Kuuntelin eilisen tasa-arvoisen avioliittohankeen keskustelut Arkadianmäeltä Ylen Areenasta. Lähes täydet pisteet myös vl-kansanedustajille rohkeista puheenvuoroista, vaikka he kaikki eivät suinkaan uskaltautuneet vetoamaan tälläkään kertaa asiassa raamattuun.
vl-kansanedustajille nyt pisteet, vaikka ..
rohkeasti vastaan
5218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuuntelin myös. Yksi asia vähän yllätti, kun yksikään ei kehdannut vedota Raamattuun vastustaessaan lakialoitetta. Kuitenkin jokaisen mielessä on taustalla Raamatunkin vaikuttimet.
Taisi olla ainoa persujen edustaja, joka ilmaisi, että PIRU JOUTAA KORTISTOON:
Irja Askola:
Se ei ole uutinen, että kristityt ovat keskenään erimielisiä, kun puhutaan homoseksuaalisuudesta.
Mutta olisiko se uutinen, että avioliittolain muutoksesta keskusteltaessa kristityt eivät hermostu keskinäisestä erimielisyydestään, vaan tarjoavat tilaisuuksia avoimelle keskustelulle. Tekevät turvallista tilaa argumenteille, tunteille ja väärinkäsityksillekin, puolin ja toisin.
Mihin me otamme silloin kantaa, kun kannatamme tai vastustamme avioliittolain muutosaloitetta?
Lakialoite ei kysy meidän kantaamme seksuaalivähemmistöihin sinänsä. Lakialoite takaa kirkkojen oman päätöksenteon avioliiton määrittelystä. Se ei siis sinänsä lukitse kirkkojen omia ratkaisuja.
Omassa ajattelussani pitkospuuni näyttävät tänään tällaisilta:
- eikö kansanedustajien tehtävä ole huolehtia siitä, että kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti yhteiskunnallisen lain edessä?
- eikö pysyvässä rakkaussuhteessa ja yhteisessä kodissa asuvalla parilla ole oikeus yhteiseen sukunimeen?
- eikö perintölainsäädäntö voisi olla oikeudenmukainen homo- ja lesbopareille
- eikö oikeus lapsen adoptioon voisi olla tosiasioitten mukainen?
Sateenkaariperheissä elää monia lapsia, mutta jos he ovat adoptoituja, vain toinen parisuhteen osapuoli on voinut hakea sitä yksin.
- eikö olisi kohtuullista, että pysyvässä rakkaussuhteessaan / rekisteröidyssä parisuhteessaan elävä homo tai lesbo tilastojen, pykälien tai työtovereiden kysyessä ”oletko aviossa”, voisi todeta: ”Olen”. Nythän pysyvän sitoutumisensa ilmaistessaan joutuu ilmaisemaan tai salaamaan sukupuolisen suuntautumisensa.
Avioliiton lainsäädännölliset reunaehdot ovat muuntuneet Suomessa vuosisatojen ajan huimasti. Avioliiton tukemiseen kirkko on aina osallistunut; paremmin tai huonommin, vähintäänkin hyvää tarkoittaen. Kirkossamme nykyinen käytäntömme on koettu hyväksi; mutta kansainvälisesti se ei ole ainoa tapa, jolla parisuhteitten ja perheitten hyvinvointia voi tukea. Lutherille avioliitto oli ilo, mutta selkeästi yhteiskunnallinen asia. Raamatun kertomuksissa perhe näyttää koko kirjavuutensa; yhtä raamatullista perhemallia ei ole.
Kiinnostus, kuuleminen, keskustelu… näillä kolmella K:lla edetään
Ps. Yritän muistaa, että kun otan kantaa lakipykäliin ja säädöspohjiin , otan kantaa myös ” minnaan & mariin” , ” mikkoon ja mattiin” ja heidän äitiinsä, isäänsä, sisaruuksiinsa. Laki on pykälä, mutta sen toteutus on ” ihmisen tarina”.
Nyt on sekaisin Irjallakin avioliitto ja tilastointi. Voisi olla aivan hyvin tilastoissa elääkö joku parisuhteessa, oli se sitten avoliitto, avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Toki reksiteröidylle parisuhteellekin voi säätää perintöoikeuden. Mutta avioliiton pitäsi käsitteenä olla vain naisen ja miehen välinen liitto ja kirkon vihkiä vain siihen.
Minusta ne joiden oma uskonnollinen vakaumus ei ole samaa sukupuolta olevien rekisteröityä parisuhdetta vastaan voivat elää niin kuin tahtovat. Homoseksuaali on luojan luoma ihminen. Ei vähempiarvoinen kuin kuka tahansa muu. Vanha kristillinen etiikka on ollut että seksuaalisuhteet avioliiton ulkopuolella ovat syntiä myös heteroseksuaalileille. Eli kyse kristillisessä pidättäytymisessä ei ole koskenut vain homoseksuaaleja vaan myös muita "vanhoja poikia" ja "vanhoja piikoja". Maallisen oikeuden kannalta minusta samat oikeudet perintöön voidaan siis säätää ja maallinen rekisteröity parisuhde on ihan ok.
En ymmärrä miksi kristillinen avioliittokäsite pitäsi häivyttää, kun arkikielessä puhutaan parisuhteesta ylipäätään laajemmin. En ole ollut työyhteisössä missä olisi vuosikymmeniin enää kysytty oletko avioliitossa vai avoliitossa. Ei sillä ole työyhteisössä ollut yhtikäsmitään merkitystä. Avioliiton solmineet ovat muuttaneet sukunimeä, tai sitten eivät. Naiset ja miehet ovat vaihtaneet nimiään myös muista syistä. On niitä, jotka ovat ottaneet mummonsa tyttönimen, koska se kuulostanut paremmalle kuin oma. On niitä, jotka ovat eronneet ja ottaneet tyttönimensä takaisin, on niitä jotka ovat hakeneet takaisin sukunsa vanhan nimen, joka on aikojen saatossa muuttunut esim. talonnimeksi. Itsekin tunne yhden miehen, jonka suku on ollut tunnettu arvostetulla suomalaisella nimellä ja jonka isoisä kuitenki oli kirkonkirjoihin kirjattu talon nimen mukaan tuikitavallisella "virtasella".
Onko tuo sinun argumentointi Raamatullista, onkin jo toinen juttu. Ensinnäkään Raamattu ei tunne avioliittoa, ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto joka syntyy kun mies ottaa naisen ja makaa hänen kanssaan, siitä alkaa se liitto jonka Jumala yhdistää miehen ja naisen sukuelimien kautta. Ja sillä perusteellahan ulkopuolista suhdetta ei ole koska liitto vahvistuu kun mies vaikka esim. raiskaa naisen, silloin vastuullinen mies ottaa raiskatun omakseen. Näin siis Raamatussa, olisikohan aika ajanut ohi tuon kanssa ja ihminen oppinut jotain, no miehissä on vielä paljon noita patriarkkeja.
Jumalaa ei ole olemassa eikä Raamattu ole mitään "Jumalan sanaa". Ottakaa nyt järki käteen aikuiset ihmiset. Jumalan tahtoon vetoavat kansanedustajat näyttävät rationaalisille ihmiselle täysiltä typeryksiltä.