Olen vuosien ajan joutunut lähiesimiehen syrjimäksi ja kiusaamaksi. Hänen keinonsa ovat olleet mm. tiedon pimittäminen, eriarvoinen kohtelu menettelytavoissa, tulospalkkion maksamatta jättäminen (vaikka kaikki faktat ovat olemassa siitä että kuuluisin sen saajien joukkoon) ja palkkakehityksen kelkasta pois jättäminen.
Homma on saanut mielialan matalaksi, ja käytin jo vuosi sitten mielialalääkettäkin. Jätin sen kuitenkin pois sivuvaikutusten takia. Olen periaatteen ihminen siinä että rehellisyys pitää olla töissäkin puolin ja toisin. Mutta ei, meillä ei ole näin.
On tullut jo itsemurha-ajatuksia mieleen. Keinoja sen toteuttamiseen on tullut mietittyä, mutta en ole uskaltanut. Tulee mieleen, että ei se elämä varmaan jatku siellä rajan takana edes missään henkimuodossa, vaan filmi ns. katkeaa kuolemaan ja kaikki minuus ja tietoisuus häviää. Siksi olen koettanut vielä jaksaa. Toisaalta myös kaikki maailman meno ahdistaa ja masentaa, kuten luonnon eläimien ja kasvien vääjäämätön sukupuuttoon kuoleminen ihmiskunnan väkiluvun räjähtäessä hallitsemattomaksi ja kulutuksen vaan kiihtyessä, tai jatkuvasti kasvava kiire stressi ja kaikkien näköalattomuus.
Olen puhunut työpaikallamme isommalle johtajalle ja henkilöstöjohtajalle, aivan turhaan. Siellä on paheksuttu yleensäkin sitä että miksi menen avautumaan moisista ja kehuttu lähipomoani maasta taivaaseen. Tuntuu että olen täysin yksin asian kanssa.
Muita kohtalotovereita?
Homma on saanut mielialan matalaksi, ja käytin jo vuosi sitten mielialalääkettäkin. Jätin sen kuitenkin pois sivuvaikutusten takia. Olen periaatteen ihminen siinä että rehellisyys pitää olla töissäkin puolin ja toisin. Mutta ei, meillä ei ole näin.
On tullut jo itsemurha-ajatuksia mieleen. Keinoja sen toteuttamiseen on tullut mietittyä, mutta en ole uskaltanut. Tulee mieleen, että ei se elämä varmaan jatku siellä rajan takana edes missään henkimuodossa, vaan filmi ns. katkeaa kuolemaan ja kaikki minuus ja tietoisuus häviää. Siksi olen koettanut vielä jaksaa. Toisaalta myös kaikki maailman meno ahdistaa ja masentaa, kuten luonnon eläimien ja kasvien vääjäämätön sukupuuttoon kuoleminen ihmiskunnan väkiluvun räjähtäessä hallitsemattomaksi ja kulutuksen vaan kiihtyessä, tai jatkuvasti kasvava kiire stressi ja kaikkien näköalattomuus.
Olen puhunut työpaikallamme isommalle johtajalle ja henkilöstöjohtajalle, aivan turhaan. Siellä on paheksuttu yleensäkin sitä että miksi menen avautumaan moisista ja kehuttu lähipomoani maasta taivaaseen. Tuntuu että olen täysin yksin asian kanssa.
Muita kohtalotovereita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä lähtisin kävelemään sellaisesta työpaikasta mikä aiheuttaa itsariajatuksia.
Ei kai mikään duuni ole tommosen arvoinen.
Tai sitten hae sairaslomaa.
Olet joutunut narsistipomojen uhriksi ja he sujelevat toinen toistaan.
Mene työterveyshuoltoon ja kerro tilanteesi, saat sairauslomaa.
Itsemurha-ajatukset unohda, toki kerro ne lääkärille.
Itse olen vastaavanlaisen tilanteen johdosta ollut jo 9 kk sairauslomalla.
Kyllä.
Luultavasti saat lääkkeet tai sitten sanot pomolle suorat sanat.
Tämä on vapaamaa sanoa ajatuksensa.
mitä menetätä sillä että sanot mitä ajattelet.
Itse sanoin juuri samanlaisessa tilanteessa pomolle ajatukseni suoraan ja se puhdisti ilmaa jonkin verran.
pomo on sama narsisti kyllä mikä ennenkin mutta tietää varmasti mitä ajattelen hänestä ja käytännöistään.
