olemme olleet noin 25v erossa isänikanssa, nyt vuosi sitten löysimme toisemme. olen itse avioliitossa ja minulla on 2 lasta. Tunnen ristiriitaisia tunteita isääni kohtaan, aivan kuin hän olisi vieras minulle. ja olisin palavasti rakastunut häneen. joudun peittelemään tätä kaikkea, mutta näen että isäni tuntee samoin. Tiedän että se on niin väärin, mutta pyytäisinkin apua että millaisin konstein saan tämän pysymään oikeilla raiteilla, mitä jos rakastun täysin enkä kuuntele enään ketään.. Olen onnellinen että minä ja isä olemme jälleen löytäneet toisemme mutta mitä jos...
Järki, tunteet ja isäni.
ennen yksinäinen
2190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä aikalailla samanlainen tilanne. Ja olen jutellut asioista suoraan. Minun mielestäni jokainen ihminen voi ja saa tehdä omat päätökset ja saa rakastaa ihmistä juuri sillä omalla tavallaan. Itse olen 31v ja isäni 48v meillä synkkaa ja on halailtu nyt paljon ja vietetty todella paljon aikaa yhdessä. Tehkää niinkuin teistä on paras
. Eläkää onnellisina loppuun asti
Onko tämä joku sairas provo?? Sairastahan se olisi jos menisit naimisiin oman isän kanssa. Korjaan laitonta sekä sairasta!! Ehkä tunnet jotain, koska aiemmin et ole voinut tuntea normaaleja tunteita isääsi kohtaan? Mutta tuskin kyse on sellaisesta rakkaudesta, mitä vaikka tunnet/tunsit miestäsi kohtaan? Et vain osaa tunnistaa normaalia isä tytär rakkautta? Hullulta kuulostaa, enkä tiedä miksi edes vaivauduin vastaamaan näin sairaaseen viestiin.