Miksi ihmiset puhuvat hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, merkityksellisestä ja merkityksettömästä, kauniista ja rumasta. Onko noilla asioilla oikeasti mitään väliä? Onko torakan elämä kaunis, merkityksellinen, hyvä, oikea tai tärkeä? Ei ketään oikeasti edes kiinnosta. Torakat ovat niin tyhmiä, etteivät itsekään tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Samantekevää. Kunhan eivät pesiydy meidän koteihin...
Mikä erottaa meidät torakoista? Olemme vain eri näköisiä ja me ihmiset ymmärrämme toisiamme paremmin, kuin niitä iljettäviä ja litteitä hyönteisiä. Onko meidän elämä mukamas arvokkaampi? Me olemme itsekin kuin isoja torakoita. Olemme vain hieman isompia ja hieman eri näköisiä. Samanlaisia luonnon muokkaamia olioita me lopulta kuitenkin olemme. Evoluutio on vain saanut meidät tuntemaan inhoa toisiamme kohtaan. Tai ainakin ihmiset tuntevat inho torakoita kohtaan, en tiedä miten homma toimii toisinpäin.
Miksi meidän pitäisi arvostaa hirveästi kaikkea ympärillämme? Se katoaa kuitenkin lopulta jonnekin tyhjyyteen. Tai jonnekin muualle. Mitä väliä on tunteilla, taiteella, urheilulla, teknologialla, älyllä, tyhmyydellä, kauneudella, historialla ja tulevaisuudella. Kaikki kuitenkin katoaa. Tämäkin hetki katoaa. Itse asiassa katosi jo. Kohta katoaa seuraavakin hetki. Noin, nyt sekin on poissa. Olivatko nuo kadonneet hetket jotenkin merkityksellisiä?
Onko huomenna pakko mennä töihin? Pitääkö minun hymyillä bussinkuljettajalle? Mitä jos heitän kaiken omistamani roskikseen ja rupean juopoksi tai narkomaaniksi? Jos huomenna saa lehdistä lukea, että Ukrainan mellakoissa on kuollut kuusituhatta ihmisistä, niin onko silläkään mitään väliä oman elämäni kannalta? En minä niitä ihmisiä tuntenut. Pitäisikö minun surra niiden puolesta silti? Ei kukaan niistä torakoistakaan välitä. Onko mukamas olemassa joku pankki, joka varastoi kaikki hyvät ja kauniit ajatukset ja lopussa pääsemme niihin käsiksi jollain tavalla?
Mikä erottaa meidät torakoista? Olemme vain eri näköisiä ja me ihmiset ymmärrämme toisiamme paremmin, kuin niitä iljettäviä ja litteitä hyönteisiä. Onko meidän elämä mukamas arvokkaampi? Me olemme itsekin kuin isoja torakoita. Olemme vain hieman isompia ja hieman eri näköisiä. Samanlaisia luonnon muokkaamia olioita me lopulta kuitenkin olemme. Evoluutio on vain saanut meidät tuntemaan inhoa toisiamme kohtaan. Tai ainakin ihmiset tuntevat inho torakoita kohtaan, en tiedä miten homma toimii toisinpäin.
Miksi meidän pitäisi arvostaa hirveästi kaikkea ympärillämme? Se katoaa kuitenkin lopulta jonnekin tyhjyyteen. Tai jonnekin muualle. Mitä väliä on tunteilla, taiteella, urheilulla, teknologialla, älyllä, tyhmyydellä, kauneudella, historialla ja tulevaisuudella. Kaikki kuitenkin katoaa. Tämäkin hetki katoaa. Itse asiassa katosi jo. Kohta katoaa seuraavakin hetki. Noin, nyt sekin on poissa. Olivatko nuo kadonneet hetket jotenkin merkityksellisiä?
Onko huomenna pakko mennä töihin? Pitääkö minun hymyillä bussinkuljettajalle? Mitä jos heitän kaiken omistamani roskikseen ja rupean juopoksi tai narkomaaniksi? Jos huomenna saa lehdistä lukea, että Ukrainan mellakoissa on kuollut kuusituhatta ihmisistä, niin onko silläkään mitään väliä oman elämäni kannalta? En minä niitä ihmisiä tuntenut. Pitäisikö minun surra niiden puolesta silti? Ei kukaan niistä torakoistakaan välitä. Onko mukamas olemassa joku pankki, joka varastoi kaikki hyvät ja kauniit ajatukset ja lopussa pääsemme niihin käsiksi jollain tavalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rumat pysyy rumana ja mulkut ihmiset jaksaa vuodesta toiseen vittuilla siitä.
Sitä tehdään saavutuksia, josta tulee hyvää oloa ja lisää tekemistä jonka myös pitäisi tuottaa hyvää oloa. Saavutukset ja hyvät muistot tuo hyvää oloa ja pitää elossa ja kaiken merkityksellisenä. 98% maailmasta tosin ei edes yritä olla näin, mutta niin se elämän pitäisi mennä.
Nykymaailma on niin pinnallinen että kaikkien pitää näyttää photoshopatuilta kim kardiashianeilta ja vartalo pitää olla täydellinen, miehelläkin pitää olla täys miesmeikki naamalla ja huulipunalla vartalomeikin lisäksi ja hampaat pitää olla täysin suorat hollywood hampaat, ei missään nimessä aidot.
Luonteella ei ole mitään väliä.
Olen itse ehkä hieman paremman näköinen kuin keskiverto mutta en silti jaksa seurustelua koska tuntuu että aina etsitään vain parempaa ja se otetaan vastaan heti kuin se tulee
Ihan söpöä kuvitella että tämä johtuisi jotenkin yhteiskunnasta. Itse uskon sen johtuvan tästä maailmasta, eikä muutosta tuskin ole havaittavissa kuin vasta kymmenien tai satojen tuhansien vuosien päästä.
80% historian naisista on lisääntynyt. 40% historian miehistä on lisääntynyt. Nainen ei ole kehittynyt tyytymään. Naiset eivät vaan näytä haluavan hyväksyä sitä, että miesten seuranhaku on paljon vaikeampaa ilman minkään kulttuurin vaikutustakaan, vaan vetoavat aina siihen, ettei rumakaan nainen löydä aina helposti seuraa.
Kärjistetysti 20% naisista jää yksin ja 60% miehistä jää yksin.