Kannattaa kasvattaa itselleen munat ja olla rohkeampi eiä antaa polkea kenenkään itseään jos yrittää liikaa miellyttä aina muita unohtaa omat tarpeensa.
Asia ei tule ratkeamaan sinun toivomallasi tavalla. Esimies on esimies ja hän määrää tahdin. Asia selkeni minulle kun mietin esimiehen tehtäviä erilaisten alaisten johtajana. Työpaikalla ei voi sooloilla-on mentävä porukan mukana hyvässä ja pahassa. Lähde pois, sinun pelisi on pelattu jos olet arvostellut pomoasi. Tiedän miten väärältä se tuntuu. Ja turhaan luulet että joku työterveyslääkäri, työsuojeluvaltuutettu ammattiliitto sinua auttaa: ei auta.
Jep. Myös samat koettu. Esimies jää, ja häntä uskottaisiin mieluummin kuin rivityöntekijää. Ja useimmat esimiehet ovat narsisti-psykopaatteja jotka siis ovat ikuisesti vihassa jos ärsytät, ja kiusaavat eläkkeelle jäämiseensä asti. He osaavat myös keinot: tietoa tosiaan pimitetään, jotkut suosikit saavat olla ylitöissä (jos saa rahat) ja kiusattu ei, tulospalkkiosta jäät paitsi, ja palkankorotuksista turha haaveilla. Lisäksi monet pomot ottavat työntekijöistä hännystelijöitä joille hän kertoo negatiivista kiusaamiskohteesta ja pian huomaat istuvasi yksin ruokalan pöydässä ja kokouksissa.
Työterveyshuolto on työnantajan juoksunarussa; jos työterveyslääkäri alkaa arvostella työnantajan touhuja ja ottaa ne esille, lakkaa kyseisen lääkäriaseman sopimus nopeasti, tai ainakin lääkäri vaihtuu.
Ammattiliitto on hampaaton nykyisin. Yhä harvempi kuuluu liittoon, ja yhä harvemmalla työpaikalla kukaan suostuu luottamusmieheksi. Ja yleensä kiusaamisjutuissa tarvitaan todistajia, ja niitä et saa helpolla työkavereista -kuka työpaikkansa vaarantaisi toisen takia? Oikeuteen asti harva uskaltautuu liitonkaan tuella, ja pelko oikeudenkäyntikulujen maksamisesta lopettaa ne haaveet.
Työsuojeluvaltuutetut? heh! He ovat myös jees jees-tyyppejä ja pokkuroivat työnantajaa, puhuen ympäripyöreitä ja keskittyvät vain istuma-ergonomiaan tai työhuoneen kylmyyteen. Et saa apua.
Lopputulos: niele kaikki ja pidä työ. Jos lähdet, varmistu että on jo valmis uusi työpaikka. Muussa tapauksessa on vaara jäädä loppuiäksi kortistoon ja se ei ole hyvä mielenterveydelle myöskään.
Vie asia työsuojeluvaltuutetulle.
Olethan liitossa? Siellä lakimiehet auttavat.
Jos et ole, liity heti.
Lähde pois tuollaisesta paikasta, menetät tuollaisessa ympäristössä itsekunnioituksesi.
Työterveyshuollosta on turha apua hakea, tietenkin ovat talon puolella.
Psykiatrian puoleltakaan en kehoita apua hakemaan, tilanne voi vain mennä pahempaan suuntaan, jos satut saamaan itsellesi psykiatrin joka on lääkeyhtiöiden juoksupoika.
Itse tuon kaiken kokeneena toimisin seuraavalla tavalla:
- lopputili
- eläisin liiton korvauksilla vuoden pari, kotona mielekkäitä asioita puuhastellen
- etsisin uuden työn
- tai lähtisin opiskelemaan
Pienellä paikkakunnalla, jos asuu tuollaisessa tilanteessa vaihtaisin myös maisemaa.
Työpaikkakiusaaminen on monesti niin moni ulotteista, ettei sitä ymmärrä ennenkuin sen itse kokee. Esimies kiusaajana tarkoittaa käytänössä samaa kuin joutuisi koko työyhteisön sylkykupiksi.
Vaihda työpaikkaa ja maisemia. Ei tuollaisen takia kannata itseään keihästää.
Ota yhteyttä TYÖTURVALLISUUSKESKUKSEEN!
sieltä tulee apua.
suomessa on laki ja lakimiehet tuota varten.
Sieltä tulee yhteyden otto työpaikkaan ja hommien pitää muuttua.