pääseekö fobiasta eroon?

Emetofobia= järetön oksentamisen pelko.
Käyny nyt vuojen terapiassa eikä kyl ite fobiasta o paljoa puhuttu...
Tää on pahentunu vanhenmuuten, lapsena en pelänny oksennustautia.. Teininä aloin pelkään että oksennan kun juon ja sit oksensin yhen tyypin nähden. Kun sit 18v aloin seukkaan tän mun miehen kans niin on pahentunu... Nyt miettiny mm.sa kun mies mustis ja kaikusta on lupa kysyttävä, ei tue.. Ni onko se kun oksutautia ei voi hallita..kun taas käärmekammonen voi juosta karkuun tai lähestyä pikkuhiljaa.. Oksutauti tullee jos saa tartunnan.. Nyt viimepäivinä taas eläny kauhunhetkiä kun tauti jyllää lähipiirissä ym.. Että onko se mulle pelottava kun se ei o kivaa tai ihanaa että tuntuu että siihenki tarvin luvan mieheltä. Mies kerra kauan sitten kysy luvan saako käydä oksentaan kun joi liikaa, että aattelenko mäki että tarvin luvan... Ja voiko olla seki että mun äiti yökkäilee ja oksentaa helposti pelkistä kakka jutuista tai hajusta..että en boi itekkää oksentaa kun se aiheuttaa äitille sit huonoaoloa? Luulin kun en ollu 10vuoteen oksentanu että pelkään kun en tiä miltä tuntuu? Tiesin että kun saan lapsen, ni taudeilta en voi välttuä. Nyt 2 lasta ja oksutauteja ollu, itellä 2 kertaa ja kammo ei häipyny!! Mikä pettymys.. kun etin terapeuttia, yks sano ettei suomesa o terapeuttia joka hoitas tuota...ettei o tarve. Mut meitä etofoobikkoja on monta. Se sit sano että voi lukea kirjoja ja kokeilla auttaa...
no ny käyn yhellä toisella, sen piti kokeilla jotain silmänliike terapiaa mut kun poristiin ne tutustumis kerrat ni sano että tässä ei ny silmänliike hommat auta..

tän viestin alottaja kirjoitti:

Emetofobia= järetön oksentamisen pelko.
Käyny nyt vuojen terapiassa eikä kyl ite fobiasta o paljoa puhuttu...
Tää on pahentunu vanhenmuuten, lapsena en pelänny oksennustautia.. Teininä aloin pelkään että oksennan kun juon ja sit oksensin yhen tyypin nähden. Kun sit 18v aloin seukkaan tän mun miehen kans niin on pahentunu... Nyt miettiny mm.sa kun mies mustis ja kaikusta on lupa kysyttävä, ei tue.. Ni onko se kun oksutautia ei voi hallita..kun taas käärmekammonen voi juosta karkuun tai lähestyä pikkuhiljaa.. Oksutauti tullee jos saa tartunnan.. Nyt viimepäivinä taas eläny kauhunhetkiä kun tauti jyllää lähipiirissä ym.. Että onko se mulle pelottava kun se ei o kivaa tai ihanaa että tuntuu että siihenki tarvin luvan mieheltä. Mies kerra kauan sitten kysy luvan saako käydä oksentaan kun joi liikaa, että aattelenko mäki että tarvin luvan... Ja voiko olla seki että mun äiti yökkäilee ja oksentaa helposti pelkistä kakka jutuista tai hajusta..että en boi itekkää oksentaa kun se aiheuttaa äitille sit huonoaoloa? Luulin kun en ollu 10vuoteen oksentanu että pelkään kun en tiä miltä tuntuu? Tiesin että kun saan lapsen, ni taudeilta en voi välttuä. Nyt 2 lasta ja oksutauteja ollu, itellä 2 kertaa ja kammo ei häipyny!! Mikä pettymys.. kun etin terapeuttia, yks sano ettei suomesa o terapeuttia joka hoitas tuota...ettei o tarve. Mut meitä etofoobikkoja on monta. Se sit sano että voi lukea kirjoja ja kokeilla auttaa...
no ny käyn yhellä toisella, sen piti kokeilla jotain silmänliike terapiaa mut kun poristiin ne tutustumis kerrat ni sano että tässä ei ny silmänliike hommat auta..

Niiiin ja lääkkeistä,.. EEEHEHEN MÄ VOI NIITÄ ALOTTAA KO NIISON PAHOINVOINTIA HAITTAVAIKUTUKSENA :/
..mä soin vuojen..kaks jotain joka oli lievemmästä päästä. Se vei silloisen kuolemanpelko jutut jotka saatto jäähä koko päiväks junnaan päähän.. Mut tsadaaa.. Oksupelko ei hävinny.. No nyt sitten oon nekin jättäny pois.
. Kärsin myös selittämättömistä pahaolo tunteista välillä.. Ilmeisesti hormoni juttuja kun esim oviksen aikaan ja ennen kuukautisia ja ja.. Niin arvaas vaan kun iskee paniikki ja työkyky saattaa mennä jos kauheena ällöttää.

