- 18 vuotias.
- Kavereita ei ole
- Yksinäinen
- Jokapäiväistä kuolemanpelkoa ja elämän tarkoituksen ajattelua.
- Todella huono itsetunto.
- Pää sekoamassa
Mitä teen?
Hyppään junan alle?
- Kavereita ei ole
- Yksinäinen
- Jokapäiväistä kuolemanpelkoa ja elämän tarkoituksen ajattelua.
- Todella huono itsetunto.
- Pää sekoamassa
Mitä teen?
Hyppään junan alle?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mene hiihtämään. Tule sitten valittamaa kun olet 35 vuotias ja yksin.
minulla muuten samat ongelmat mutta muutetaan toi 18v tosta 30v
https://nuoret.mielenterveystalo.fi/nuoriso/mista_apua/
mene opiskelemaan esim breiktanssia, pää tulee normaaliksi, jos nyt pää sekoamassa
kulkaa, jos on masentunut niin ei siinä mikään "mene tanssii" neuvo auta. mä oon ihan helvetin yksinäinen nuori, masentunut sen takia ja itsetuhoinen. aloittaja, tunnen myötätuntoa :( yksinäisyys on helvetistä... en kestä..
Mitä jos hankkisit elämän?
Tuu tänne
toivottavasti olet jo hakenut apua itsellesi ammatti-ihmiseltä.
itse olen sairastanut 17 vuotiaasta asti ja kulkenut ammattiauttajalla. olen nyt 32 vuotias ja edelleen porskuttelen kaikesta paskasta huolimatta:) yksinäisyys on todella rankkaa ja huonon itsetunnon omaavalla ihmisella ei ole helppoa mennä ja hankkia älämä, niinkuin joku neuvoi:/
ymmärrystä ja kuuntelijaa tarvii jokainen.
Hienoo tajuta, etten oo ainut 18v nuori, jolla on
samat ongelmat :)
Psykiatrille ajattelin tästä mennä. Toivottavasti jotain apua.
Älä luota psykiatreihin. Psykologia ei perustu tieteeseen.
"mitä teen?" Vedä kännit.
Eikö yksinäiset voisi liittyä yhteen, eikö ole mitään paikkaa mihin yksinäiset voisivat mennä tapaamaan toisia yksinäisiä?
Olin nuorena osan aikaa melko yksinäinen mutta nyt viisikymppisenä on ystäviä useita. Olen saanut ystäviä hengellisistä piireistä.
Ei ole mitään lääkettä yksinäisyyteen. Jos ei ole kavereita nuorena niin tuskimpa on vanhanakaan. Pitkä yksinäisyys nimittäin aiheuttaa sen, että sosiaaliset taidot katoaa.
Ei niitä kavereita tule itsestää. Pitää yrittää tutustuu ihmisiin eikä vaan himassa olla ja valittaa suomi24 palstalla yksinäisyyttään. Ei kukaan tule sua kotoonta hakemaan. Eikä se mitään auta vaikka kuinka itsesäälis ryvet. Yksinäisten pitäisi välillä katsoa peliin ja miettiä syytä miks on yksin. Se syy vois löytyy itestäkin.
Entä jos rupeisit opiskelemaan jotain?
Sinustahan ehtisi tulla vaikka mitä!
Mistä olet kiinnostunut?
Eti sellainen opinahjo ja laita paperit vetämään.
Laita varmuuden vuoksi muuallekin!
Opiskelet jotain jännää, ja siinä sivussa saat:
- uutta mielenkiintoa
- uusia tuttavuuksia
- uusia mahdollisuuksia
- opettajasi/ohjaajasi kannustaa sinua
- voit saada tosimahtavan työn
- uutta vinkkiä koko elämääsi
- virkeät aivot
- uutta perspektiiviä
- ynnä muuta, ynnä muuta!
Kaikea hyvää sinulle! Ja onnenpotku!
Itteä niskasti kiinni vaan ja lähet tutustuu ihmisiin. Täällä moni valittaa yksinäisyydestä mutta harva on mitään sen eteen tehny, että ei olis yksinäinen.
Elämän varrella kavereita kyllä tulee löytymään. Ethän vain itse eristäydy liikaa. Mieti myös jotain harrastusta, siellä voi monesti jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa, liikunta kielten opiskelu, kansalaisopiston kurssit. Elämässä on sellaisia tilanteita jolloin kaverit ovat vähissä. Monilla on kyllä paljon kavereita, mutta ne ystävät ovat oikeasti vähissä. Itsellänikin parhaat ystäväni ovat lähisukua; usein ei tarvitse nähdä, mutta aina kun nähdään on mukavaa. Nuoruusajan kaverit ovat vain jotenkin jääneet, mutta en koe sitä vaikeaksi, kun itselläni on perhe ja lapsia.
Älä edes mieti noin synkkiä ajatuksia vaan itsekin voit tehdä asian eteen jotain. Ainakin täällä pohjoisessa voi kaupassa ja kaduilla jutella ihan ventovieraiden ihmisten kanssa.
Huono itsetunto tulee jostain muualta kuin itsestäsi. Lapsuus, nuoruus, koulu...
Ala vain ajatella , että olet hyvä. Ala ajattelemaan itsestäsi myönteisesti, se alkaa vähitellen vaikuttamaan omaan olemukseesi. Sinä olet nuori ja koet itsesi yksinäiseksi... eikö sinulla ole sukulaisia joiden kanssa voisit puhua asiasta.
Pelkäätkö oikeasti kuolemaa vai pelkäätkö elämää. Joskus voi pelätä molempia.
Itse sairastan masennusta jo monta vuotta.Ei siihen auta "neuvot" et mene opiskelemaan ym. muuta toion et joten kuten pärjäilet tässä päivässä, koska tiedän mitä seon masentuneena...itselläni vielä PAHA sos.tilanteiden pelko...yksin vain kotonani hiippailen!Sinulle ystäväiseni en voi muuta toivoa kunhan jaksat...elämä masentuneena on hirveetä ,mut toivon et Sinä jaksaisit,itsestäni en niinkään tiedä!
Kokeilkaa rakkaat nuoret jotenkin päästä elämän syrjästä kiinni!