Sampo Terho ja tupakkayhtiöt

Rajansa rajoituksillakin

Suomessa on viime aikoina keskusteltu kiivaasti alkoholin verotuksen lisäämisestä ja saatavuuden rajoittamisesta. Hallitus nostikin alkoholiveroa vuoden alusta, ristiriitaisina tavoitteinaan vähentää kulutusta ja lisätä verotuloja. Samoin yökerhojen aukioloaikojen lyhentämistä pohditaan.

On olemassa poliitikkojen lajityyppi, joka halua holhota elämääsi mitä moninaisimmin tavoin. Heillä on mielestään paitsi oikeus, suorastaan velvollisuus määritellä mitä juot, paljonko ja milloin. He haluavat päättää savukkeittesi mausta, ruokasi laadusta, syömäsi sokerin määrästä ja huolehtia ettet valvo liian myöhään – varsinkaan yökerhossa.

En kyllästy hämmästelemään, kuinka menneestä maailmasta nämä avaukset ovat. Mikä käsittämättömintä, tällaisilla tsaarinajan mahtikäskyillä on nykyisen hallituksen toimiessa jopa etenemisen mahdollisuuksia. Muodollinen perustelu on tuttu: julkinen terveydenhuolto ja sen kustannukset. Todellinen syy lienee joidenkin ihmisten luontaisessa kutsumuksessa toimia moraalinvartijoina.

Jos julkisen terveydenhuollon kannattamisen todella tulkitaan edellyttävän sitä, että pitää olla valmis kannattamaan myös rajattomasti kieltoja ja rajoituksia ihmisten yksityiselämään, niin luulen yksityisen terveydenhuollon alkavan pian kerätä kannatusta. Terveydenhuolto on meitä varten, muttei omista meitä.

Olemme toki tottuneet, että sosiaalidemokraattisessa holhousvaltiossa vain rajoituksille ei ole rajoitusta. Olemme jopa pitkään alistuneet siihen, että järjestelmä “asiantuntijoineen” varjelee meitä omalta itseltämme kehdosta hautaan. Mutta enää en usko tällaisen mielenlaadun olevan Suomessa johtavana. Meillä on muun muassa aivan liikaa omakohtaista kokemusta vapaammista ulkomaista, että meille voisi uskotella holhousvaltion olevan ainoa vaihtoehto.

Niin kutsuttuihin terveisiin elämäntapoihin (siis jonkun käsitykseen niistä) voidaan sivistysvaltiossa kehottaa, muttei pakottaa. Minäkin kehotan tässä nyt varmuuden vuoksi kaikkia elämään siivosti, juomaan kohtuudella, lopettamaan polttamisen ja harrastamaan liikuntaa. Teetkö näin, on oma asiasi. Sitäkään en voi taata, että elät näitä kehotuksiani noudattaen onnellisemmin tai edes minuuttia pidempään.

Ystäväni pilaili kerran osuvasti: “Sitä voi terveyssyistä olla herkuttelematta ja juomatta koko ikänsä. Siitä tosin ei ole takeita että elinaika pitenee, mutta ainakin aika tuntuu pidemmältä.”

Niinpä niin. Asiantuntijakaan ei tiedä elämäsi mittaa eikä onnesi lähdettä. Suomi ei tarvitse lisää yhteiskunnan holhousta, vaan henkilökohtaista vapautta ja vastuuta.

Sampo Terhon blogi