tän viestin alottaja kirjoitti:

Emetofobia= järetön oksentamisen pelko.
Käyny nyt vuojen terapiassa eikä kyl ite fobiasta o paljoa puhuttu...
Tää on pahentunu vanhenmuuten, lapsena en pelänny oksennustautia.. Teininä aloin pelkään että oksennan kun juon ja sit oksensin yhen tyypin nähden. Kun sit 18v aloin seukkaan tän mun miehen kans niin on pahentunu... Nyt miettiny mm.sa kun mies mustis ja kaikusta on lupa kysyttävä, ei tue.. Ni onko se kun oksutautia ei voi hallita..kun taas käärmekammonen voi juosta karkuun tai lähestyä pikkuhiljaa.. Oksutauti tullee jos saa tartunnan.. Nyt viimepäivinä taas eläny kauhunhetkiä kun tauti jyllää lähipiirissä ym.. Että onko se mulle pelottava kun se ei o kivaa tai ihanaa että tuntuu että siihenki tarvin luvan mieheltä. Mies kerra kauan sitten kysy luvan saako käydä oksentaan kun joi liikaa, että aattelenko mäki että tarvin luvan... Ja voiko olla seki että mun äiti yökkäilee ja oksentaa helposti pelkistä kakka jutuista tai hajusta..että en boi itekkää oksentaa kun se aiheuttaa äitille sit huonoaoloa? Luulin kun en ollu 10vuoteen oksentanu että pelkään kun en tiä miltä tuntuu? Tiesin että kun saan lapsen, ni taudeilta en voi välttuä. Nyt 2 lasta ja oksutauteja ollu, itellä 2 kertaa ja kammo ei häipyny!! Mikä pettymys.. kun etin terapeuttia, yks sano ettei suomesa o terapeuttia joka hoitas tuota...ettei o tarve. Mut meitä etofoobikkoja on monta. Se sit sano että voi lukea kirjoja ja kokeilla auttaa...
no ny käyn yhellä toisella, sen piti kokeilla jotain silmänliike terapiaa mut kun poristiin ne tutustumis kerrat ni sano että tässä ei ny silmänliike hommat auta..

Kannattais kyllä puhua juuri tuosta oksentamisesta. Eiköhän siihenkin auttais harjoitus. Kun on oksetustauti ja saa kunnolla oksentaa, niin olo helpottaa kunnes tulee jälleen uusi ryöppy. Auttaikskos jo joisit jotain mahua ja työntäisit sormet kurkkuun ja muutaman kerran tietoisesti oskentaisit. Mutta ei kokeilua sen enempää. Sinulle tulisi tunne, että hallitse tuon asian ja pelon. Ei tuollaiseen kenenkään lupaa tarvitse. Puhu pelosta miehesi kanssa ja on kyllä hänen pääsä vika jos ei ymmärrä.

Kyllä terapeuttien pitäisi osata auttaa, koska kaikissa fobioissa on taustalla sama lainalaisuus ja mekanismi: jokin psyykeseen juuttunut opittu pelko.
On hyvä alku terapialle kun tiedät, mistä pelko alkoi.Typerää huomautella toisen kirjoitustyyliustä - ei se ole pääasia.

toivoa parantumiseen kirjoitti:

Kannattais kyllä puhua juuri tuosta oksentamisesta. Eiköhän siihenkin auttais harjoitus. Kun on oksetustauti ja saa kunnolla oksentaa, niin olo helpottaa kunnes tulee jälleen uusi ryöppy. Auttaikskos jo joisit jotain mahua ja työntäisit sormet kurkkuun ja muutaman kerran tietoisesti oskentaisit. Mutta ei kokeilua sen enempää. Sinulle tulisi tunne, että hallitse tuon asian ja pelon. Ei tuollaiseen kenenkään lupaa tarvitse. Puhu pelosta miehesi kanssa ja on kyllä hänen pääsä vika jos ei ymmärrä.

Kyllä terapeuttien pitäisi osata auttaa, koska kaikissa fobioissa on taustalla sama lainalaisuus ja mekanismi: jokin psyykeseen juuttunut opittu pelko.
On hyvä alku terapialle kun tiedät, mistä pelko alkoi.Typerää huomautella toisen kirjoitustyyliustä - ei se ole pääasia.

Miettiny olen tuota sormet kurkkuun sydeemiä... Varsinki kerran kun oli oikeesti taas huono olo ilmeisesti pms.n takia.
Lääkäri ei pitäny sitä hyvänä kikkana, en muista kaikkia syitä mutta mm.sa jotku lihakset löystyy ja.. Voiko se oksu sit olla herkemmässä. Hampaatkaan ei tykkää plaa plaa..

Ei jaksa lukea kun tuottamiben on sama kuin puhuisi? Siis nyt meni yli hilseen.. Tullaanko tänne opetteleen kirjotusta vai kysymään tai hakemaan tukea?

Ja tuo loppu oli taas minulle ihan siansaksaa, en ymmärtänyt mitään..
Käsittääkseni alkuperäisen pelko fobia on oksentaminen, ei kipu.