Itselleni on pidemmän aikaa ollut jo tunne, että on pakko päästä pois kotikaupungistani, jossa olen asunut koko tämän astisen ikäni eli noin 20 vuotta. En nyt mainitse kaupungin nimeä, mutta se on keskisuuri suomalainen kaupunki jossa kuviot ja kaikki kuitenkin loppujen lopuksi erittäin pienet, varsinkin kun aina täällä asunut.
Minulla on elämässäni ollut kaikenlaisia ongelmia aina lapsuudesta asti, niin koulukiusaamista kuin kaikkea muutakin. Ihmissuhteeni kaikki ovat menneet pieleen jossain vaiheessa ja nykyisellään tulee oltua aika yksikseen. Syitä siihenkin on monia. Kärsin masennuksesta ja siihen on lääkitys, terapiassa en käy koska tässä kaupungissa siitä ei tunnu tulevan mitään, koska olen samassa paikassa aiemminkin käynyt ja siellä tuntuu olevan vain menneiden muistelua, enkä jaksa sellaista. Muutenkin oma menneisyys alkanut painaa viime aikoina liikaa, tässä pienessä kaupungissa vanhat ikävät muistot palautuvat aina väkisinkin mieleen joko nähdessä näitä epämieluisia entisiä tuttuja ja nämä maisematkin ovat jo niin nähtyjä.
Elikkäs ihan suoraan sanottuna vihaan kotikaupunkiani. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut muuttoa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa kaiken alusta. Ei se kaupungin vaihto tietty kaikkia henkisiä ongelmia varmaan poista, mutta helpottaisi ainakin. Ja ehkä siellä uusien terapeuttienn kanssa voisikin yrittää saada henkisen hyvinvoinnin kuntoon jos siellä vielä jotain ongelmaa ilmenee.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten "uuden elämän" aloittaminen on onnistunut?
Minulla on elämässäni ollut kaikenlaisia ongelmia aina lapsuudesta asti, niin koulukiusaamista kuin kaikkea muutakin. Ihmissuhteeni kaikki ovat menneet pieleen jossain vaiheessa ja nykyisellään tulee oltua aika yksikseen. Syitä siihenkin on monia. Kärsin masennuksesta ja siihen on lääkitys, terapiassa en käy koska tässä kaupungissa siitä ei tunnu tulevan mitään, koska olen samassa paikassa aiemminkin käynyt ja siellä tuntuu olevan vain menneiden muistelua, enkä jaksa sellaista. Muutenkin oma menneisyys alkanut painaa viime aikoina liikaa, tässä pienessä kaupungissa vanhat ikävät muistot palautuvat aina väkisinkin mieleen joko nähdessä näitä epämieluisia entisiä tuttuja ja nämä maisematkin ovat jo niin nähtyjä.
Elikkäs ihan suoraan sanottuna vihaan kotikaupunkiani. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut muuttoa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa kaiken alusta. Ei se kaupungin vaihto tietty kaikkia henkisiä ongelmia varmaan poista, mutta helpottaisi ainakin. Ja ehkä siellä uusien terapeuttienn kanssa voisikin yrittää saada henkisen hyvinvoinnin kuntoon jos siellä vielä jotain ongelmaa ilmenee.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten "uuden elämän" aloittaminen on onnistunut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa muuttaa pois vain jos kyse on objektiivisestikin tarkasteltaessa erittäin huono asuinkaupunki. Esimerkkinä annan vaikka Forssan.
On kyllä objektiivisestikin katsottuna huono kaupunki asua. Kesäturistille voi olla ihan kiva paikka joskus käydä, mutta ympärivuotinen asuminen täällä on jo jotain aivan kammottavaa. Itselleni tällä paikalla ei ole enää mitään tarjottavaa. Vähäiset ja yksitoikkoiset palvelut, syrjäinen sijainti kaikesta. Muutto heti edessä kunhan saan opiskelupaikan muualta, jos tänne jään niin tiedossa on aivan varmasti pahempia mielenterveysongelmia ja syrjäytyminen yhteiskunnasta lopullisesti.