mitä sinulle on tapahtunut?
Pahin/ikävin asia,
voit kertoa kaikki
54378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Tiettyä, ei niin mee:(
Se on pahinta että valitsin väärän miehen. Luulin valinneeni oikean mutta vähitellen alkoi selvitä kauheita asioita. Hän on käynyt käsiksi, uhannut lyödä kasvot pirstaleiksi, uhannut tappaa, painostanut minua tekemään asiat aina mielensä mukaan tai saa hirveän raivokohtauksen, huutaa lapsille jne. syyttää minua kaikista mahdollisista vaikeuksista ja kun puolustaudun ja huudan takaisin haukkuu hulluksi tai huoraksi. Tietenkään ei ole koko aikaa ikävä mutta on käynyt selväksi että ei tuollainen rakasta. Päivänselvää että ero tulee vielä, kysymys vain että milloin.
lähe litomaan
kuulostaa kyllä pahalle.. elin oman nuoruuteni tuollaisessa ympäristössä.. kieltämättä jätti jälkensä, koeta ajatella lapsia. Ei vaikuta hyvältä mieheltä, ansaitset varmasti paljon paremman♡ ja tuollaisilla tilanteilla on tapana mennä vain huonompaan suuntaan. Jos todella haluat erota, tiedät mitä tehdä. Tee se, äläkä koskaan taaksesi katso. Apua on aina saatavilla, muista se♡
Olen syntynyt. Olen ihan eri planeetalta kuin muut. Outo yhdistelmä psykopaattia ja todella tunteellista ihmistä.
Haluatko antaa arkipäivän esimerkin?
sairaus
Mitä sellainen tekis, jos todellinen rakkaus olisi elämässä?
Sitä vain rakastaisi? Niinkuin omalla parhaalla tavallaan osaisi?
Paniikkihäiriö joka alkoi muutama vuosi sitten. En pysty nauttimaan elämästä enää samalla tavalla kun ennen sitä, pelkään aina että saan kohtauksen varsinkin yleisellä paikalla tai työpaikalla. Sitä on tapahtunutkin useasti.
Minullakin on ollut pahoja paniikkihäiriökausia, mutta olen selvinnyt niistä. Käytän beetasalpaajaa ja sitten olen lukenut valtavasti aiheesta ja käsitellyt tunteita.
Tiedätkö, että onko siihen ollut joku laukaiseva tekijä? Joku menneisyyden tapahtuma? Yritä saada apua..ettet rupea eristäytymään. Lääkkeet auttavat joitakin, mutta uskon että muitakin keinoja kannattaa kokeilla ja hyödyntää..
Tehoaako nuo beetasalpaajat ja kuinka nopeasti? Eikös ne ole sellaisia joita otetaan kohtauksen jo ollessa päällä eikä esim joka päivä? Lääkäri ei halunnut kirjoittaa minulle mitään reseptiä, väitti että pitkällä tähtäimellä voi pahentaa oireita. Uskoako vai ei, en tiedä.
En ole ihan varma, tietysti on tapahtumia joita en halua ajatella ja jotka haluan unohtaa. Negatiivisia asioita. En tiedä haluanko alkaa käsittelemään niitä, olen huono käsittelemään tunteita muutenkin. Apua tuntuu olevan vaikea saada kun kaikki lääkärit ja muut vaan vähättelevät ongelmaani.
Sun pitäisi päästä terapiaan? Tai mitä mitä olen sanomaan.. kun itselläkin asioita mistä tekisi mieli puhua, mutten oikein osaa puhua ihan kenellehyvänsä. Ja yksi ystävyys suhde meni jo nurin kun rupesin avautumaan liian syvällisiä..ei tainnut kylläkään mikään sydänystävä olla, mutta ainoa sellainen mitä nyt oli. Tiedän vain että päivä päivältä se käy vain rankemmaksi jos ei selvitä niitä omia ajatuksiaan perinpohjaisesti niin että saisi mielenrauhan. Milloinkahan siihen olisi täysin valmis.. ennenkuin menettää järkensä. Ennen sitä kuitenkin pakko..
mä oon myös saanu niitä, Ihan kaameeta!! Onko sul ketään, jonka kädestä pitää kii, kun tulee sellanen?
Jos mua tarkoitat, niin ei oikeastaan ole. Pakko selvityä yksin. Jotkut ystävät ja perhe kyllä tietää siitä mutta ei se paljoa hädän hetkellä auta jos olen yksin.
Otan osaa sulle että olet joutunut kärsimään niistä.
Kun kerran omenasta löytyi mato.
Se voi parantuakin, ja näin kun olen siitä itse parantunut.
Kamalaa se on ,mutta voimia.
Ei se mato sairas ollut.
Se oli kyllä hirviömäistä löytää se mato siitä omenasta.
