen lähtöä katsoin itseäni peilistä ja olin tyytymätön ulkonäkööni. Minut valtasi masennus ja voimattomuus ja tein päätöksen olla hoitamatta asiaa tänään.
Olen tosi pettynyt itseeni. Viidentoista minuutin päästä minun pitäisi olla siellä paikassa hoitamassa tehtävääni - siis kello 9.00 olisi pitänyt olla paikalla ja kello on nyt 8.45 - mutta kuinka ollakaan: en ole!!!
Olen nuoresta iästä, ehkä jo ala-asteelta alkaen ollut tällainen lintsari ja vitkuttelija. Nyt olisin halunnut tehdä poikkeuksen, mutta en pystynyt. En enää usko, että ihminen useimmissa tilanteissa on vapaa valitsemaan, miten toimii. Itse en ainakaan pysty toimimaan siten kuin tahtoisin. Ahdistukseni ja pelkoni hallitsevat minua.
Ehkä tämä on kohtaloni, johon minun on alistuttava.
Asia on mahdollista hoitaa vielä ensi viikolla, mutta olen pettynyt, että taas jätän velvollisuuden hoitamisen viime tinkaan sosiaalisen ahdistuksen takia.
Tällä kertaa olin päättänyt hoitaa asian ajallaan. Olin herännyt tarpeeksi aikaisin, käynyt suihkussa, meikannut, syönyt aamiaisen jne, mutta juuri ennen lähtöä katsoin itseäni peilistä ja olin tyytymätön ulkonäkööni. Minut valtasi masennus ja voimattomuus ja tein päätöksen olla hoitamatta asiaa tänään.
Olen tosi pettynyt itseeni. Viidentoista minuutin päästä minun pitäisi olla siellä paikassa hoitamassa tehtävääni - siis kello 9.00 olisi pitänyt olla paikalla ja kello on nyt 8.45 - mutta kuinka ollakaan: en ole!!!
Olen nuoresta iästä, ehkä jo ala-asteelta alkaen ollut tällainen lintsari ja vitkuttelija. Nyt olisin halunnut tehdä poikkeuksen, mutta en pystynyt. En enää usko, että ihminen useimmissa tilanteissa on vapaa valitsemaan, miten toimii. Itse en ainakaan pysty toimimaan siten kuin tahtoisin. Ahdistukseni ja pelkoni hallitsevat minua.
Ehkä tämä on kohtaloni, johon minun on alistuttava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole kohtalosi..itselläni sama ongelma ja kärsin kauheasta jännittämisestä. Oletko käynyt psykiatrilla tai psyk.sairaanhoitajan juttusilla? Itse käyn psykiatrilla, joka on auttanut minua niiiiin paljon. Nyt jo tuntuu, että ehkäpä joskus kykenen elämään normaalia elämää. Tsemppiä sinulle!!!