Morjesta vaan!
Olen toista vuotta lukiota käyvä miehen alku ja jatko-opintosuunnitelmat ovat pyörineet mielessäni viimeaikoina tiuhaan tahtiin. Yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista olisi tällä hetkellä hakea lukemaan erityispedagogiikkaa ja tähdätä täten erityisopettajan ammattiin. En tunne akateemista vetovoimaa juuri mitään tiettyä ainetta kohtaan, vaan ainoastaan "opettaminen" on sitä mistä pidän ja vähän vammaisten kanssa tekemisissä olleena luulen pärjääväni luultavasti tälläisten haasteelistenkin tapausten kanssa.
Olisinkin siis hyvin hyvin kiinnostunut kuulemaan asiasta tietäviltä, minkälaista opiskelu ja työ on? Olen perus seiskan oppilas lukiossa, en siis mikään keskivertoa parempi älykkö. Onko opiskelu siis miten haastavaa tai sisäänpääseminen ylipäätään? Entä työelämä? Keskustelupalstat ovat täynnä työhön kyllästyneiden opettajien vuodatuksia kauheasta ammatistaan ja huonosta palkasta. Näitä lukiessa on tullut mietittyä, että onkohan sitä nyt harkitsemassa täysin väärää alaa?Työelämässä olevat voisivatkin listata työn plussia ja miinuksia. Ehkä tästä keskustelusta tuleekin yksi v*ttuuntuneiden opettajien ketju lisää, mutta antakaa näppäimistön laulaa. ;)
Kiitos jo etukäteen!
Olen toista vuotta lukiota käyvä miehen alku ja jatko-opintosuunnitelmat ovat pyörineet mielessäni viimeaikoina tiuhaan tahtiin. Yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista olisi tällä hetkellä hakea lukemaan erityispedagogiikkaa ja tähdätä täten erityisopettajan ammattiin. En tunne akateemista vetovoimaa juuri mitään tiettyä ainetta kohtaan, vaan ainoastaan "opettaminen" on sitä mistä pidän ja vähän vammaisten kanssa tekemisissä olleena luulen pärjääväni luultavasti tälläisten haasteelistenkin tapausten kanssa.
Olisinkin siis hyvin hyvin kiinnostunut kuulemaan asiasta tietäviltä, minkälaista opiskelu ja työ on? Olen perus seiskan oppilas lukiossa, en siis mikään keskivertoa parempi älykkö. Onko opiskelu siis miten haastavaa tai sisäänpääseminen ylipäätään? Entä työelämä? Keskustelupalstat ovat täynnä työhön kyllästyneiden opettajien vuodatuksia kauheasta ammatistaan ja huonosta palkasta. Näitä lukiessa on tullut mietittyä, että onkohan sitä nyt harkitsemassa täysin väärää alaa?Työelämässä olevat voisivatkin listata työn plussia ja miinuksia. Ehkä tästä keskustelusta tuleekin yksi v*ttuuntuneiden opettajien ketju lisää, mutta antakaa näppäimistön laulaa. ;)
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
tervetuloa erityispedagogiikan pariin. Jos valmistut erityisopettajaksi, muista, että sinulla on soveltuva korkeakoulututkinto, jolla voit hakea muitakin töitä, jos tunnet siihen tarvetta.
Itse olen erityispedagogiikan syventävien opintojen opiskelija. Minusta ei kuitenkaan tule opettajaa, sillä läheskään kaikille ei opettajaopintoihin paikkaa myönnetä.
Sisälle pääseminen on haastavaa. Joka yliopistolla on omat hakukriteerinsä. Voit lukion jälkeen, jos et suoraan yliopistoon pääse, suorittaa avoimessa yliopistossa (esim. kansanopistojen linjoilla) erityispedagogiikan perus- ja aineopinnot ja hakeutua esimerkiksi erityiskouluun avustajaksi. Ne opinnot useimmin ainakin korvataan. Kannustan myös tutustumaan avoimen yliopiston väylään
Työn raskaus riippuu erittäin paljon siitä, minkälaisia oppilaita sinulle sattuu koulussa tulemaan. Jos ne ovat suht ok, myös työ on suht ok (mikä työ nyt niin herkkua olisi mutta kuitenkin ok). Mutta jos saat raskaita tapauksia, tai mikä pahinta, tapauksia, joiden oikea paikka olisi jossain sairaalakoulussa mutta jotka ovat kunnan säästöjen takia normaalissa koulussa, niin työ on erittäin raskas, lähentelee sietämätöntä.
Jos mielit erityisopettajaksi, on ehkä parempikin, jos et ole hirveä älykkö. Erityisesti älyköt nimittäin väsyy hyvin nopeasti siihen, ettei työ tarjoa aivoille juuri mitään. Voi ne lukiossa seiskan oppilaatkin väsyä mutta kokemukseni mukaan heitä ei älyllisten haasteiden puute haittaa niin paljon. Tai ei ainakaan niin nopeasti.