Tuli elinikäiset traumat.
En osaa päättää,sairaus tai valehtelevat ihmiset.
Oliko se omenasta löytynyt mato 172 cm pitkä ?
Sitten se oli jo lapamato tai suolinkainen tai heisimato.
Ei onkimadot ole noin pitkiä.
Rakkaalle kelpas vanha rikas. Ei kaunis nuori.
Vai nin.
Syrjittiin sivuun.
iso mato on tune
syrjiminen sivuun on perseestä
se on ikvä tune
Suomennettuna iso mato on sävellaji?
iso sävellaji on tune suomennettuna matojen kielellä
Karim: -olen suomalainen
se on tune skitsofrenia
Todella ikävä sairaus:(. Onko sulla lääkityksestä mitään apua ja ympärillä ihmisiä jotka välittävät? Toivon sulle hyviä asioita elämään ja jaksamista sairauden kanssa!
Kuulehan aloittaja!. Ei se niin mee, että joku vahingossa herättyään, alkaa kertomaan sulle kaiken.
Voin, kertoa ainoastaan sen, että mua ei ole enää olemassa tällä palstalla, olen kutistunut ja kutistunut ( virtuaalisesti) .
Tämä tiedoksi myös hänelle, joka kenties kuvittele mun täällä luuhaavan epätoivoisena!. Noh, hänelle hyvää yötä ja pus, meen nukkumaan, on tämä oikea elämä jokseenkin väsyttävää, mutta hyväksyn nyt sen, sellaisena kun se eteeni on nakattu. En tosin ymmärrä kaikkea " nakattua" , mutta ihan sama nyt, jos jollakin on jokin tarkoitus, se selviää aikanaan.
En uskalla sanoa enään muuta.
Itsekään en ymmärrä eteeni nakattua, kuten ilmaisit. Samoin mietin, mikä oli silläkin tarkoitus, että saivat elvytettyä minut henkiin ja sitäkö varten vain, että mieleni järkkyi puolison pettäessä ja jouduin kokemaan kaiken tuskan ja perheen kriisin. Mikä oli tarkoitus? Olla se perheen kannatteleva voima, joka sai perheen eheytymään ja puolison itse heräämään ja itse huomaamaan, että onni ja huuma, jota etsi löytyi lopulta samasta makuuhuoneesta siitä henkilöstä, jolle oli selkänsä aiemmin kääntänyt.
Jos olisin ennakkoon tiennyt , olisin rimpuillut irti piuhoista. Onneksi en tiennyt, sillä olisi jäänyt myös kokematta uudelleen rakastuminen ja uudelleen toisen löytäminen. Olen pahimman asian kautta saanut siis kokea jotain harvinaista, kun pitkässä parisuhteessa hullaantuu toiseen uudelleen ja se on aivan jotain toista kuin hullaantua häneen silloin ensimmäistä kertaa.
Oikea elämä väsyttää myös, mutta sille ei voi mitään, eikä sitä väsymystä rakkaus koskaan poistakaan ja sen kanssa on vain pärjättävä.
No hyvä, kaikkea sitä oppii..
Onko ikvä tune sitten vähennetty dominanttisointu?
vittu en tierä
Itsellä tällä hetlle sellainen vaihe, että olen todella väsynyt. Väsynyt kaikkeen. Onneksi kuitenkin myös sellaista elämässä, minkä vuoksi jaksaa päivän kerrallaan. Ja kun ei itseltään enempää vaadi, niin sitä selviää. Kaikki on suhteellista. Tiedän että useilla ihmisillä ei ole elämässään paljoa mitään.. silti jaksavat hymyillä. Olen väsynyt elämään niin että muilla on hyvä olla. Ja olenkin ruvennut miettimään että ei sitä loputtomasti kuitenkaan jaksa. Jos on kuitenkin niin väsynyt, että ei jaksa tehdä asioille mitään. Sitä tuudittautuu tilanteeseen, missä kuitenkin pärjää, selviää. Ja toisilla onnellista. Rakastan.. rakkaus on minulle tärkeää.. mutta se tuntuu nyt syövän minut elävältä. Pelkään asioita joita jätän tekemättä, pelkään kuitenkin tarttua tilaisuuksiin. Pelkään tekeväni väärin. Näkymätön ääni sanoo että epäonnistun, siinä on menneiden vuosien ivan henki. Se henki mikä ei tukenut ja rakastanut, silloin kun olisin sitä eniten tarvinnut.
Ja nyt.
Vain tuudittaudun tähän hetkeen. Uskon että teen oikein. Sydän, vain sanoo muuta. Ja järki pelkää kaikkien muiden puolesta. Aivan kuin minun tulisi todella katkaista joku epäonninen kierre, mutta en tiedä mikä on oilein ja mikä väärin.
Olen toivonut ratkaisua. Ja tulee välillä tämä lohduton olo, kun yhtenä hetkenä, ehkä kerran vuodessa, epävarmuus valtaa mieleni. Kaivertaa sitä korvamatoa syvälle.. et tee oikein, tee niin.. tee näin..
Yritän vain olla. Ja elää katsomatta kelloon. Miettimättä päiviä. Kalenteriin merkittyjä menoja. Silti se on mahdotonta. Tuntuu että teen niin tai näin, teen väärin. Olenko oikealla tiellä ja onko sitä tietä olemassakaan. Vai onko se vain sammalverho, missä jäljet katoavat kun taaksesi katsot ..ja utuinen samettinen sumun syleily saavuttaa jokaisen raajasi. Tunnustellen oletko vielä elossa. Käskien juoksemaan.. minne. En näe suonsilmiä mutta pelkään niitä. En uskalla juosta. Minulla on ikuinen nälkä..
Helpottaa kun saa kirjoittaa tänne. Toivoisin samaa muilta, ketään vain ei taida kiinnostaa. Hyvää yötä..
Sitä on elämä.
Kiinnostaapas.. luota sydämen ääneen ;)
Yksinäisyys. Pitkään jatkuva täysi yksinäisyys on oikeasti helvetillistä. Peittoaa kaikki muut ikävät kokemukset 6-0.
Niinpä. Kun on yksinäinen sisällään, sydämessään. Oikein halveksii itseään kun ei kykene todella arvostamaan täysin sitäkin mitä jo on. Aivan kuin pitäisi aina saada vain lisää. Tuntee itsensä sitten ahneeksi ja kiittämättömäksi.
Jooh. Tiedän kyllä että minulla on jonkin sortin vanhemmuus - kompleksi. En koe koskaan riittäväni kenellekään, niimpä näin ei tule koskaan tapahtumaankaan. Pientä murrosta näkyvissä.. kunhan vain pysyisin vahvana. Jaksaisin vielä. Sitähän tämä yksinäisyys on.. sydämen yksinäisyys. Taistelua itsensä kanssa. Omassa mielessään, mikä on totta ja mikä ei. Täytyisi vain hyväksyä tosiasiat ja luvata itselleen paremman tulevaisuuden, hyvän sellaisen. Mikä alkaisi nyt eikä huomenna. Tavallaan elän sitä, mutta kun yksi tärkeä tilanne ihan viturallaan.. vaikuttaa se kaikkeen muuhunkin. Jaksa vielä. Siellä se häämöttää..
Tämä tilaane on hieman tukala. Mutta luotan jumalaani hän ohjaa minua.
Täysin empatiakyvyttömät ihmiset ahdistaa, voi kai sanoo yhteenvetona. Noi narsistit pitäis kieltää lailla.
Kaikki tiet vievät.. Trippi jolta on vaikeaa tulla takas. Minna ei koskaan palánnut, schumikaan tuskin palaa.
http://www.youtube.com/watch?v=mXc3Y8dEeAU
Tämä paikka ja ilkeys elämäntilanteessa, jossa voimat oli muutenkin vähissä.
niitä pahimpia ja ikävimpiä asioita. Mulla on taipumuksena unohtaa ne, kun ne on saatu pois päiväjärjestyksestä. Vähitellen ne muistot haalenee ja painuu taka-alalle, vaikka joskus vielä mieleen putkahtaiskin. Paljon paremmin mulla pysyy mielessä kaikki kivat muistot :).
samaa mieltä. Enkä muutenkaan viitsi tänne, hyvin yksityisiä ikäviä muistoja ja sattumia joita ei olisi voinut mitenkään välttää.
En tänne ikävintä kertoisi.
Ihmiselle sattuu ja tapahtuu tässä elämässä niin paljon, ettei tapahtumia voi laittaa mihinkään järjestykseen. Kummallista kyllä, ne voivat olla myös ihanimpia tai kamalimpia - riippuu milloin niitä katsoo.
Pahinta on se, että olen kai jäänyt niin vaille rakkautta, etten aikuisenakaan tunne oloani vieläkään turvalliseksi. Olen menettänyt toivoni siitä, että voisin tuntea olevani rakastettu. Ei elämäni ole mitenkään heikkoa tai huonoa, tämä asia vain jatkuvasti pulpahtaa esiin. Tunnen usein olevani ulkopuolinen enkä oikein sovi mihinkään ryhmään, vaikka olen ihan iloinen ja pidetty ihminen.
Ajattele positiivisesti.Rakkaus voi tulla salamana silloin ,kun sitä vähiten odotat.
Mulle kävi juuri elämäni kamalimman asian yhteydessä niin, että tapasin Hänet. Eli jotain ihanaa niissäkin hetkissä :)
Syntymäni